visusti visuaalista

Remonttipölyä ja valloittavia ovenkahvoja

2010-11-07T10:41:00.000+02:00

Vietin alkusyksyn kovasti tulevaisuuttani tuumaillen ja lokakuun alussa aatokset ajautuivat lopputulokseen, jossa päädyimme ihan vain piipahtamaan yhteen asuntonäyttöön - aika pian annettiin siitä tarjous ja nyt on jo tuo uusi ostettu ja vanhastakin kauppa vireillä!

Loppuvuoden täyttää tiiviisti ihanan 50-lukulaisen kerrostaloasuntomme remontti ja sisustaminen! Samalla tekisi mieli suorittaa pieni pintaremontti blogissanikin, joten täälläkin saattaa ilme vaivihkaa vaihtua (ja nyt jo sivun palikat ovat vinossa ja vähän sinne päin, viilaan ja ruuvaan niitä pikkuhiljaa paikalleen, malttia siis)

Nämä uuden asuntomme ovenkahvat sulattivat sydämeni.

Tämä nykyinenkin asuntomme on aivan mielettömän kiva kaikkine näppärine ratkaisuineen, jotka olemme tänne remontoineet, mutta nyt olen aivan liekeissä tästä tulevasta asunnostamme, joka kaikessa nuhruisuudessaan ja epäkäytännöllisyydessään on niin valloittava.

Yksi ihanimmista yksityiskohdista on 50-luvun alkuperäiset täyspuiset keittiönkaapit - joihin on ikävä kyllä vaihdettu uudet kaapinovet (siis uudet joskus 80-luvulla). Nyt pitäisikin käynnistää kaapinovien tai hyvän puusepän metsästys - jospa saisimme vanhat kaapit säilytettyä edes jossakin määrin.

Haluaisin muutenkin säilyttää asunnossa osittain ihanan 50-luvun hengen, toki modernein ratkaisuin höystettynä. Jos teillä on hyviä vinkkejä, vaikkapa ihania tämän aihepiirin blogea mielessä niin vinkatkaa ihmeessä.

Ainakin tämän loppuvuoden ajan niin elämäni kuin tämä blogikin taitaa olla vahvasti remonttipölyllä kuorrutettuja - virkkuutyöt jäänevät siis toviksi tauolle, jollen sitten päätä sisustaa virkaten...

t. Visualisti, joka näemmä saa energiaa remonteista ja muista projekteista

Ihastuin mä iPhoneen

2010-08-22T17:40:00.000+03:00

En ole koskaan ollut niin innoissani puhelimista kuin nyt. iPhone 4 on saapunut taloon.

Minulla on nyt puhelin, jonka puhelinominaisuuksia en kuitenkaan ole vielä käyttänyt liittymän siirron vuoksi, joka kestää vielä hetken. Mukavana taskukamerana tämä on kuitenkin päässyt jo mukaan yksille yllätyssyntymäpäiville! Tähän kuvaan onnistuin ikuistamaan lentokoneen, joka kävi muutamalla ylilennollaan tervehtimään päivänsankaria.

Nyt on puhelin varustettu vaikka minkälaisilla herkuilla, mm. tällä Hipsamatic-valokuvaus-ohjelmalla. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä käytännöllisistä iPhone-ohjelmista niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Joistakin ilmaisohjelmista löytyi listaa mm. Kimmo Hirvosen blogista, mutta kaipaisin vielä vinkkejä erityisesti visualisteja houkuttelevista herkuista!

Tänään olen viettänyt sairaspäivää TV:n edessä - ei, en yllätyssynttärijuhlien vuoksi, vaan kumman flunssapöpön kaatamana. Päivän pelastuksena on ollut pari tuntia Frendien jaksoja, viltti, villasukat ja kuumat juomat. Paljon parjaamani televisio on osoittautunut loistavaksi viihdykkeeksi. Ja puhelin myös...

Pinnallista

2010-08-08T20:35:00.000+03:00

Kuvasin kesälomareissullamme saaristossa erilaisia pintoja, tässä muutamia näytteitä laiturilta Korppoosta. Tallensin erilaisia yksinkertaisia materiaaleja muuten vaan varastoon, josko näille olisi käyttöä vaikkapa kuvituksia tehdessä - joskin voisi näitä kai sellaisenaankin kehystää ja ripustaa seinälle.

Loma luonnoskirjassani osa I

2010-07-24T23:02:00.000+03:00

Parasta lomalla on löhöasento, luonnoskirja ja päämäärättömät piirrustukset.

Loma ja kaikki nuo jatkuu edelleen, ihanaa!

Tämän piti olla lomaprojekti

2010-07-16T08:16:00.003+03:00

Kasasin keväällä innokkaasti ihania lankoja sitä silmällä pitäen, että voisin kesälomalla aurinkoisilla rantakallioilla virkata niistä herkullisia tilkkuja, ja miettiä sitten rauhassa syksymmällä, mitä tilkuista kokoaisin. Mutta lomani on vasta alkamassa, ja tilkut ovatkin jo melkein valmiita...

Niin että ryhtyiskö peiton kokoamispuuhiin, vai olisiko jollakin uusia tilkkuvinkkejä?

Ämmät

2010-05-16T21:32:00.002+03:00

Ämmiä ja ämmiä. Lauantain luovan hetkeni tulos. (Kyllä, maltoin tällä aurinkoisella säällä olla hetken myös koneen äärellä)

Tämä on parasta juuri nyt

2010-05-13T09:42:00.000+03:00

Ihanimpia asioita juuri nyt on lämpöiset rantakalliot, kesäyöt ja kaikki tämä ihana joka liittyy kesään! Mutta sadepäivien varalle on onneksi tietokone, piirtolevy ja pikselit.

Käyn muutamana arki-iltana viikossa koulussa, ja sielä olen huomannut, että on todella inspiroivaa kun saa välillä tehdä päättömiä harjoitustöitä, joista ei ole tarkoituskaan tulla mitään järkevää saatika kaunista. Itse ainakin löydän esimerkiksi photari- ja illustrator-tunneillamme näistä ohjelmista koko ajan uusia työkaluja, erilaisia tapoja ratkaista asioita ja hyödyntää ohjelman ominaisuuksia.

Nämä kuvat syntyivät noilla tunneilla, ja ah miten ihanaa onkaan välillä tehdä kuvia esim. yksinkertaisilla geometrisillä kuvioilla ilman huolen häivää lopputuloksesta!

Virkattuja laukkuherkkuja

2010-04-29T11:42:00.000+03:00

Ystäväni facebook-seinällä käytiin hiljan varsin vapputunnelmainen keskustelu käsilaukuista, ja kuinka hieno, kaunis polkupyörä voisi olla kuin käsilaukku - mutta mä olen sitä mieltä ettei mikään pyörä korvaa käsilaukkua, ainakaan näitä virkattuja versioita!

Tällainen pieni, vielä hiukan muhkurainen käsilaukku syntyy helposti pyöreästä virkatusta lituskasta. Mietin mitä sellaisesta palasesta voisi tehdä ja pienen tuotekehittelyprosessin jälkeen lituska pannulappumainen luomus taipui kaksinkerroin, virkkasin reunat piilosilmukoin kiinni ja jatkoin virkkaamista keskiosasta niin, että sain tehtyä läpän jolla laukun saa kiinni. Vielä pitää päätellä langat ja kiinnitän tuollaisen virkatun napinkin laukkuun kiinni. Yritin tehdä virkkaamalla myös kantokahvat, mutta niistä tuli varsin muodottomat joten niitä pitää vielä kehitellä.

Pipohuuman jälkeen olen nyt sujuvasti siirtänyt villitykseni näihin laukkuihin! Mistä löytyisi inspiraation lähteeksi hauskojen virkattujen laukkujen ja kassien ohjeita, tai löytyisikö sinulta joku malli, jota olisi ehdottomasti päästävä kokeilemaan?

Minulla on kyllä toinenkin laukku tuossa työn alla ja siitä tulee niin mahtava, mutta kuvia pistän vasta kun se valmistuu - vielä pitää ratkaista puisten kantokahvojen kiinnistysmekanismit... Mutta seuraavaksi haluaisin tehdä jonkun isomman kassin, sitä silmällä pitäen kerään mielelläni kaikenlaisia ideoita!

t. Visualisti, joka ei osaa päättä virkkaisko vai hengailisiko uuden ihanan tietokoneensa äärellä

Shala-laa, luuranko rämisee

2010-04-03T13:03:00.001+03:00

Tämä viikon hiilipiirrokseni kietoutuivat kännykkäkameran ja Photoshopin avulla näinkin iloisiin keväisen vihreisiin kuoseihin.

Ei muuta uutta hiilipiirrosrintamalta, hötkyilen siinä edelleen enkä malta keskittyä olennaiseen, mm. mittasuhteisiin. Jospa vihdon onkin vain tyydyttävä siihen, että nopea, räiskyvä ja malttamaton tapani piirtää on arvokas ja ainutlaatuinen oma tyylini!

Hiilikädenjälkiä

2010-03-25T20:07:00.000+02:00

Rakastan kuvankäsittelyohjelmia, menen sekaisin piirtolevystä, tulen hulluksi kamerastani, unelmoin uudesta läppäristä ja innostun internetistä sekä kaikenlaisista teknisistä innovaatioista. Ja kaikesta teknisestä innostuksestani huolimatta haikailen silti eniten ihan sen perinteisen hiilipiirrustuksen perään. Onnea on viikottaiset piirrustustunnit!

Tämän viikon elävänmallipiirrustuksen tunneillani syntyivät nämä hahmot. Huomaan innostuvani hiilestä ja erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta niin paljon, etten tajua keskittyä itse piirroksen kohteeseen, ihmiseen ja anatomiaan juuri lainkaan. Siksi tyyppini paperilla ovat aina pienipäisiä, jättiläisjalkaisia, eriparikehoisia tai liian vanhoja. Lupaan joka kerta, että ensi kerralla keskitän kaiken tarmoni viilaamaan piirroksestani anatomisesti oikeanlaisen ja unohdan kaiken muun kikkailun. Siis ensi kerralla taas sama juttu..

PS. Piirrustusryhmämme työt ovat esillä Helsingissä Ruoholahden metroasemalla toukokuussa. Jos siis liikut sielä päin, niin vilkuilepas ympärillesi, hiilipiirroksemme täyttävät tuolloin metroaseman vitriinit!

Sekaisin museoista

2010-03-16T23:16:00.001+02:00

Kaupunki, jossa on mediamuseo ja tekstiiliteollisuumuseo, ei voi olla paha paikka.

Kävin viime viikonloppuna ensi kertaa Tampereen Mediamuseo Rupriikissa, ja ihastuin siihen aivan valtavasti! Museo, jossa on painokone, sanomalehtikuvan historiaa valoittavaa tietoa, lapsuuden televisiohahmoja ja mahtava valokuvanäyttey menee automaattisesti museoiden kärkeen. Museo on aika pieni ja sympaattinen, joten levottomampikin museovierailija jaksaa mainiosti kahlata näyttelyt läpi.

Painokone!

Niin, ja se tekstiiliteollisuusmuseo Työväenmuseo Werstaalla, se jäi tällä kertaa väliin, vaikka huomiota herättävä neulegraffiti olisikin houkutellut sielä käymään. Mutta vielä ehtii, ja Werstaalla on muuten myös DDR-näyttely meneillään ja H. R. Gigerin näyttely on puolestaan Tampereen taidemuseossa - huh, joten toinen viikonloppu Tampereella sujuisi varsin rattoisasti ainoastaan museoita kierrellen! Joko mennään?

Paita pressopannulle

2010-02-15T18:59:00.000+02:00

Ei, uhmakkaasta olemuksestaan huolimatta se ei ole merihirviö.

Se on pressopannun paita, joka päätyi viikonloppuna ystävälleni tuparilahjaksi. Väritys ei ole lainkaan minulle tyypillistä, mutta en voinut vastustaa pinkkiä kiusausta, kun tiesin ihanan tupariasunnon keittiön kaappien olevan väriltään houkuttelevan pinkit!

Tämä syntyi ihan omassa päässäni olevan mallin mukaan, tekemistä toki helpotti se, että vaatetta pystyi jo tehdessä testaamaan kotona olevan pressopannun päälle. Mutta yksinkertaisuudessaan tämä vaate on pitkula, jonka päässä on napit ja napinlävet.

Pressopannuvaatteen kaveriksi syntyi samaan sarjaan sopiva pannulapppu ja molemmat sulloutuivat etikettien kera pakettiin ja tuparituomisiksi.

Virkkuuhuuma ei siis ole laantunut, vaan yltyy ainoastaan. Joskin tällä hetkellä on menossa myös muutama mukava visuaaliseen ilmeeseen liittyvä projekti, jotka teettävät hommia iltaisin. Virkkaus on jäänyt siis bussimatkapuuhaksi, joten otan matkoista kaiken ilon irti vielä ennen fillarikauden alkamista. Ja hei, siihenhän ei ole enää ihan kamalan pitkä aika - aamuisin alkaa olla jo kovin valoisaa!

Akvarelliamatööri repii työt palasiksi

2010-01-24T17:16:00.001+02:00

Syksyllä luonnostelemani elävän mallin kuvat päätyivät uuteen käsittelyyn työpöydälleni. Halusin pitkästä aikaa treenailla akvarellejä ja pastellikyniä, ja tein luonnosten pohjalta uuden kuvan. Usein näistä "ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa" -töistä tulee jollain tavalla kammotuksia. Silloin auttaa erään entisen opettajani antama neuvo: pilko työsi pienemmiksi palasiksi, pienistä suikaleista voi löytyä uskomattoman kauniita yksityskohtia!

Nämä kaikki kuvat on pilkottu yhdestä samasta suuremmasta kuvasta:

Siis vaikka hamoista tulikin naiiveja, epäluonnottomia möykkyjä, rajaamalla kuvasta löytyy ihan hauskoja kohtia, jotka toimisivat hyvin ominakin teoksina. Kuten tämä tiukasti rajattu kuva lantiosta:

Huolimatta mielestäni epäonnistuneista ihmishahmoista, oma inthimoni maalamiseen kuitenkin syttyi, ihan pakko päästä taas akvarellien pariin! Myös hiili on vanginnut minut täysin ja onneksi kohta on taas tiistai ja elävän mallin piirrustustunnit. Projekti Täydellisen viivan metsästys on vielä niin kesken.

Ei tullut nallea, tuli otus

2010-01-16T13:05:00.004+02:00

Itkettää ja naurattaa - ensimmäinen virkkaamani pehmolelu on samanaikaisesti säälittävä rääpäle ja ihanan suloinen otus.

Mutta tätä on tehty sinnikkäästi ja intohimoisesti, ja mikä tärkeintä: se valmistui, juuri sopivasti jotta saan otuksen tänään synttärisankarille lahjapakettiin.

Värit on valittu täysin lahjan saajaa ajatellen, niin ja kirjain tietysti myös. Sainpas siis virkattua nyt myös tuon uhkaamani kirjaimen, tästä se lähtee, mistäs muusta kuin a-kirjaimesta. Niin ja tuo naama - sehän on tavalaan aika outo.... Olin ajatellut otukselle nappisilmiä, mutta lahjan saajan nuoren iän huomioiden ajattelin että ne voisivat olla turvallisuusriski. Jäi siis naama aika tyhjäksi, mutta haitanneeko tuo mittäään?

Tämä otus syntyi ilman ohjetta, mutta seuraavan voisin tehdä jonkin hyväksihavaitun ohjeen kera, niin ettei tartvitsisi kärvistellä ja päästellä ärräpäitä ihan joka välissä. Onko jollekulle sattunut kohdalle kivan virkatun pehmolelun ohje? Noihin kirjaimiin tarvitsisin myös ohjeita,vaikka itseasiassa pidänkin virkkaamisessa juuri siitä, että tehdessä pääsee myös pähkäilemään uusia ratkaisuja. Mutta näin virkkuu-urani alkuvaiheissa on ehkä parempi tutustua ensin valmiisiin malleihin, joita voi sitten myöhemmin soveltaa.

Oujee, ihanaa että tämä valmistui, sitten vaan uutta työtä tekoon!

Vuoden ensimmäiset valokuvat

2010-01-01T21:00:00.001+02:00

Nämä raketit räiskyivät maagisella Kolilla ja showta seurasimme mukavasti hotellihuoneen lämmössä. Valoisaa uutta vuotta kaikille!

Tartu koukkuun!

2009-12-22T22:13:00.001+02:00

Näin on nyt graafikkokin joutunut täysin virkkuukoukun lumouksen valtaan, vaikkei olisi vielä hetki sitten uskonut. Kun vielä tovin treenailen ja hion tekniikkaa, niin saatanpa yhdistää graafisen suunnittelun ja virkkaamisen - ties mitä virkattuja kirjaintuotteita minulta vielä syntyy...!

Mutta hei te ystäväiseni, jotka olette harkinneet että voisitte opetella virkkaamaan, minä kannustan teitä täydestä sydämestä! Parissa kuukaudessa oppii aika varmasti perusniksit, ja niillä ihan tavallisimmilla silmukoilla ja pylväillä voi saada aikaan aikas kivoja juttuja, tässä minun ensimmäiset isommat virkkuutyöt:

1. Kaulahuivi.

Pelkkiä ketjusilmukoita ja pylväitä, samaa yksinkertaista kuviota vaan, superhelppo! Tämän ohje löytyi Joka tyypin virkkauskirjasta. Samassa kirjassa oli paljon muitakin helppoja ohjeita, joilla oli mukava aloittaa.

2. Pipot.

Nämäkin ovat mallia aivan superhelpot. Pelkkää suoraa virkkaamista, ei kavennuksia, levennyksiä tai muita päätä huimaavia kikkailuja. Eli nämä kaikki ovat lituskaisena sellaisia suorakaiteen muotoisia.

Keltainen on Taidelukio -pipo, vihreä Neiti metsästäjä -pipo, ja ruskea on Neiti etsivä -pipo. Nimet ovat ihan spontaaneja, eli vedetty piposta. Taidelukio -pipon nimi muistuttaa minua lukioajoistani, jolloin olisin halunnut juuri tullaisen kukkapipon, mutta silloin ei tullut mieleenikään että olisin tarttunut virkkuukoukkuun ja tehnyt moisen itse.

Nykyään käytän bussimatkatkin hyödyksi, ja virkaaan aina matkallani töihin. Nyt aamuruuhkatkaan ei harmita yhtään, matkat jopa sujuvat liian sukkelaan! Kun tekis niin mieli aina tehdä se kuuluisa "yks kierros vielä..."

Joulukortit mainoksista ja vanhoista lehdistä

2009-12-14T19:46:00.001+02:00

Yhtäkkiä se iski, aivan käsittämätön vimma tehdä sittenkin ne joulukortit! Ryhdyin suikaloimaan vaatekatalogeja, mainoksia ja vanhoja aikakauslehtiä. Leikkaamaan muotoleikkurilla pitsireunoja, ympyröitä, ja kaikenmaailman kuvioita. Ja tadaa, tässä ne nyt ovat, rakkaudella ja hillittömällä askarteluvimmalla väkerretyt joulukortit vuosimallia 2009!

Näiden tekemiseen ei tarvittu kuin korttipohjat, kasa vanhoja kauniita mainoksia tai aikakauslehtien sivuja, liimaa tai kaksipuolista teippiä sekä erilaisia leikkureita pitsireunojen ja pallojen leikkaamiseen. Eivät nämä ihan perinteisen jouluisia ole, mutta eipä kai niiden tarvitsekaan olla? Joulun ja talven elementtejä niistä kuitenkin löytyy, vaikka värimaailma onkin lähempänä samba-karnevaalia kuin tavaratalon jouluikkunaa.

Nyt alkaakin yksi hauskimmista osuuksista joulukorttipuuhissa: Mikä kortti sopis kenelle -pohdinta. Ja voi kiesus kun olisi niin monta kenelle sopisi vaikkapa tämä kortti, jossa on vanhasta lehdestä leikattu "Kahdella värillä neulottua" -ohje.

Koukussa käsittämättömään käsityöhön

2009-11-21T16:51:00.002+02:00

Olen kaikki nämä vuodet uskotellut itselleni, että virkkaaminen on jotakin aivan käsittämättömän vaikeaa, eikä tällaisen paantuneen paperigraafikon ole mahdollista saada virkkaamalla aikaiseksi mitään järkevää, joten en ole koskaan edes yrittänyt. (lisäksi valitsin aikoinaan koulussa teknisen työn tunnit, joten edes silloin ei tullut juurikaan virkattua - no joo, sitä yhtä ikimuistoista pipo-pannulappua lukuunottamatta)

Muutama viikko sitten päätin tehdä bussimatkoilla jotakin järkevää ja opetella siinä istuessani virkkaamaan. Lainasin ystävältäni koukun ja lankakerän ja tartuin hiukan epäilevästä, mutta tomerasti toimeen.

Opettelin askel kerrallaan (löysin onneksi netistä mainiot virkkausohjeet): ensin tavallisia ketjusilmukoita, sitten kiinteitä silmukoita. Pikkuhiljaa siirryin pelottaviin pyöreisiin muotoihin, joista tosin tuli ensin osastoa Barbie-hatut. Pian uskalsin hypätä pylväiden ja piilosilmukoiden kyytiin, kokeilin jopa muutamaa kukkamallia. Ja nyt näitä pieni pyöreitä lärpäkkeitä on koti pullollaan, mitähän näistä tekisi?

Nyt minulla on työn alla maailman helpoin kaulahuiviohje: 4x ketjusilmukka + 1 x kiinteäsilmukka, jolla saa nopeasti tehtyä verkkomaista huivia. Tämä on niin ihanaa! Kädet vaan syyhyää virkkaamaan, ja silmukat hiipivät jo uniinikin - sillä tavalla kuin tetris-pelikin joskus tuli, tiedättehän?

Ja kiitos, kaikki linkkivinkit ihaniin virkkausohjeisiin ovat tarpeen, tiedätkö mistä löytysi mahtavimmat ohjeet ja mallit?

Turun valoilmiöitä

2009-10-30T20:30:00.004+02:00

Viime viikonlopun Turun visiittimme visuaalisesti mielenkiintoisin hetki oli kierros Aboa vetuksessa ja Ars Novassa - siis museossa, jossa sai kuvata, ihanaa! Ja minähän kuvasin, kuvasin ja kikkailin täysin siemauksin, ja tällainen valoilmiöitä-sarja tallentui museosta muistikortilleni.

Noissa ylimmissä kuvissa kuvattu Aboa vetuksen Pyhän Annan kappeli näytti oikeasti suurin piirtein tältä. En ole käsitellyt näitä kuvia jälkikäteen, ihan pientä kontrastin säätöä lukuun ottamatta, vaan kikkailin jalustan kanssa pitkällä valotusajalla ja polttovälin säätämisellä.

Museon lisäksi löysin Turusta kasan houkuttelevia putiikkeja ja kirpputoreja, viihtyisän kirjaston ja mukavan hotellin. Huiman ostosreissuni tuloksena kannoin kotiin neljä vanhaa peltipurkkia - niistä kuvia heti kun keksin, mitä niillä tai niistä tekisin.

Pieni kuva ihmisestä

2009-10-28T19:47:00.002+02:00

Luovan lauantain 50. kuvitusaihe oli runo "Pieni laulu ihmisestä".

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

- Tommy Tabermann-

Olen tänä syksynä ollut piirtämässä kerran viikossa elävää mallia, mutta tämän piirroksen kanssa päätin kuitenkin, etten tätä tehdessäni ajattele ihmisten mittasuhteita ja anatomiaa mitenkään. Päätin vaan tehdä fiiliksen mukaan, ja junamatkalla piirtämiseen se sopikin oikein hyvin. Joten liian pitkät kädet, iso pää ja muut saivat jäädä lopulliseenkin kuvaan, tekeminen oli niin ihanan rentoa kun antoi itselleen luvan unohtaa kaiken miettimisen.

Kuvitusintoa ja Turku-suunnitelmia

2009-10-15T20:36:00.006+03:00

Luovan lauantain haasteessa piirrettiin tällä kertaa aihetta "vapaa", ja tämä aihe jäi minulle jotenkin nyt junnaamaa päälle, joten tässä sitä lisää edellisen ilmapallokuvan lisäksi.

Tekniikka: tussi paperille + photarivärikäsittely.

Linnapiirroksista toiseen linna-aiheeseen eli Turkuun:
Päätimme miehen kanssa lähteä parin viikon päästä turistiksi Turkuun viikonloppua viettämään. Nyt pitäisikin koota houkuttelevimmat Turku-vinkit - tiedätkö sinä, missä sijaitsee Turun ihanimmat kirpparit, suloisimmat kahvilat, herkullisimmat kasvisravintolat tai houkuttelevimmat nuorten suunnittelijoiden putiikit? Tai jotakin muuta mikä on ehdottomasti koettava?

Luova lauantai: "vapaa"

2009-10-12T19:26:00.006+03:00

Luovan lauantain kuvitushaasteena on "vapaa". Mieli tekisi tehdä toinenkin kuva samasta aiheesta, kun nyt vasta alkoi ideatkin kunnolla pursuamaan päässä! Ehkä tuon yhden luonnoskirjaan ilmestyneen idean voisi vielä rykäistä loppuun ennen seuraavan haasteen ilmaantumista.

Ihanaa että on kehno sää ja pimeääkin - ihan kuin olisi lupa muhia sisällä piirtelemässä.

--
Lisäys 15.10. Tämä aihe jäi kutkuttamaan niin kovasti, että jatkoin sitä tekemällä toisenkin kuvan.

Valmis paperihemikoru

2009-10-10T12:19:00.005+03:00

Graafikon paperihelmi-kaulakoru valmistuu hitaasti, mutta nyt se on enää viimeistelyä vaille valmis.

Korun teosta enemmän aikaisemmassa kirjoituksessani.

Huomenna menen Sumi-maalauskurssille. Ihanaa! Jos ymmärsin oikein, niin se on kiinalaista ja/tai japanilaista tussimaalausta. Kerron siitä pian kurssin jälkeen, ainakin se kuulosti erittäin rentouttavalta sunnuntai-puuhalta!

Ihan paras syysjuoma

2009-09-30T20:14:00.008+03:00

Visualisti leikkii nyt tovin ruokablogistia, mutta tämä on pakko jakaa: join nimittäin juuri ehdottomasti parasta koskaan maistamaani chaita!

Parasta (ainakin täällä Suomessa) saa tietysti itse tekemällä, nimittäin kahviloiden chai-juomiin verrattuna tässä omassa juomassa todella maistuu nuo ihanat mausteet, eikä juoma ole liian makeaa. Erinomaisesta chai-reseptistä saan kiittää Olivia-lehden ruokablogia. Hanna Jensenin ohje toimi hyvänä pohjana juomalle, mutta muutin hiukan mausteiden määrää omien mieltymysteni mukaan.

Chai-juomaan tulevista tähtianiksistahan
voisi askarrellakin vaikka mitä!

Chain tekeminen on mielettömän helppoa:
veteen heitetään kaikki mausteet, lisätään maito ja annetaan porista hetki.

Nyt on aika ihana inkiväärinen maku suussa! Tästä taitaa tulla mun rauhallisten viikonloppuaamujen vakkarijuoma.

Hempeää kuvitusta

2009-09-24T19:45:00.005+03:00

Luovan lauantain aiheena "Tanssi elämälle". Ihan ensimmäinen asia joka siitä tuli mieleen, on puserrettu tähän kuvaan:
Ja koska oli ihan pakko kikkailla ja vääntää samoista elementeistä lisää erilaisia versioita niin menköön nyt tähän vielä yksi näistä muunnoksistakin.Ohhoh, olipa hempeää, niin hempeää, en ymmärrä miten mä tällaiselle hempeälle linjalle nyt lähdinkään.

Wacom-alusta ja kynä alkavat tuntua tauon jälkeisen alkukankeuden jälkeen jo ihan mukavilta - ihanaa!

Ekaa kertaa luovassa lauantaissa

2009-09-17T19:10:00.006+03:00

Löysin Luovan lauantain, joka kertoo parin viikon välein osallistujille yhteisen kuvitusaiheen. Ihan mahtavaa! Saan tästä hyvän porkkanan herätellä horroksessa makaavaa piirrustusintoani, ja säännöllisen syyn piirrellä - toivottavasti myös ideoita ja inspiraatiota muilta osallistujilta.

Tämän kertainen aihe on "syötävää". Minulle sienet ovat täysi mysteeri, ne kun ovat kaikki yhtä myrkyllisen ja kummallisen näköisiä enkä siksi poimisi niistä yhtäkään. Mutta onneksi äidilläni on ollut tapana poimia suppilovahveroita yli oman tarpeen , joten pääsen kyllä nauttimaan syksyn sienisadosta. Mutta poimimaan mun ei kannata mennä, jonnekin sienikurssille tosin olisi aiheellista osallistua.

Valokuvatorstain haaste 139. "Rajattu"

2009-09-14T20:56:00.014+03:00

Viimeisimmän Valokuvatorstain aiheena on "rajattu". Valitsin tähän mukaan kuvan, joka on otettu jo aikaisemmin kesälomareissusta kapealta Kroatian kujalta.

Tämä haaste olikin varsin opettavainen: huomasin kuviani selaillessa, että minulla on varsin pinttynyt tapa ottaa valokuvia, jotka rajaan jotenkin niin, että kuvaa kehystää esimerkiksi ikkunan kehykset, tai maisema rajautuu vaikkapa sillankaiteiden sisään, kuten näissä:

Mutta eipä se väärin ole, joten jatketaan samaa rataa! Onko muut huomanneet selviä maneereja valokuvissaan ja valokuvatessaan?

Piirtolevyyn totuttelua

2009-09-13T15:32:00.007+03:00

Laiva on lastattu syksyllä, siirapilla, sateella, salaisuuksilla, sunnuntailla ja suppilovahveroilla.Koetan siis totutella pitkästä aikaa piirtolevyyn, opetella viimein Photarin tuntemattomat työkalut ja virkistää muutenkin kadoksissa ollutta piirrustusintoa. Viivassa on vielä hiukan hakemista tuon piirtolevyn kanssa, mutta niin oli hakemista ensimmäisellä mallipiirrustuskurssillanikin viime tiistaina - ihan siis tavallisella hiilellä ja litoposterilla työskennellessä. Onneksi ei ole mihinkään kiire, eiköhän se tästä lähtee rullaamaan!

Piirrustusintoa puhkuu,
Visualisti

Napitettu hiuspanta

2009-09-07T19:36:00.007+03:00

Nähtyäni Olivia-lehden blogissa heidän graafikon tekemän hauskan hiuspannan, minunkin oli aivan pakko tehdä loppuun tämä pöydälle lojumaan jäänyt nappipanta.

Materiaaleina tässä on ainoastaan kaupasta hankittu yksinkertainen panta, vanhat napit ja sellaista tukevaa mustaa narua, jota saa helposti ja tiukkaan taivuteltua pannan ympärille. Niin ja vielä neula sekä hiukan lankaa, joilla päättelin narun päät. Eli siis täysin ilman liimaa, siitä olen erityisen iloinen!
Kuvia tämä päässäni ei nyt ole - tämä vaatii vielä hiukan tuotekehittelyä, sillä päälimmäisin nappi tuli minusta hiukan liian korkealle. Onneksi tämä on helppo purkaa ja muotoilla uudelleen.

Mutta myöhemmin lupaan lisää kuvia kehitellyistä versioista - sitä paitsi pääsen huomenna kampaajani käsittelyyn, joten on sitten tukkakin hyvin seuraavissa kuvissa!

Graafikon kaulakoru

2009-08-30T18:46:00.016+03:00

Mitäs muutakaan sitä graafikko kaulaansa pistäisi, kuin suikaloituja aikakauslehtiä?Innostuin tekemään paperihelmiä löydettyäni Seccosta aivan ihanat paperista tehdyt helmet. Ohjeita helmien tekoon löytyikin useasta paikasta, mm. Tavan takaa -blogista (kiitos vinkistä!) sekä Ihana-lehdestä. Kasasin pinon vanhoja lehtiä, poimin niistä talteen kaikki värikkäimmät sivut ja leikkasin ne suikaleiksi.

Kiepsuttelin paperisuikaileita puutikun ympärille (en omista sukkapuikkoja, ne kävisivät tähän erinomaisesti). Suikaleen loppupäähän sivelin hitusen decoupage-lakkaa, jolla helmen saa pysymään kiinni.

Tässä yhden päivän helmituotannon saldo. Nyt ne pitäisi vielä lakata, jotta pysyvät varmasti koossa eivätkä kulu puhki, ennen kuin alan pujottelemaan ne koruiksi. Onko jollakulla vinkkejä tuosta lakasta, mitä kannattaisi käyttää? Vai voisikohan nuo lakata ihan vain tuolla samalla decoupagella mitä jo tuossa käytinkin? Tarkoitus olisi saada helmistä kestävät, ja ehkäpä hiukan kiiltoakin pintaan.

Havainnollisempi ohje helmien tekoon löytyi myös Unelmaelämää-blogista.

Leikkiä syksyllä

2009-08-29T22:28:00.013+03:00

Tai leikkiä ainakin s, y ja k-irjaimilla. Nimenomaa leikkiä, nämä eivät ole mitään, eikä menossa mihinkään. Kiva tehdä joskus jotakin aivotonta!

Huomenna koitan nyhertää paperihelmiä. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, kuvia helmistä tai ohjeita niin otetaan avosylin vastaan!

Elokuun parhautta

2009-08-26T20:49:00.016+03:00

Elokuu on ihan parasta aikaa viettää lomaa! Etenkin jos pitää tapahtuman täyteisestä elämästä, Helsingin juhlaviikoista, Espoo Cinestä, Taiteiden yöstä - ja näistä ihanista elokuun illoista ja kirpakoista aamuista. Ja minähän pidän.

Nämä näkymät näpsäsin taiteiden yönä viime viikolla. Ja kyllä, näimme myös ne kalat, mutta vältimme tukahduttavan ryysiksen hengaamalla mukavan väljästi Kappelin edessä.

Töölönlahdella meitä ilahdutti kanotoijat (jep, nuo valoviirut vedessä), kaunis taivas ja vastarannan valoiloittelu. Mutta unohdimme katsoa, mistä kohtaa näkee Alvar Aallon visuaalisen vitsin, eli kohdan, jossa kansallismuseon torni näyttää olevan osa Finlandia-taloa (kts. Hesarin juttu). Tokkopa se pimeällä olisi kunnolla erottunutkaan, joten seuraavalla kerralla sitten.
Huomenna torstaina on muuten myös Espoo-päivä - ja apua sieläkin on vaikka mitä, mm. opastus Pilvi – taiteellisia sääilmiöitä -näyttelyyn Gallen-Kallelan museossa! Kiinnostaisi aivan mielettömästä - kun nyt satuin itsekin innostumaan taiteiden yössä tallentaa muistikortille pilvimuodostelmia.

Ihanaa elokuuta!
t. Visualisti,
joka hullaantui täysin eilisestä Skandinavian Music Groupin Huvilateltan keikasta

Parasta kesässä: Joutilaisuus

2009-08-15T21:04:00.014+03:00

Osallistuin valokuvatorstain aiheeseen "Parasta kesässä" kuvasarjalla "Joutilaisuus". Kuvat on napattu talteen muistikortille tänä kesänä Ahvenanmaalla.

Mut ääh, sitten kun olen lojunnut pari viikkoa niin mun on päästävä liikkelle! Ah, piirrustusiltoja, uintitekniikkakurssia, kynttilän valoa, kumisaappaat, ruska - syksy ihana, tule jo!

Odottaako kukaan muu syksyn alkua?

Mukavaa syysiltojen odotusta,

t. Visualisti, joka nauttii kesästä, mutta on järjestänyt syksyksi paljon mukavaa uutta tekemistä, jotta sekin tuntuisi odottamisen arvoiselta

Lasisia kuvia

2009-08-09T21:52:00.009+03:00

Vietin kesällä sunttäreitäni kahteen otteeseen, ensimmäisistä kutsuista tiesin, toisista en. Kumpikin juhlapäivänä oli aivan täydellinen - ihanaa että juhannussunnuntainakin tupa oli koko päivän täynnä ihania ystäviä!

Noina juhlapäivinä kotimme kukkamaljakot pääsivät kerrankin töihin. Onneksi, sillä nämä maljakot ovat aivan mahtavia!

Mansikanpunaista

2009-07-29T21:28:00.004+03:00

Muistan jonkun sanoneen, että sitten tietää olevansa aikuinen, kun täyttää pakastimensa marjoilla.

Siinä tapauksessa minua ei yhtään haittaa olla aikuinen.

Ihana valo kuvassa

2009-07-15T21:35:00.008+03:00

Aurinkoiset (ja myös kovin myrskytuuliset) terveiset Ahvenanmaalta! Palasimme reissusta viikonloppuna ja nyt alkoi vimmattu kuvasadonkorjuu.

Huomasin reissullamme, että täysin suunnittelematta ja tätä enempää miettimättä jostakin syystä keskityin valokuvaamisessa erityisesti erilaisiin valoihin. Kuvia reissusta kertyikin aika lailla, sillä saatoin ottaa samasta paikasta monta kuvaa, hiukan erilaisin valoituksin. Huomasin erityisesti rakastavani kesäistä auringonnousun valoa, joka on niin ihanan pehmeä!

Lähdin eräänä aamuna kävelylle 6.30, jolloin kuviin sai tallennettua ihanan matalalta säteilevän valon ja pitkiä varjoja.

Mökille saapuessani aurinko oli jo korkeammalla, mutta sädehti mukavasti vuokramökkimme terassille.

Kuvia on vielä näiden lisäksi n. 700, joten visuaalisia herkkuja Ahvenanmaalta on varmasti luvassa jatkossakin! Ihanaa olla nyt kotona, mutta olen toki jo aloittanut seuraavan Ahvenanmaanreissun suunnittelun, niin mielettömän ihanaa sielä oli!

Juhannus kuvina

2009-06-23T09:40:00.000+03:00

Kokko, kansallispuvut ja supisuomalainen vanhan ajan meininki. Eli juhannus Seurasaaressa.

Vietin ensimmäistä kertaa juhannusaattoiltaa Seurasaaressa, ja koleahkosta säästä huolimatta se oli oikein mukava kokemus! Niin seurueen lapset kuin aikuisetkin innostuivat kokosta, köyden vedosta, puujaloista, nuotiomakkarasta - sekä jäätelöstä!

Ennen saarivisiittiä poikkesimme myös kahvila Angelicaan (muistaakseni sen nimi oli tuo) joka sijaitsee vanhassa puutalossa ihan Seurasaaren kupeessa. Viehättävä paikka, ihana miljöö ja mielettömät herkut, joskin aika tyyris. Mutta sopii hyvin hemmotteluhetkeen, jolloin ei välitetä siitä että tavallinen kahvi maksaa 4 euroa...

Seurasaaren visiitistä olikin hyvä aloittaa odotettu kesäloma, joka jatkui sunnuntaina hilpeästi yllätyssynttäreillä kotonamme - siitä lisää myöhemmin! Nyt ulos aurinkoon ja illalla etsimään parit geokätköt!

Paketteja seinälle

2009-06-19T15:54:00.001+03:00

Tämä ihana Paula-kahvipakettiarkki löytyi divarista Helsingistä. Heillä oli myynnissä muutamia erilaisia painoarkkeja, joihin oli painettu mm. tulitikkuaskeja ja kahvipaketteja, joita ei vaan koskaan oltu leikattu pakkauskäyttöön.

Divarin myyjä kertoi, että arkit myyntiin tuonut henkilö oli löytänyt nämä jostakin vanhasta talosta, liekö jonkun vanhan kirjapainotyöntekijän koti?

Mutta nyt tuo arkki päätyi kehyksiin ja keittiön seinälle. Kehystettävänä odottaa vielä tulitikkuaskinkääre -arkki. Mitä kaikkea ihanaa vanhoista taloista voikaan löytyä!

Sympaattinen mummo neuloo ja douppaa

2009-06-14T23:36:00.001+03:00

Kuva: Anni Nykäsen Mummo-sarjakuvasta

Tai niin tekee ainakin tämä Anni Nykäsen verraton sarjakuvamummo, joka oli tämän vuotisten Kemin sarjakuvafestareiden ansaitusti voitokas teos! Rutkasti onnea sarjiksen tekijälle ja pitkää ikää hersyvälle Mummolle!

Tämän ihanan mummon hersyviin arkisiin tilanteisiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Sarjakuvan ihana kielenkäyttö, kekseliäät mutta aivan arkiset tilanteet ja oivaltava kuvitustyyli on ihailtavaa ja jäänkin innolla odottamaan lisää Mummon seikkailuja!

Voe tokkiinsa - mummoakin kiinnostaa!

Täältä löytyy Mummo douppaa -strippi.
Voittajatyö luettavissa ja nähtävissä kokonaisuudessaan Kemin sarjisfestareiden sivuilla

Graafikko runoilee

2009-06-10T16:08:00.003+03:00

Juhlien järjestämisessä kotona on se hauska puoli, että niitä ennen tulee helposti laitettua kuntoon kotona monta asiaa, jotka ovat vain jääneet tekemättä. Me saimme ennen synttärikahveja vihdoin laitettua tauluja seinille.

Käytimme näissä magneettitauluissa niitä vanhoja tuttuja jääkaappirunomagneetteja, mutta sijoitimmekin taulut vessaan. Pöntöllä istuessa voi siis samalla virittää runosuontaan tai tutustua asuinkumppanin jättämiin viesteihin.

Tämä "Vähän hauska juhlaruno" syntyi melkein vahingossa, ladellessani magneetteja summamutikassa tauluille:

Vähän hauska juhlaruno

Juhli, sinä vanha hassu kulta
Naura, sitkeä viinikaveri,
yksi outo oluttyyppi
on aika nuori tyttö?

Elämä edessä,
syntymäpäivä kohta!
Ihana ruokastressi
jaksa, ehdi ja toivo, nainen

loppu

En ole koskaan tehnyt runoja, mutta tällainen tapa tehdä niitä on jotenkin niin kutkuttava, että saatanpa alkaa runoilla enemmänkin! Tässä kiehtoo se, että on vain rajallinen määrä ennalta määrättyjä sanoja, joten kyllä näitäkin tehdessä joutuu todella käyttämään mielikuvitustaan!

Taulukehykset on ihan tavallisia kehyksiä Ikeasta, tausta vain on maalattu pohjamaalilla sekä magneettimaalilla. Suosittelen tähän tietysti käytettävän vanhoja kehyksiä, joissa ei ole sitä lasilevyä päällä. Laseja kun ei voi näissä käyttää, ja nyt ne jäivät ihan ylimääräisiksi. Jos jollakulla on hyviä ajatuksia siitä, miten tuollaisia yli jääneitä lasilevyjä voisi käyttää jossain muualla, niin vinkkejä otetaan vastaan.

Kukka-arvuuttelua ja akvarelliunelmointia

2009-06-08T18:30:00.003+03:00

Öö, mikäköhän kukka tämä mahtaa olla ja miten se pidetään hengissä?

Sain juhlavierailta synttärikahveillani paljon ihania kukkia, mutta olen aivan noviisi näiden kanssa. Tämäkin on niin kaunis, että olisi ihanaa jos se kaunistaisi olohuonettamme mahdollisimman pitkään!

Noista ylimmistä kuvista minulle tulee myös mieletön himo ruveta maalamaan akvarellejä. En ole siinä lajissa kovin kummonen (etenkään kun sitä ei ole harjoitellut vuosikausiin) mutta jos nyt joku päivä uskaltaisin siihen ryhtyä, niin voisin kuvitella tekeväni jotakin noiden kuvien kaltaisia maalauksia. Eli ne voisivat olla abstraktin oloisia, mutta kuitenkin niiden mallina olisi jotakin todellista.

No mitäs mä tässä näppiksen äärellä jossittelen ja unelmoin, ei kai tässä auta muu kuin tarttua siveltimeen!

Pinkempää synttäriä

2009-06-07T15:27:00.006+03:00

Nyt on sukulaiset ruokittu ja kahvitettu ja kotona on kasapäin ihania kukkia! Vietin eilen synttäreitäni hiukan etukäteen, ja kutsuin lähisukulaiset kakkukahville. Mukava sateinen sää oli juuri passeli tällaisille kerrostalojuhlille - eipä tällä kertaa tullut mieleenkään että "miksei ole sitä pihaa jossa voisi pitää kesäkekkereitä".

Vaikken ole suuri pinkin ystävä, niin tässä on minusta aika herkullinen asetelema: lahjaksi saatu pullo, takana kirpparikannu ruusujen maljakkona, vanha lasikuppi sokeriastiana ja vieläpä pinkki servettikin mukana.

Tää on nyt aika friikkiä, mutta minusta tiskikasakin näyttää aika herkulliselta, kun on niin somat kahvikupit... Eikä haittaa vaikka ne tovin tuossa lojuisivatkin! (Ja ne arkisemmat, ei erikoisen houkuttelevat astiathan on tietysti piilotettu jo tiskikoneeseen)

Sain lahjaksi mm. tomaattipuskan, jonka olin itsekin aikaisemmin miettinyt hankkivani! Mahtava lahja! Osaako joku kertoa, miten tomaatit pidetään hengissä ja saadaan hyvä sato? Sijoitin sen jo parvekkeelle niin, että se saisi tarpeeksi valoa.

Kiitän myös muista ihanista lahjoista - mahtavaa kun koti on täynnä kukkia! Ja ihan paras lahja oli se, että näki sukulaisiaan, joita en hirvittävän usein tapaa. Olipa mukavaa!

Kaikenmaailman nappi-ideoita

2009-05-28T21:36:00.003+03:00

Pieni tauko on silloin tällöin paikallaan enkä siis ole toviin tehnyt kotona juurikaan mitään visuaalista (no oikei, viime viikonlopun kirppislöydöt, parit kahvikupit, menkööt visuaalisten hommien piikkiin). Mutta nämä löytämäni ihanat Button It Up -sivut sai taas sormeni syyhyämään, vaikka en edes lukenut laisinkaan tekstiä, kahlasin vain kuvat... Mutta nyt olen jo täpinöissä - nappejaaa, jihuuu!

Islanti RGB (153, 153, 204)

2009-05-22T09:47:00.009+03:00

Islanti on suurinpiirtein tämän värinen - ainakin minun päässäni.

Sain aivan mielettömän pakkomielteen lähteä Islantiin. Työpaikallani eräs tuttu oli sinne lähdössä, ja näin heti mielessäni ihanan Islannin mahtavat harmaaseen taittuvat värit kuulaiden sinisten kera, joita kivasti piristävät villapaitojen raikkaat raidat.

Tämä värimaailman nähtyäni mielessä tajusin, että jostakin kumman syystä minunkin on päästävä sinne. Sitä paitsi olen enemmän gore- kuin bikini-ihminen, joten tuntuu vallan velvollisuudelta verhoutua sadevetimiin ja lähteä saarelle tukemaan talouskriisin jääpalakoneessa murskautuvaa maata.

Lähtöä tuonne pitää tosin tovi odottaa, sillä ensin valloitamme kesälomallamme kotimaata (meneepä lomalla käyttämämme rahat ainakin lähelle). Mutta toisaalta - säästin vuosilmaviikoistani osan syksylle, joten ehkä voisi pakata pölyttyneet vaelluskuteet, villapaidat ja kamerakaluston jo silloin, ja karata tuolle maagiselle saarelle.

Muutamilta tutuilta sain jo hiukan vinkkejä mm. rahtilaivalla sinne menemisestä (joka tosin ei sovi hirmuisen pikaiselle visiitille), varoituksia sääolosuhteista (ei haittaa, vuoraudun visusti villaan jo goreen), vinkkejä sielä kulkemiseen (vuokra-auto tuntui olevan näppärin) ja yleisesti vaan aivan superinnokasta hehkutusta maasta. Olisiko sinulla vielä lisää käytännön vinkkejä Islannin reissulle? Minne kannattaisi mennä, minkä voisi kiertää kaukaa, missä olisi ihana yöpyä, mitä ehdottomasti kannattaa ottaa mukaan?

Lisää Islantia:
- Islantilaisiin unelmiin vaivun Sigur Rósin ja Björkin siivittämänä.
- Yleistietoa maasta löytyy mm. wikipediassa
- Islanti esitelty myös rantapallon sivuilla

Siis voisko näistä vaikka ommella jotakin?

2009-05-19T19:37:00.000+03:00

Äidin varastoja kaivaessani löysin aikoinaan koulussa silkkipainomenetelmällä painamani tilkut. Näissä tilkuissa on kussakin painettuna sama merihevos-kuva, mutta hiukan eri väreillä ja eri värisille kankaille.

Itse asiassa tuo kuva on näissä tilkuissa uusiokäytössä. Olin piirtänyt sen alunperin metalligrafiikan tunnilla ja tehnyt siitä grafiikan vedoksia, mutta skannasin myöhemmin yhden vedoksen ja suurensin sekä rasteroin sen sopivaksi tähän uuteen käyttöön toiselle kurssille.Nyt pitäisi enää keksiä, miten nämä voisi hyödyntää. Kuva on hiukan A3 -kokoa pienempi, tilkut (8-10 käyttökelposta kappaletta) taas ovat vaihtelevan kokoisia. Ehkäpä näistä saisi jotakin tauluja? Useasta kuvasta voisi saada ihan mukavan sarjan laittamalla muutaman vierekkäin. Ja kai näistä saisi ompelemallakin jotakin.

Mulla vaan loppuu luovuus heti siihen, kun aletaan puhua langasta ja neulasta.

Äh, mun pitää a) opetella käyttämään ompelukonetta ja b) hankkia kone, tai tuppautua jonkun luokse ompelemaan. Mulle nimittäin näyttää kerääntyvän kaikenmoisia muitakin tilkkuja ja kangaskasoja ("no mutku ne on niin ihania") mutta en saa osaa tehdä niistä mitään! Verhotkin roikkuvat vielä keittiössä ompelematta ja olkkariin olisi kiva tehdä uusi pöytäliina vaikkapa niistä vuosikaudet kaapissa olleista kankaista.

Taannoin tuttavani ihmetteli, enkö tosiaan osaa käyttää ompelukonetta. En todellakaan osaa - onnistuin kouluaikoina olemaan aina puutöissä, joten ompelukoneen käyttökerrat jäävät helposti ihan vaan muutamaan hassuun yritykseen. Mutta nyt olisi kiva opetella tuo taito - tuntuu etten löydä normaaleista vaatekaupoistakaan mitään hauskaa, ja olisi niin mukavaa, jos voisinkin tehdä itselleni ihan vaan vaikka yksinkertaisia hameita.

Kyllä minä teille vielä joskus jonkun ompelutuotoksenikin näytän!

(Hei vaan te kaikki käsityöopeiksi opiskelleet ystäväni - älkää ihmetelkö kun alan pian alvariinsa soittelee teille!)

Tuliaisia Kumpulasta

2009-05-17T20:38:00.009+03:00

Kiitos Kumpulan kyläkirppis, teitte päivästäni todella energisen ja onnistuneen! Aurinko, ihanat kirpputorilöydöt ja mahtava seura kruunasi komeasti tämän viikon.

Aamulla en vielä tiennyt tarvitsevani keltaista keittiövaakaa, mutta tämä on kuin onkin ihastuttava piriste keittiön pöydällä!

Keksin vaa´alle myös totutusta poikkeavia tehtäviä: tulevilla synttärikahveillani se pääsee esille noutopöytään ja saa kunnian toimia makeistarjottimena tai muuna tarjoiluvatina.

Ja eivät nämä tuliasiet vielä tähän jääneet. Myös kahvikuppikokoelmani sai kaksi uutta kaveria, ja pysyttelin samassa värimaailmassa edellisen ostokseni kanssa. Nyt kuppeja on sen verran, että synttärikahvit voidaan tarjoilla näistä iloisen värisistä kupeista.

Ja tokihan kukkiakin pitää saada juhlapöytään, ja mikäs siihen tarkoitukseen sopisi paremmin kuin tämä punainen ihanuus:

Onkohan pääkaupunkiseudulla tulossa kevään ja kesän aikana muita vastaavia kirppistapahtumia? Vinkkaa jos tiedät, minä lähtisin erittäin mielelläni koluamaan kirppiksiä vaikka hiukan kauemmaksikin!

Verhoutunut värivillitys

2009-05-13T08:05:00.000+03:00

Olen tullut hulluksi kauniista, energisistä väreistä. Nyt ne värit valtaavat jo keittiömmekin.

Kyökin raikas vihreä seinä sai kaverikseen värienergiaa tulvivan verhon, joka syttyy hehkumaan kun ilta-auringon säteet osuvat sopivasti siihen.

Verhoa - tai siis kangasta - ei ole vielä edes ommeltu, nostin sen suoraan kauppakassista tuohon roikkumaan. Piti vaan ihan vähän kokeilla sopiiko kangas tuohon. No sopihan se, ja siinä tuo kangasparka on roikkunut nyt jo jokusen viikon...

Jos tästä värikylläisestä keittiöstä ei päivä lähde energisesti käyntiin niin ei sitten mistään.

Visuaalisia Tukholman tuliaisia

2009-05-11T16:03:00.002+03:00

Kävimme ystäväni kanssa tuulettumassa todella vihreässä ja keväisessä Tukholmassa. Minua ja ystävääni yhdistää onneksi (monen muun asian lisäksi) se, että menemme sekaisin ruokakaupoissa ja halleissa.

Tuliaiset ovatkin sitten sen mukaisia.

Ja koska itse hurahdan niin luomuun kuin visuaalisesti viehättäviin paketteihin, niin mukaan tarttuivat nämä:

1. Ubuntu-cola. Tämän nähtyäni, minun oli pakko ostaa se miehelleni. Ubuntu on ymmärtääkseni myös tietokoneen yksi käyttöjärjestelmä, ja kun cola sattui olemaan jopa Reilun kaupan tuote, niin tämä oli juuri passeli tuliainen!

Tämä ostos tarttui mukaani Cajsa Warg -ruokakaupasta Södermalmilta. Kauppa on aivan mahtava - hyllyjä korkealle kattoon asti, kauniisti laitettu ruoat esille ja valikoimissa runsaasti myös luomua ja reilua. Täältä kannattaa poimia mukaan piknik-herkut - mukaan otettavat salaatit ja muut herkut näyttivät erinomaisilta, ja todistettavasti ainakin tiramisu oli i-ha-naa!

Tämä taivaallinen Cajsa Warg -kauppa löytyy osoitteesta Renstiernas gata 20, Södermalmilla. Ja mikä parasta, tästä ei ole pitkä matka mukavaan Sofon alueeseen (South of Folkunga gatan), josta löytyy todella paljon mahtavan herkullisia pikkuputiikkeja!

2. Mysliä. Meille. Koska mysli on hyvää ja paketti kaunis.
Tämäkin oli myynnissä Cajsa Warg -liikkeessä.

3. Näkkileipää. No mitä muutakaan Ruotsista voisi tuoda?
Ja miksi: koska pakkaukset olivat niin kauniit... Ja tulevat nämä toki syödyksikin, ajattelin tarjota näitä synttärikahveillani noutopöydässä.

Nämä paketit tarttuivat mukaan coop-ruokakaupasta vanhasta kaupungista.

Seikkailimme siis koko päivän tuolla Södermalmin alueella, ja edelleen tuntuu siltä, että sinne voi tehdä vielä vaikka kuinka monta retkeä! Kesällä minulla olisi taas mahdollisuus viettää muutama mukava päivä tuossa ihanassa kaupungissa - olisiko sinulla ehdottomia vinkkejä Tukholman reissua varten?

Tukholmaan tuulettumaan

2009-05-07T09:55:00.003+03:00

Visualisti on nyt tosi epävisualisti, ja lähtee Tukholmaan katsastamaan kevään tulon ilman kameraa! Mukana on kyllä kaverin pokkari, joten näppäilemme sillä visusti talteen kaiken ihanan!
Suuntana ois Södermalm, pikkuputiikkeineen ja kahviloineen. Saatamme joutua myös piipahtaa vanhan kaupungin Ekovaruhusetissa. Raporttia kevään tuuletusreissultamme satelee myöhemmin!

Niin ja onhan mukana tietenkin kynä ja luonnoslehtiö. Ehkäpä muistot tallentuvatkin tällä kertaa niillä!

Työtä ja juhlaa

2009-05-04T20:26:00.005+03:00

Meidän vappu oli tällainen, todellinen työläisten juhla.

No kyllä me paljon muutakin tehtiin, mutta vappujuhlinnan lisäksi ennen lähtöämme autoimme isäntäväkeä multakasan siirtämisessä. Suuret kiitokset taas isännälle ja emännälle!

Valokuvatorstain 130. haaste "Naamiaiset"

2009-05-02T21:23:00.003+03:00

Muita valokuvatorstain Naamiais-kuvia pääset katsomaan täältä.

Sininen hetki

2009-04-29T19:42:00.000+03:00

Sininen on todella outo väri, meillä ei ole kotona sitä juuri missään! (muutamaa turkoosia vaatetta lukuunottamatta, mutta kuten sanottu - ne ovat turkooseja) Tai ainakaan sinistä ei ole missään niin, että se on suunniteltu olevan juuri siinä. Eli pikatsekkauksella rehellistä sinistä on vain jääkaapissa maitotölkissä, joissakin aikakauslehdissä tai kirjoissa. Ja facebookin logossa.

Mutta onneksi eräs piirrustusprojektini vaati minua kuluttamaan sinisiä kyniä, joten tuosta piirrustushetkestä sain ikuistettua mukavia kuvia tämänkertaiseen värihaasteeseen. Tässähän on vähän myös partio-teemaa, joten julkaistakoon tämä kuva myös viimeviikkoisen partioviikon kunniaksi.

Aarteita kaivamassa

2009-04-28T21:37:00.008+03:00

Olin pääsiäisenä kaivamassa äitini luona pahvilaatikoita, jotka olen jättänyt hänen hoiviinsa muuttaessani pois kotoa. Niistä löytyi paljon mahtavia aarteita! Muun muassa vanhoja slämäreitä ja kirjevihkoja (nuo 80-luvun blogit ja facebookit) ekan luokan aapinen, piirrustuksia suurinpiirtein joka kouluvuodeltani aina viime vuosiin asti, lukion luokkakuvat ja niputtain mitä ihmeellisimpiä papereita ja kirjoja.

Äidin tavaroista taas löytyi nämä aarteet:

Sikarilaatikko (ehkä?) joka kätki uumeniinsa hauskoja koruja.

Mahtavia värejä! Minulla on jokin ihmeellinen keväisen aurinkoenergian mukanaan tuoma oranssi kausi menossa, joten tuo keltaoranssi koru voisi hyvinkin päätyä käyttööni, kuten muutkin rasian korut.

Mutta ne kirjevihkot, piirrustukset ja muut paperit - mitä ihmettä minä niille teen? Osa on aivan pakko säästää, mutta kaikkea ei vaan millään voi. Tavaraa kun tuntuu pursuavan joka paikka jo nyt. Mitä esimerkiksi vanhoille piirrustuksille tekee? Niillä ei kaikilla tosiaankaan ole tunnearvoa eikä mitään muutakaan arvoa, mutta osa olisi ihan kiva säästää.

Pitäiskö niitä laittaa kehyksiin? Siis juuri niitä ihanan naiiveja luokioajan tai ensimmäisten opiskeluvuosien töitä - ja sitten tietysti ne prinsessapiirrokset jo ennen koulun piirrustustunteja.

Onko muitakin kaltaisiani hamstraajia, jotka eivät millään raaskisi heittää pois vanhoja muistoja?

Lempivärini vihreä

2009-04-25T08:34:00.002+03:00

Ah ihanaa - tämän kertaisessa värikollaasihaasteessa oli aiheena ehdoton suosikkini ja lempivärini vihreä. Kotoamme löytyy hmm, hämmästyttävän paljon vihreää, mutta keskityin nyt keittiön antimiin.Päiväni jatkuu myös kohtuullisen vihreänä: Käyn (julkisilla kulkuvälineillä) Kaapelitehtaan Kierrätystehdas-tapahtumassa, ostossuunnitelmissani yhdet tietyt kierrätysmateriaaleista tehdyt housut ja unelmoin luomutee-hetkestä Sis. Deli + cafessa.

Ihana kevätpäivä, voihan mahtavuus!

Valokuvatorstain 129. haaste "Autio"

2009-04-25T08:25:00.001+03:00

Muut valokuvatorstain tämän kertaiset haastekuvat nähtävillä Valokuvatorstain sivuilla.
Omat edellisten haasteiden kuvani löytyvät valokuvatorstai-tunnisteen alta.

Räjähtävää värivoimaa

2009-04-23T20:33:00.000+03:00

Nyt mä tiedän, mistä granaattiomena on saanut nimensä. Siitä, kun keittiössä sananmukaisesti räjähtää, kun omenan puolikasta puristaa.

Jos olet kokeillut, niin tiedät varmaan, että omenan punaista mehua löytyy sitten joka paikasta keittiössä... ja jos et ole vielä testannut - tee eka testi vaikkapa kylpyhuoneessa!

Kokeilin taas pitkästä aikaa granaattiomenaa myslin ja jugurtin kera, ja jokin aika sitten tehtiin omenasta jugurttipirtelöäkin. Olen ymmärtänyt, että granaattiomena on varsin terveellistä, mutta ennen kaikkea se on minusta kaunis - se kaiketi on ihan riittävä syy ostaa tiettyjä ruokia? Olen myös kuullut henkilöstä, joka ostaa keittiön pöydälle kulhoon banaaneja (muistaakseni, saattoi olla myös omenoita), vaikka ei itse pysty syömään niitä, mutta kun ne näyttävät siinä niin kivalta. Onko muilla samanlaisia visuaalisia ruokaostospakkomielteitä?

Granaattiomenasta muualla:
- Ohjeita granaattiomenan käsittelyyn
- Fenkoli-feta-granaattiomenasalaatin resepti

Energinen nappikukkaketo

2009-04-20T08:00:00.000+03:00

Tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiku no joo. Menin eilen totaalisesti sekaisin näistä värikkäistä nappikukista, keittiöön säkenöivästä auringosta, ihanasta vapaapäivästä ja hurmoksellisista väreistä. Kuvia tuli siis otettua jokusen kymmentä, ja tännekin oli pakko laittaa useampi. Toivottavasti terapeuttinen värivoima tarttuu näin bittienkin muodossa!

Tässä siis tuoreimpia nappikukkavirityksiä viime viikon askartelukertsistä.

Kukkien napit on liitetty yhteen kuumaliimalla,
langat kukkien keskustoissa on vain koristeena.

Uuh, mikä kukkaketo!

En ole vielä päättänyt nappikukkien lopullista käyttötarkoitusta. Harkitsen vieläkin magneettien ja rintakorujen välillä. Kivat riipuksetkin näistä saisi varmasti tehtyä, tai voisiko useamman kukan sitoa jotenkin yhteen, niin, ja näistä voisi tehdä taulunkin ...

Tuoleille uudet päälliset

2009-04-17T08:45:00.000+03:00

Minun tekisi mieli tehdä uudet päälliset tuoleihimme.

En vain tiedä yhtään, minkälaista kangasta tuolien päällystämisessä voi ja kannattaa käyttää, ja miten tuo päällystäminen ylipäätään kannattaisi tehdä. Mutta sehän ei estä vimmaista suunnittellua ja visualistointia, siksi sommittelinkin kaapista löytyneitä kangaspalasia tuolille ja yritin hahmottaa, minkä väristä kangasta niissä voisi käyttää.

Tämä Vallilan Herttarouva-kangas sopisi väreiltään meille hyvin, mutta taitaa olla meidän raitavoittoisessa sisustuksessa liian koukeroinen. Toisaalta meillä oli suunnitelmissa laittaa verhoiksi saman valmistajan Katariina Suuri -kangasta, ja siinähän sitä koukeroa vasta riittääkin (kangas Anttilan sivuilla) - joten en tiedä onko se nyt niin justiinsa.

Mjoo, ehkä minun täytyy jatkaa vielä suunnittelua. Unelmoin jo siitäkin, että kaikilla kuudella tuolilla olisi suurin piirtein saman väriset päälliset, mutta ne olisivatkin kaikki eri kuvioilla... Sellainen hallittu sekamelska - hmm, saattaisi toimiakin!

Nappikukkasuunnitelmia

2009-04-15T08:30:00.000+03:00

Otin jo viikonloppuna pienen varaslähdön askatelukertsimme tämän illan kerhosessioon kaivamalla nappivarastojani ja sommittelemalla sopivan värisiä nappeja omiin kasoihinsa. Samalla tuli aseteltua niitä muutamiin kukka-asetelmiin, jospa intoutuisin sohlaamaan sen kuumaliimapyssin kanssa ja jatkamaan nappikukkien kasaamista.

Nämä on kyllä aika mielettömän värisiä - nyt vaan en osaa päättää, tekiskö näistä taas rintakoruja (joita on jo muutamat, kohta hukun niihin...) vai ehkäpä kukkaiset magneetit? (joihin tosin myös hukun aika pian, mutta maalaan kotiin kohta lisää magneettitaustaa...)

Taidan kuitenkin päätyä rintakoruihin - nimittäin työkaverillani on ollut hauskasti yksivärisessä puserossaan useampi rintarossi samanaikaisesti, ja se näytti mielettömän kivalta! Ehkäpä minäkin voisin perustaa kukkatarhan puserooni/laukkuuni/mihin vaan nämä nyt saakaan kiinni.

Keltaista pääsiäistä!

2009-04-12T21:00:00.003+03:00

Eilen tarttui kaupungilta mukaani ihana keltainen tulppaanikimppu, joka säkenöi mahtavasti auringon säteiden singahdellessa iltapäivällä suoraan olohuoneeseemme. Ihmeellisen energinen kukkakimppu, vaikka oikeastaan en juuri tuollaisesta "pääsiäisen keltaisesta" hirveästi pidäkään!

Tämän kuvan myötä toivotan mukavaa, lämmintä ja valoisaa pääsiäistä kaikille!

Ehkä ensi vuonna saan laitettua kasvamaan sitä rairuohoakin - ensimmäistä kertaa elämässäni sitten lapsuusvuosien...

Uusi nappikorumalli

2009-04-11T19:29:00.003+03:00

Minulla on jo jonkin aikaa nappilaatikossani odotellut kirppikseltä löytämäni nappipurkki, jossa oli noin 50 samanlaista valkeaa nappia. Minä kun en sitten millään meinannut keksiä, mitä niistä tekisin. Muutaman väkkeryskokeilun jälkeen niistä ja vihreästä narusta syntyikin ihan veikeän näköinen koru!

Magneettiset napit

2009-04-07T20:38:00.003+03:00

Ei nämä napit jätä rauhaan sitten millään - viime kertaisessa askartelukertsissämme syntyi taas liuta nappimagneetteja, jotka odottavat uutta pestiään vessaan tulevilla magneettitauluilla!

Näistä suurin osa on siis koottu kahdesta napista, jotka on liimattu kuumaliimalla yhteen, ja samalla liimalla on tietysti pieni magneettipala vielä pohjassa kiinni. Nuo langat napeissa ovat vain koristeita - ne eivät siis pidä elementtejä mitenkään yhdessä.

Jos muut kertsiläiset vaan antavat luvan, niin otan seuraavalla kerralla kuvia myös niiden huikeista nappikukista joita viime kerralla tekivät.

Voi tätä nappihuumaa, liekö tämä koskaan laantuu? Sormet syyhyäis taas koluamaan kirppisten nappivarastoja.

Violettia väriterapiaa

2009-04-05T14:25:00.005+03:00

Harmittelin aikaisemmin, että väripaleteistani ja kynistäni on aina kaikki puun väriset, eli vihreät ja ruskeat ensimmäisinä loppu.

Sattumalta löysin hiljattain blogin, jossa haastetaan kokoamaan erilaisia värikollaaseja, ja ajattelin että nyt on hyvä syy kuluttaa noita muitakin värejä, joihin ei muutoin tule jostakin syystä tartuttua!

Tällä kertaa haastena on violetti väri, ja näinpä tartuin korkkaamattomiin violetin sävyisiin kyniini ja pistin tuulemaan!

Lisää violettia voimaa värihaasteblogissa.

Toivottavasti seuraava haaste olisi keltainen tai oranssi - sen väriset kynät kun ovat vielä vallan käyttämättä...!

Vanhojen kuvien voimaa

2009-04-01T20:09:00.006+03:00

Operaatio Tauluja seinille voisi vihdoinkin - muutaman vuoden tässä asunnossa asumisen jälkeen - toteutua, mutta kun näitä uusia ideoita vaan pursuilee päivittäin päähän.

Nyt olen hullaantunut vanhoihin valokuviin, ja etenkin näihin, joita muutama vuosi sitten skannasin albumeista erästä koulutyötäni varten. En viitsisi ottaa kuvia pois noista albumeista, mutta näistä skannatuista kuvista voisi hyvin teettää uusia paperikuvia ja pistää kehyksiin ja seinälle.

Nämä kuvat ovat äitini albumeista, ja kuvissa ovat hän, hänen äitinsä ja ilmeisesti myös kummatkin veljet ja muuta saman pihapiirin porukkaa 1950-luvulla. Kuvausympäristönä on äitini lapsuudenseudut, joissa olen myös itse myöhemmin asunut. Olen haaveillut sellaisestakin kuvausprojektista, että menisin itse kuvaamaan näitä samoja seutuja samoista kuvakulmista - siten näistä voisi saada tehtyä mielenkiintoisia uusi-vanha -kuvapareja.

Tämä kuva on ihan ehdoton suosikkini. Meiltä saisi myös hyvin otettua tällaisia kuvia - tosin niissä kuvissa valonlähteenä taitaisi ennemminkin olla läppärin ruutu.

Tahatonta taidetta

2009-03-26T20:37:00.003+02:00

Tämä ihana väripisara, tahaton taidepläjäys piristi minua pyytämättä ja täytenä yllätyksenä tänään kotona. Jopa niin kovasti, että kuvasin sen monesta kuvakulmasta, ja suunnittelin jo tekeväni näistä tauluja.

Arvaatko, mitä kuvassa on?

Puuvärejä ja puun värejä

2009-03-22T10:00:00.000+02:00

Tuntuu, kuin opettelisin vasta piirtämään.

Tartuin todella pitkästä aikaa puuväreihin, ja aloin vain vailla suurempaa ajatusta piirrellä jotakin. Liekö kevään vimmainen odotus vai mikä pisti käteni piirtelemään vehreää puustoa.

Minusta tuntuu, että kaikista kynistäni ja muistakin väreistäni ovat aina kaikki puun väriset värit ensimmäisinä lopussa. Punaiset saattavat olla aivan korkkaamattomia kun taas vihreitä sävyjä pitää jo mennä hamstraamaan lisää.

Näiden puukynien kanssa käy pian samoin, ellen keksi jotakin punaista piirrettävää - täytynee laajentaa repertuaaria puu-piirroksista vaikkapa kukkiin.

Ah kuinka ihanaa vaan piirrellä ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta - tämä se vasta on rentouttavaa. Tässä saa olla niin hetkessä kiinni, ajatella vain joko sillä hetkellä paperille vedettävää väriä tai olla ajattelematta juuri mitään, aivan kuin meditoisi.

Mikä muu puuha on yhtä intensiivistä?

Evitaa odotellessa

2009-03-20T09:00:00.000+02:00

Jee, uusi lehtilanseeraus piristää pian aikakauslehtihyllyjämme!

Lehtikustantaja Bonnier julkaisi keskiviikkona tiedon uudesta aikakauslehtilanseerauksestaan. Syyskuussa heiltä ilmestyy hyvinvoinnin lifestyle-lehden Evitan ensimmäinen numero.

Kuva Markkinointi & Mainonta -lehden sivuilta

Bonnierin suomalaiset lehdet ovat minusta visuaalisesti häikäiseviä, tuntuvat tarkoin viilatuilta ja ovat ulkoasultaan lähdes kadehdittavia laadukkaiden kuviensa ja huolitellun typografiansa ansiosta. Dummy-kannen perustella Evita seuraa edeltäjiensä Olivian ja Divaanin jälkiä, ja voisi niin ulkoasunsa kuin aihepiirinsäkin vuoksi päätyä minunkin lukemistooni.

Mutta odotellaan nyt rauhassa ensimmäistä numeroa ja tuomitaan tai hehkutetaan vasta sitten. Siihen asti sinnittelen ja nautin niiden noin 3500 muun suomalaisen aikakauslehden tarjonnasta...

Janoatko lisää?
- Evitasta taloussanomien Luova maailma -blogissa
- Taloussanomien uutisissa
- Markkinointi&Mainonta -lehden uutisissa

Vessan piensisustusasioita

2009-03-18T19:48:00.011+02:00

Sanoin eilen askarteluliikkeen myyjälle, että jos nyt maalaa kotiin paljon kaikenlaista kirkkaan vihreää, niin kevät tulee nopeammin.

No, tulee tai ei, niin pistin heti pensseleillä ja decoupage-lakalla tuulemaan ja tehtailin vessaamme setin kevään vihreitä asioita. Nämä pikkulaatikot syntyivät Marimekon lautasliinoista, decoupage-lakasta ja vihreästä maalista.

Kotona minulta kysyttiin, mitä nämä ovat. "No laatikoita. Asioita, joihin voi laittaa toisia asioita."

Ja niitä laatikoitahan vessassa tarvitaan: pumpulille, nenäliinoille, mun pinneille - siis kaikelle pienelle ärsyttävälle joka muuten jää vaan jonnekin lojumaan.

Lisää decoupage-tekniikasta mm.
- Maikkarin sivuilla
- Talo&Koti -lehden sivuilla

Väriloistoa kaulaan

2009-03-12T18:52:00.000+02:00

Toisten töiden ja ideoiden kehuminen on niin mukavaa, joten hehkutetaan nyt tätäkin tuoretta löytöäni.
Minulla ei pysy puikot kädessä (ei syömäpuikot eikä ne joilla neulotaan/kudotaan vai mitä se nyt onkaan?) enkä saa niillä mitään siistiä aikaiseksi, joten urani neulojana jää yhteen kaulahuiviin, jonka tein noin kymmenen vuotta sitten.

Mutta tähän saattaisin jopa kyetäkin: vanhojen villapaitojen huovuttamiseen ja palojen yhteen ompelemiseen ja ta-daa! Näin ihana kaulahuivi, joka ylläolevassa kuvassa koreilee, voisi heilua minullakin kaulassa!

Tämä ihanuus löytyi wireandtwine.com -nettikaupasta, jossa oli tämän huivin lisäksi myynnissä paljon muunkin värisiä vaihtoehtoja.

Enpä taidakaan viedä vanhoja pieneksi jääneitä villapaitojani pois - kaulahuivikausi alkaa tosin olla kohta ohi, mutta mitä kaikkea muuta vois tehdä vanhoista huovutetuista villapaidoista?

Verraton vessamme!

2009-03-09T07:37:00.001+02:00

Tältä näyttää vastikään uusittu vessamme!

Siitä löytyy ennen remonttia otettu pieni kuva vanhasta postauksestani. Vessassa ei aikaisemmin ollut kuin pönttö (joka jäi aina lorisemaan...) kamalalla mustalla muovikannella, lavuaari ilman mitään säilytystilaa, revennyt ja maalista likaantunut muovimatto lattialla, repaleiset tapetit seinällä ja iso kiinteä, epäkäytännöllinen kulmakaappi. (joka tosin oli aika viehättävän turkoosin värinen)

Nyt kalusteet ovat samaa sarjaa kylppärin kalusteiden kanssa, ja lattialla on samaa tumman harmaata laattaa. Seiniin jätettiin vain maalipinta.

Vielä olisikin tarkoitus laittaa noille tyhjille seinille tauluja - suunnitelmissa on magneettitaulut, johon voi laittaa vaihtuvan näyttelyn, ja yhden seinän voisi maalata esimerkiksi vihreäksi. Toinen vessaa ahkerasti käyttävä asunnnon omistaja on toivonut myös lehtitelinettä, joten sellainen järjestynee myös.

Kuuluisa Ilman-kantta-myyty-pönttö. Pönttö on oikein kiva ja siro Svedbergin pytty, mutta lauantaina rautakaupassa huomattiin että miksi juuri me - ei niin pitkän huiskeat ihmiset - hankittiin valikoiman korkein pönttö! Nyt tuntuu että pöntöllä istuessa voi hyvin heilutella jalkoja... Mutta tervetuloa vaan meidän pitkät ystävämme testaamaan tuo korkea pönttömme!

Tämä pikkukaappi on osoittautunut oikein näppäräksi. Ylimmissä vetolaatikoissa säilytän hiusasioitani, ja ne ovat juuri näppärästi käden ulottuvilla kun seison peilin edessä.

Lauantaina haettiin vielä vessapaperirullateline, pari pyyhekoukkua kylppäriin ja suihkuun vihreät telineet puteleille. Pian alkaa siis olla ihan valmista - mutta mitäs sitä sitten tekis?

Kylpyhuoneparatiisimme

2009-03-05T18:03:00.001+02:00

Tällainen siitä nyt sitten tuli, vielä uutuuttaan hohtavasta juuri remontoidusta kylpyhuoneestamme!
Materiaaleina pinnoissa on harmaata ja valkoista kaakelia, sekä tummaa ja vaaleaa puuta. Muussa sisustuksessa onkin sitten käytetty paljon väriä - pelkästään kylpytakkimme ovat niin räikeät, että roikkuessaan naulassa ne tuovat mukavaa piristystä kylppäriin!

Kylppärimme ehdottomat huippujutut ovat:

1. Kaakelivalinnat.
Seinissä olevat isot (50 cm x 30 cm) valkoiset kaakelit on minusta tosi kauniit, ja mattapintaisena ne ovat rauhallisemmat kuin kiiltävät kaverinsa.

Lattiassa olevat pienet 10 cm x 10 cm -kokoiset harmaat kaakelit tuntuvat taas mukavilta - eikä liukkailta - jalan alla, sillä niissä on miellyttävä epätasainen pinta.

Koko kylppärissä on kaakelien väleissä käytetty saman väristä, tumman harmaata saumaa, ja huolimatta suuresta kontrastista valkoisten laattojen kanssa seinissä, se näyttää minusta oikein tyylikkäältä.

Innostuimme jopa laittamaan tumman harmaan kukkaboordin - kuulostaa ehkä oudolta, mutta näyttää musta oikein hyvältä!

2. Pienet suunnittelemattomat yksityiskohdat.
Peilikaapin toisen reunan ovet ovat maitolasia, ja niistä näkyy hiukan kaappien sisältö läpi. Ensin pelkäsin että rumat purtilot näkyvät pöljästi sieltä, mutta emme tajunneet, että kun törkkäämme sinne värikkäät nesessäärimme (siis nuo pussukat) saamme kivasti väriä kylppäriin, ne kun hehkuvat mukavasti lasin läpi!

3. Laskutila ja tilavat säilytyskaapit.
Ah, vihdoinkin meillä on kylppärissä tarpeeksi laskutilaa ja säilytyskaappeja kaikenmoisille purtiloille. Kaiken lisäksi pyykinpesuaineet saa mukavasti pesukoneen viereen, jolloin ne on mukavasti käden ulottuvilla kun niitä tarvitaan. (entisessä kylppärissä näin kun ei todellakaan ollut)

4. Sisäänpäin kääntyvät suihkun ovet.
Vihdoinkin meillä on tilaa pitää kuivatustelinettä kylppärissä! Sen mahdollistaa suihkukaapin ovet, jotka saa käännettyä sisäänpäin.
Voihan mahtavuus! Ihanaa että meillä on vihdoin toimiva ja siisti kylppäri! Entisistä laatoista kun ei lika lähtenyt enää millään ja kylppäri oli muutenkin epämukava, epäsiisti, eikä edes hirmuisen toimiva.

Osa II, Visuaalisesti viehättävä veesee on luettavissa täältä myöhemmin.

Nappikukat kukkivat jo!

2009-03-04T19:33:00.004+02:00

Maanantaisessa näperryskertsissämme nappilaatikot saivat taas kyytiä, kun etsimme niiden uumenista parhaita kukkien keskiöitä ja terälehtiä nappikukkiimme.

Kuumaliimapyssyt sauhuten teimme niin rintakoruja kuin korvakorujakin. Nämä kevään kukat ovat vielä ilman hakaneulaa mutta päätyvät varmaankin rintakoruiksi. Ajattellin myös testata, miten ne toimisivat riipuksina.

Mitä muuta näistä kukista vois tehdä?

Taas uusi nappikoru

2009-03-02T14:30:00.000+02:00

Ja tällainen koru näistä uusimmista tummista napeista sitten syntyi:

Täytyy koittaa unohtaa nämä napit hetkeksi - nyt nimittäin kutkuttaisi ihan hirveästi aloittaa vessan seinän maalausprojekti. Suunnitelmatkin olisivat jo valmiina, enää tarttis hakea maalit, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.

Mutta maalauspuuhia ennen vielä on tämän iltainen askartelukertsi, jeee! Taidan kokeille viime kerralla muiden tekemiä nappikukkia.

Valokuvatorstai - haaste 121. "Murtumia"

2009-03-01T15:55:00.003+02:00

Talvessa on jo havaittavissa pieniä murtumia, ja ihan pian tuon kylmän talven on taivuttava kevään jyrätessä sen.

Tämä pieni pala vihreää osui matkanvarrelleni lauantaina Helsingin Käpylässä.

Valokuvatorstain 121. haaste "Murtumia" ja muita haasteeseen osallistuja löydät Valokuvatorstain sivuilta.

Tuliaisia Kalliosta

2009-02-27T11:49:00.008+02:00

Käytin nämä pari talvilomapäivääni todella tehokkaasti hyödyksi ja otin kaiken ilon irti täällä Kallion kirppisten lähellä asumisesta.

Torstain kirpputorisaaliina kannoin iloisena tuliaisina kotiin pinon raikkaan oranssia kangasta, rasiallisen samanlaisia tummia nappeja ja 10 kpl vanhoja valokuvia.

Napit päätynevät tuttuun tapaan kaulaa koristamaan, kankaan kanssa aattelin aloittaa ompelijan urani (!) ja tehdä pirteät tyynyliinat olohuoneeseen, tehdasaiheiset valokuvat taasen päätynevät kehyksiin ja ehkäpä vessaan.

Ja tänään päästään kotiin! Ko-tiin! Siis KOTIIN!

Tosin eilen sielä ilmeni pieniä yllätyksiä - kuten esimerkiksi se, että olemme ostaneet wc-pöntön ilman sitä kansi/istuinosaa! Tai hassuinta tässä on oikeastaan se, että meille on myyty pönttö ilman kantta, eikä kenellekään tullut mieleen ilmoittaa että se kansi täytyy ostaa erikseen.

Huh, ja mitäköhän muuta tässsä vielä tulee esiin?

Napit alkavat vihertämään

2009-02-26T10:50:00.005+02:00

Vihreä on uusi musta, myös nappikoruissa.

Sekalainen vihreä nappikasa sai kaverikseen hiukan isommat valkoiset napit, he yhdistyivät kera puuvillanarun ja lukon, ja pääsivät keväthuumassa keikkumaan kaulaani ensikertaa eilen.

Viikonloppuna olisi Kädentaito-messut Helsingin vanhassa satamassa. Täytynee käydä metsästämässä lisää ideoita, materiaalia ja visuaalisia virikkeitä - jos vain takaisin-kotiin-muuttohuuman vallitessa pystyn pois kotoa lähtemään.

Oi mikä ihana päivä

2009-02-25T20:21:00.000+02:00

Täällä sitä vaan istutaan ihanassa puisessa varakodissa ja odotellaan, että omassa asunnossa remontti valmistuu. Ja tänään tulikin huippukivoja uutisia: pääsemme jo perjantaina kotiin! (eli pääsemme silloin siivoamaan, menemme varmaan vasta lauantaina yöksi). Ihanaa! Kaipaankin jo hiukan omaan kotiin, vaikka sielä odottaakin kamala kaaos pölykasoineen. Mutta myös ihana oma keittiö! Oma sänky! Oma UUSI kylppäri!

Varakodin ihanuuksia.

Mutta todella ihanaa on täällä varakodissakin. Elämä täällä tuntuu leppoiselta, ja remontin on toisinaan pystynyt melkein jopa unohtamaan. Kakluunista tulee ihan lämpö ja lautalattiat narisevat mukavasti. Koitan huomenna ehtiä valokuvaamaan valoisan aikaan tätä ympäristöä, alue kun on aika kaunis ja idyllinen.

Onneksi tässä ihan naapurissa ei taida olla juuri nyt asuntoja myytävänä. (Älä mene etuovipistecomiin, älä mene vaan mene nyt vain sinne saunaan...)

Kannattaako napista, kun on asiaa napista

2009-02-23T18:16:00.012+02:00

Nappiaskareissani eletään nyt sitä vaihetta, että ensimmäiset kokeilukoruni ovat joutuneet säälimättä lahdattaviksi, ja olen väkertänyt niistä uusia koruversioita. Näissä yksilöissä on jo todella edistykselliset lukkomekanismit mukana (löysin vihdon oikean hyllyn askartelukaupasta) ja olen koittanut olla tarkempi ja pitkäpinnaisempi sitoessani nappeja yhteen - eräskin kokeilukoru kun oli usein kaulaussa ihan vinksallaan, sillä toinen puoli oli ihan hitusen toista puolta pidempi.

Ah, mikä ihana kauniin vihreä yksinkertainen nappi löytyikään korun keskimmäistä osaa koristamaan!

Ja näin, olipahan taas lauantai-illan riennoissa jotakin uutta kaulassa!

Nyt tuntuu siltä, että pitäisi lähteä metsästämään uusia nappeja varastoon. Nämä mustat ja valkoiset alkavat tuntua jo tylsiltä, ja kaipaisin näin kevään lähestyessä hiukan väriä elämään.

Ainiin, postauksen otsikko ei liity kuviin eikä mihinkäään muuhunkaan mitenkäään - muuten kuin että siinä esiintyy sana nappi. Sanalla leikittely oli vain väistämätöntä maanantai-illan verbaali-iloittelua ja pakkohan se oli johonkin tunkea!

Sekaisin kätköistä

2009-02-22T20:26:00.006+02:00

Tutustuin tänään ensimmäistä kertaa aivan mielettömän hauskaan, kihelmöivään ja riemukkaaseen puuhaan, geokätköilyyn. Se villitsi välittömästi tällaisen ruudun äärelle liimaantuneen graafikko-plantun ja olen jo ehtinyt tämän päivän huumassani jopa harkita oman gps-laitteen hankkimista! (tosin ehdin myös jo bongailla laitteita vuokrauspalvelu Kuinomasta, josta saisin ihan kotilkulmiltani lainattua laitteita huokeaan muutaman euron vuorokausihintaan)

Tämä puuha on taas sarjassamme "sopivasti tekniikkaa, visuaalisuutta ja kekseliäisyyttä" - teknikkapuolesta pitää huolta gps-laitteen käyttö, visuaalisuus on hoidettu kätköjen pakkausten muodolla, sisällöllä sekä sijainnilla, ja kekseliäisyys liittyy oikeastaan ihan kaikkeen.

Homma menee siis suurinpiirtein näin:

- Mene sivuille www.geocache.fi: etsi kätköt haluamaltasi alueelta. Kaikenkattavat tiedot saadakseen sivuille täytyy kirjautua.

- Ota ylös mielenkiintoisten kätköjen koordinaatit, vihjeet ja muut tiedot (esim. onko kätkö löydettävissä talvella, tarvitaanko kiipeily- tms taitoja)

- Syötä koordinaatit gps-laitteeseen

- Kisko ulkoiluvermeet päälle, pakkaa mukaan apuvälineet (esim. fikkari ja kynä) sekä pikkuesineitä, joita voit laittaa kätköön.

En tiedä, miltä tämä kuulostaa näin selostettuna, mutta tää on aivan sairaan kivaa!

Ehdottomasti hauskinta tässä sekopäisessä puuhassa on kätköjen luona muina miehinä hengailu, kun koettaa salakavalasti, muiden huomaamatta löytää kätkön. Ja jos kätkö on vieläpä kaiken kukkuraksi hauskalla tavalla naamioitu ja piilotettu, niin sen löytäminen on entistäkin hauskempaa!

Ah, siis suurkiitos kaverille joka tutustutti minut tähän lajiin - nyt saa sunnuntaikävelytkin ihan uuden ulottuvuuden kun voi tallustellessa kyyläillä kätköjä ja tosaalta koittaa etsiä hyviä koloja, joihin voisi itsekin perustaa kätkön. Ja miten käykään ulkomaanmatkoilla - hyvästit nähtävyyksille ja turistirysille, meitsi bongaa lomilla tästä lähin vain geokätköjä!

Sain myös vinkin nappisisältöisistä kätköistä - täytyykin käydä etsimässä ne ja viedä vähän vaihtareita piiloihin!

Kamera kaulassa ja sormessa

2009-02-21T09:30:00.000+02:00

Voi jessus! Tuppaako digijärkkäri jäämään kotiin kun sitä ei aparaatin suuren painon vuoksi jaksa kantaa kaulassa? Siihenkin on näemmä ratkaisu olemassa - nyt voisi todellakin kulkea kamera kaulassa - ja sormessa - ihan jatkuvasti!

Nämä hauskat kamera- ja legon-oloiset-korut löytyivät pursuavilta shanalogic.com-sivuilta.
(Tästä kaupasta mainittiin myös Dont wanna grow up -blogissa. Kiitos vinkistä!)

Hauskoja ideoita mutta taidan kuitenkin jatkaa tuon oikean järkkärin mukana kantamista, sillä kun saa ihan kuviakin aikaiseksi - ja roikotan koruina vain nappiriipuksia, joiden kimppuun käynkin heti paikalla! Lego-korun voisin tietysti myös tekaista, jahka löydän vanhat legoni jostakin.

Niiin paljon ideoita, niin vähän aikaa...

Fonttitietäjäksi

2009-02-20T13:30:00.002+02:00

Tein netissä ilovetypography.com-sivuston fonttitestin, josta sain huimat pisteet 25/34! Ihan hyvin näinkin epäaktiiviselta fonttiaddiktilta, mutta hemmetti olishan noi nyt pitänyt kaikki tietää! Siis eiku kaivelemaan opiskelupaperit esiin ja kertaamaan...

Pääsin kuitenkin tällä Hall of famen sijalle 29. - saavutus sekin, eiku cv:tä korjaamaan. :)
(no joo, okei, tuo lista on vain viimeisiltä 24 tunnilta...)

Nappipainajainen 3-deenä

2009-02-19T18:44:00.011+02:00

Hehkutin tätä animaatioleffaa jo aiemminkin, mutta vihdoinkin on selvinnyt, että tämä ihastuttavan oloinen ja paljon hehkutettu pläjäys Coraline, nähdään leffateattereissa Suomessa ensi-illassa 5. kesäkuuta! Riemastuin tästä jopa hitusen enemmän kuin siitä tiedosta, että minulla olisi Madonnan konsertin lippu takataskussa, jos vain tartun tuohon tilaisuuteen! (tiedoksi Madonnan keikan lippuni haltijalle että harkitsen kuitenkin vielä konserttiin lähtöä, olisi tuo vaan sen verran ainutlaatuinen tilaisuus vaikken mieletön fani olekaan)

KUVA coraline--trailer.blogspot.com/

En ole vielä lukenut Neil Gaimanin Coraline-kirjaa saatikka edes hankkinut sitä, vaikka opus onkin juuri ilmestynyt myös suomeksi, ja on saatavilla ainakin Egmontin nettikaupasta. Saman puljun blogissa on myös bongattu mieleen jäävä lainaus Coralinen kirjoittajan nettisivuilta:

Sillä (Coraline-tarinalla) on kauneimpien satujen hienovaraista kauhua, se on mestariteos. Etkä enää koskaan tule ajattelemaan nappeja aivan perinteiseen tapaan.”
- Terry Pratchett, Mouse Circus – The Official Neil Gaiman Website for Younger Readers

Eli pitääkö mun nyt tehtailla nappaskareita varastoon siltä varalta, että leffan nähtyäni en niihin uskalla enää kajota...? Ou-nou, tää vaikuttaa todelliselta painajaiselta! Mutta tuo nappiteema ja mm. julistekuvista ja trailereista saadut makupalat leffan raikkaasta ja pursuilevasta visuaalisuudesta vetoavat muhun niin suurella voimalla, että tämä on mentävä heti katsomaan!

Kaiken kukkuraksi Coraline näytetään kolmiulotteisena 3D-versiona, tämän tiedon kertoi muun muassa Tietokone-lehti. Lehden mukaan 3D-esitykset lisääntyvät tänä vuonna leffateattereissamme ylipäätäänkin, ja myöhemmin tänä vuonna on tulossa mm. suosikiltani Pixarilta uusi pätkä Up, joka myös nähdään tällä uudella tekniikalla. Voihan mahtavuus! Ei muuta kuin punalasit päähän ja menoksi!

+ muutamia linkelöit:

- Suomenkielinen kuvaus Coraline-kirjasta Egmontin blogissa
- Facebookin Coraline-ryhmä
- Englanninkielisen Coraline-sarjiksen osa sivuista luettavissa kustantajan sivuilla

Väriä nappikoruihin

2009-02-13T08:06:00.000+02:00

Viimeaikojen uusin innovaationi näiden nappikorujen husaamisessa on tuo erilaisten ja etenkin eriväristen narujen käyttö. Tähän asti olen hakenut narut kaupoista, mutta täytyykin olla tarkkana kirppiksillä kiertäessäni, josko sieltäkin tarttuisi mukaan tähän sopivia nauhoja.

Tummista, hyvin yksinkertaisista napeista koostuvaan koruun saa hauskaa pilkettä pirteän värisillä naruilla ja korusta tuleekin tosi helposti ihan eri näköinen! Tässä on käytössäni joku kumma "nahkamainen" naru jota sai Tiimarista. Sen huono puoli oli sen leveys, sillä napeissa täytyi olla aika isot reijät, jotta narun sai likoja ähräämättä niistä läpi.

Korujen lukkomekanismeihin en ole juurikaan vielä paneutunut. Tähän asti olen vain tehnyt sellaisia koruja, joiden toiseen päähän tulee taipuvasta materiaalista oleva lenkki, jonka saa kiepsautettua korun toisen pään viimeisen napin ympärille. Jos teillä on muita hyviä ja näpsäköitä vinkkejä niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kai tuohon ihan normaalinkin korulukon saa viritettyä - mulla ei tosin ole niistä mitään kokemusta, mutta vaikeaa se tuskin on?

Eilen askartelukertsissä kaverit tekivät napeista mahtavia rintakoruja - niistä tuli aivan mielettömän hienoja! Harmi etten tajunnut kuvata koruja, mutta ikuistan ne seuraavalla kerralla. Yksi itse aikaisemmin ähräämäni rintakoru kalpeni niiden rinnalla täysin, mutta nyt onkin järeämmät välineet käytössä - nimittäin kuumaliimapyssy!

Nappirintakoruja tulossa siis aivan varmasti tännekin!

Viimeinen ilta täällä

2009-02-10T18:15:00.002+02:00

Huomenna meillä vaihtuu maisemat, ja tähän pieneen keittiöön tulee joku muu hellan ääreen notkuilemaan ja unelmoimaan. Henkilöautollinen tavaroitamme on taas pakattu lähtemään kohti seuraavaa vara-asuntoamme.

Alunperin otin tämän kuvan, kun koetin kuvata vaatteitani, joita voisin käyttää ihan jatkuvasti. Yksi näistä on suomalaisen Riiminka Designin tunika joka on todella hintansa veroinen vaatekappale, ja jota voi todellakin käyttää ihan ympäri vuoden, vastoin ennakkoluulojani. Pakkasten kovuuden mukaan vaan enempi vaatetta, villapaitaa ja säärystintä alle, tunika on sen verran reilun kokoinen. Kesäkuumalla taas mekon mukava pellavamateriaali on ihanan viileä. (Parempi kuva tuosta ihanasta vaatteesta löytyy Riimingan sivuilta.)

Myöhemmin tämä sama kuva oli ahkerassa jatkojalostuksessa, kun otin sen kokeilukappaleeksi kuvienkäsittelyä harjoitellessani. Tosin tämä olikin aika haastava kuva siihen, tuo liesituulettimen vahva valo muuten pimeähkössä kuvassa kun tuotti hiukan ongelmia.

Siis eiku harjoittelemaan lisää!

Evakosta evakkoon

2009-02-09T08:30:00.001+02:00

Jee, kylppäriremonttimme todellakin etenee! Kävimme viikonloppuna tarkastamassa tiluksemme, ja remontti on edennyt oikein mukavasti! Vessassa on jo laattojen lisäksi pönttö ja osa kalusteistakin paikoillaan ja kylppärissäkin on laatat seinissä ja lattiassa - mutta kattoa kuivataan edelleen, ties kuinka kauan vielä... (mä en huumassani tajunnut edes ottaa sieltä valokuvia, joten koitan muistaa seuraavalla kerralla)

Evakkopaikkamme vaihtuu tällä viikolla, joten taakse jää nämä aamunäkymät.

(Täytyy muuten muistaa joku aamu käydä kuvaamassa ne auringonlaskunäkymät, kun nyt vielä täällä ollaan.)

Keskiviikkona ollaan siis jo uusissa maisemissa kakluunin äärellä pitämässä huushollia lämpimänä, kun talossa asuva perhe lähtee lämpimimmille seuduille latautumaan. Odotan jo niitä ihania iltoja, kun saan ihan luvan kanssa vain lonnia kotona, lämmittää kakluunia ja näperrellä nappiaskareitani tulen äärellä.

Tosin kuvitelmani saattavat olla yltiöromanttisia, ja totuus onkin se, että tänne iskee hirmuinen pakkas- ja lumisaderintama, enkä ehdi parin viikon aikana tehdä muuta kuin kolata lunta pihalta ja jatkuvasti juoksuttaa huoltomiestä avaamaan jäätyneitä putkia meidän peseytyessä joko a) kylmällä vedellä b) työpaikalla c) ei ollenkaan.

Napit riviin järjesty!

2009-02-06T22:36:00.007+02:00

Nyt se taas alkoi - vimmattu nappiäherrys! Viikon kuluttua olemme menossa juhliin, ja mulla ei tietenkään ole "mitään kaulaan laitettavaa"... Olen ehtinyt jo purkaakin useita koruja, kun olen keksinyt yhä vaan parempia tapoja solmia nappeja yhteen.

Nyt vaihtui rautalangasta vännetyt korut kankaisimmaksi, eli olen sitonut napit yhteen tuollaisella ohuella kangasnauhalla. Ainoastaan päässä olevassa punaisessa napissa on rautalankalenkki, jonka avulla sen pään saa kiinni toisessa päässä olevaan nappiin.

Mun tekisi mieli jättää koruun myös nuo ylijääneet narunpätkät, nehän voisi hyvin jäädä niskaan jotenin roikkumaan, tai ne voisi sitoa mukavaksi rusetiksi.

Lisää nappinäpräilyä tulossa ihan pian - muutama uusi värikokeilu on vielä kesken!

Napit valtaavat onnittelukortit

2009-02-05T18:51:00.009+02:00

No nyt nuo pirulaiset napit ovat viekkaasti vallanneet jo onnittelukortitkin!

Tämä kollaasikortti meni tammikuussa syntynelle Pompulalle ja uunituoreille vanhemmille. Olen nyt hyvin innostunut ennemminkin askartelemaan kortteja, kuin tekemään niitä koneella ja printtailemaan kuten aikaisemmin. Vuosikymmeniä vanhat aikakauslehdetkin ovat päässeet korteissakin hyötykäyttöön - tähän korttiin löytyi sopiva vauvakuva, ja leikkasin lehdestä kortin sisäpuolelle myös 60-luvun vinkkejä vauvaelämään totutteleville vanhemmille.

Seuraavana korttiprojektina olisi onnittelukortti hääparille. Mitähän vinkeitä ideoita siihen keksisi?

Tää on pakko kuvata

2009-02-04T21:32:00.004+02:00

Tässä kuvassa ei ole teknisesti mitään erityistä, eikä ihmekään, se kun onkin vain aamulla bussipysäkille kiirehtiessäni ottamani pikainen kännykkäräpsy.

Mutta tämä räpsy oli pakko ottaa, ihan vain muistutukseksi itselleni siitä, että joku aamu on lähdettävä kotoa himpun verran aikaisemmin kamerakalusto kainalossa tallentamaan tuota mieletöntä valoilmiötä, auringonnousua kaupungin takaa. Kuvaan rumasti tielle osuneet rannalla ruikuttavat veneetkin osoittautuivat tarkemmin niitä tutkailtuani mielenkiintoisiksi möhkäleiksi, joista voisi myös saada mukavia otoksia. Myös vastarannalla oleva satamakonteista tyhjentynyt alue on jollain hämmentävällä tavalla todella kuvauksellinen yksinäisien ja toimettomina seisovien satamanostureiden seisoessa edelleen sielä vahdissa.

Tähän reissuun ei taidakaan "himpun verran aikaisemmin" lähtö riittää.

Valokuvatorstai - haaste 117. "Moni"

2009-01-31T18:18:00.009+02:00

Valokuvatorstain tämän kertainen kuvani aiheeseen "Moni".

Moni. Aivan liian moni tuli näitä raiteita pitkin.

Kuvattu kesällä 2008 Auschwitzissa.

Muutama bonuskuva tästä samasta, koskettavasta aiheesta ja kohteesta.

Käsittelyä vai manipulaatiota, kas siinä pulma

2009-01-27T21:33:00.011+02:00

Liikaa kuvankäsittelyä?
Alempi kuva on suoraan kamerasta tullut kuva, ylempi on sama kuva käsittelyn jälkeen.

Olen ollut hulvattomassa hurmoksessa tällä viikolla olleesta kuvienkäsittelykoulutuksesta sekä viime viikkoisesta Kuvien käsittelyä vai manipulointia -luennosta, mutta en ole saanut juuri mitään visuaalista itse aikaan. höh. Valokuvatorstaitkin menevät kerta kerran jälkeen sivu suun mutta viikonloppuna on otettava kamerasta kiinni, kun se piuhakin vihdoin löytyi.

Päälimmäisenä tuosta luennosta jäi mieleen aikaisemminkin mieltäni askarruttanut kysymys, missä määrin kuvia on ihan ok muokata? Samaa pohdittiin vastikään myös Kemikaalicocktail-blogin Photoshop her ass -postauksessa. Joskin sielä tarkastelun kohteena ovat aika äärimmäiset kuvan muokkaukset, joissa ihmisistä tehdään laihempia, sileämpi ihoisia jne. Mutta erittäin arvokasta arvokeskustelua sekin.

Itse pähkäilen hiukan vaatimattomampien käsittelyjen sallittavuudesta, omien kuvieni kanssa en edes harkitse suurien muutosten tekemistä ihmisvartaloille ja kasvoille. Kaikki ihmiskehoa liikaa vääristävät - jopa sairaalloiset muokkaukset - ovat mielestäni todella arvelluttavia.

Olen kuullut sellaisen määritelmän kuvienkäsittelyn rajoista, että kaikki kuvan muokkaukset, jotka olisi ollut mahdollista tehdä kuvalle myös pimiössä, voidaan tehdä myös digitaalisessa kuvankäsittelyssä. Mutta eikös pimiössäkin päästä muokkaamaan todellisuutta, kuvan tummuutta säätelemällä, tai kuvaa rajaamalla, jolloin voidaan jättää jotakin olennaista kuvan ulkopuolelle.

En ole aivan näin ehdoton, mutta on mielenkiintoista kyseenalaistaa möys kaikki totutut ja yleisesti hyväksytyt kuvienkäsittelytavat.

Nämä hajanaiset ajatukset päälimmäisenä koitan pian saada unen päästä kiinni...

(Kuvien moraalisia seikkoja pohdiskellessa voi hyvin tarkastella karmeita kuvienmuokkausmogia maailmalta osoitteessa: photoshopdisasters.blogspot.com. )

Kotini on kolme ämmää

2009-01-26T20:01:00.003+02:00

Voihan ihanuus! Remontti alkoi, ja olemme jo roudanneet itsemme tilaipäisasuntoon. Tokaisinkin, että kotini on sielä, missä on kolme ämmää: Minä, mies ja Mac-kone. (myöhemmin tuli mieleen myös napit, mutta jotta ne sopivat M-rimpsuun, niin olkoon ne siis Mun Napit.)

Luulin että ne riittivätkin, mutta järjestelmällisyyteni on nyt hiukan horjunut - bloggaamiseen tarvittavia välineitä jäi remonttisotkujen sekaan kaappiin, ja piuha, jolla saan kuvat siirrettyä kamerasta konelle on sielä jossakin. Ei tee mieli mennä sinne sotkuihin avaamaan suojia yhden piuhan takia, joten joudun kehittelemään jostakin itselleni varapiuhan tai muistikortinlukijan.

Ja jos jokin voi mennä mönkään niin sitten menee kaikki - koska en saa kamerasta kuvia ulos, otin muutamia fotoja kännykälläni. Mutta jostakin teknisestä kommervenkistä johtuen, en saakaan niitä bluetoothilla siirrettyä koneelle laisinkaan... Joten visusti visuaalinen ei ole nyt lainkaan visuaalinen, ja koittaa saada piuhat pian kuntoon, jotta pääsee taas täydellä teholla bloggailemaan!

Mutta muuten täällä on mukavaa, koko elämä on koossa tässä tiiviissä kahdessakymmenessä neliössä. Ruokakaupassa tunnen olevani kuin turisti, bussien aikatauluja joutuu tarkemmin selvittelemään netistä ja huone on täynnä puoliksi avattuja matkalaukkuja ja rinkkoja.

Vähän kuin ois matkoilla.

Pieni ja hento ote - siinä kaikki

2009-01-17T20:23:00.012+02:00

Tällainen ihana kaunokainen putkahti vastikään sukuumme. Ihmeellinen ilmestys, joka kuvaushetkellä vietti noin kymmen-tuntis-synttäreitään. Rutkasti onnea koko perheelle, joka vielä totuttelee niin uuteen perheenjäseneensä, kuin uusiin rooleihinsa äitinä, isänä ja tyttärenä!

Ruutuostoksilla netissä

2009-01-13T20:31:00.013+02:00

Olen oikeastaan aika huono shoppailija ("hei, enhän mä oikeasti tarvitse tätä, samalla hinnalla voisin vaikka jnejne..."), vaikka pidänkin kauniista ja ihanista asioista ja ikkunashoppailusta - tai netissä ruutushoppailusta. Hmm, itse asiassa jos koneessa on käytössä Windows-käyttöjärjestelmä, niin miksei silloinkin voida puhua "window shoppaamisesta". Mä tosin taidan vaan olla omenavarkaissa...

Yksi ihanimmista minulle uusista nettikauposta on Three Potato Four -kauppa jossa on niin hirvittävän herkullinen kokoelma sekalaisia keräilijöiden herkkuja, että minun on todella vaikea vastustaa kiusausta!

Nämä herkut löytyvät threepotatofourshop.comista.

Ja kappas kappas, valikoimissa on niin paljon kirjain-aiheisia tuotteita, että ne saavat paatuneimmakin eko-graafikon jalat vapisemaan.

Mutta kaikista houkutuksista huolimatta pidän tätä sivustoa edelleen inspiraation ja visuaalisten virikkeiden lähteenäni. Mutta jahka tämä remonttimme saadaan alta pois, niin ties vaikka innostuisin vuoraamaan juuri maalatut vessan seinät esimerkiksi noilla nettikaupasta saatavilla helvetica-kirjaimilla.

Tänään tehtiin tilaus remontista, joka alkaa ehkä kahden viikon päästä, ja sitten kuivaillaan kattoa ehkä pari viikkoa, kunnes päästään tekemään noin parin viiikon kestoista laatoitus yms. -työtä. Ehkä.

Huh. Odottavan visualistin aika on pitkä.

Valokuvatorstai - haaste 114. Silirimpsis...

2009-01-11T15:37:00.005+02:00

Remonttiasioiden ollessa levällään en nyt tohtinut kajota kameraani laisinkaan, vaan kaivoin arkistostani kuvan valokuvatorstain tämän kertaiseen haasteeseen.

Vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis.

Tämä kuva on otettu viime vuonna Tukholmassa, jossa olin turistikierroksella kävelemässä kaupungin katoilla... Todella toivoin, että olisi ollut sileä tie, silirimpsis...

Vihreä vallankumous

2009-01-07T20:19:00.006+02:00

Tämä blogi vilahti visuaalisuudeltaan vihreäksi, uuden vuoden, ekolupausten ja ihan vaan vaihtelun vuoksi. Ai minkä ekolupausten? No vaikkapa näiden:

Tänä vuonna minä...

...harkitsen todella tarkkaan uusien tavaroiden ja vaatteiden hankkimista.
En ole muutenkaan ollut kovin höveli kuluttaja, mutta nyt voisin pistää tarkempaan syyniin ihan jokaisen hankinnan. (Nimim. kaapit tursuavat jo, enkä todellakaan voi tarvita tätä kaikkea)

Olen myös hyvä perustelemaan hankintojani mm. tuotteen kotimaisuudella, nuorten suunnittelijoiden kannattamisella, ekologisella materiaalilla tai kierrätys-pointilla. Ihan sama - hankinta kuin hankinta, uusi taikka kierrätetty, joutuu tämän rouvan syyniin jokaisella houkutuskerralla.

En tosin ole vielä ratkaissut, onko uuden kirjan hankkiminen aina välttämätöntä? Tähän asti on ollut, jatkossa joudun tätäkin miettimään.

...vältän veden kantamista kotiin.
Siis häh? No sen turhan veden, joka tulee shamppoiden yms. tuotteiden mukana. Ja täten siis suosin mm. palasaippuoita (jotka kestää muuten hirmuisen pitkään!).

Koetan myös vähentää veden kulutusta - olen neuroottinen vesihanan sulkija keittiössä, mutta pidän pitkistä lämpimistä suihkuista, joista voisin koittaa luopua. Löhöily lämpimän viltin alla kun on lähes yhtä mukavaa!

...koetan ostaa enemmän luomua.
Tää on tosin aika helppo, meillä kun on tähänkin asti ostettu paljon luomutuotteita. Mutta jos tähän kiinnittäisi vieläkin visummin huomiota ja tekisin useammin ruokaretkiä Hakaniemen hallin luomupuotiin sekä Ruohonjuureen. Joskus leipoessani olen huomannut, että esimerkiksi bravuurini, eli punajuurisuklaakakun tekoon saa melkeinpä kaiken luomuna. Onnistuisinkohan täyttää jääkaapin pelkällä luomulla?

Remontoidessa on aika vaikeaa olla reilu, luomu tai edes hitusen ekologinen. Vaikka kyllä kait ekoteoksi oi sanoa sitäkin, että hankkii kulutusta kestävät kalusteet, joita ei tarvitse heti olla uusimassa. Ja toki voi suosia kotimaista puumateriaalia sen sijaan, että valitsee maan ääristä rahdatun sademetsän serkun. Ja niin, ne keittiöömme asennetut vähän kuluttavat LED-valaisimet on aika hyvät, ehkäpä sittenkin laitamme niitä myös vessaan.

Mutta missä viippyy ekologinen rautakauppa? K-raudan Ruohonjuuri-versio? Ja jos sellainen jossain on jo niin vinkatkaa minullekin!

Siivoussessio

2009-01-06T17:12:00.005+02:00

Siivouskin sujuu mukavammin, kun ottaa samalla valokuvia. Pakkasten alettua viskoimme kaikki tyynyt ja peitot partsille, ja tuo hallitsematon värikasa oli auringon siihen osuessa niin herkullisen näköinen, että meinasin jättää sen kokonaan ulos...

Syksyllä aloitettu Valokuvakimara-projekti eteni tänään, kun otin koko koneestani varmuuskopion toiselle kovalevylle. Ennen kopiointia kävin nimittäin läpi lähes kaikki viime vuonna ottamani kuvat, ja valkkailin jo vähän niitä, joista teetän paperiversiot. Ajattelimme tehdä jollekin seinällemme sellaisen pikkutaulujen kokoelman, johon laitamme edellisenä vuonna ottamiamme kuvia meistä ja ystävistä. Kehykset voisivat olla eri kokoisia, ehkä hiukan eri värisiäkin - eli siitä tulisin sellainen hallittu kaaos. Mutta jos tauluja tulee vaikkapa 10-15, niin miten ihmeessä pystyn valitsemaan siihen satojen otoksien joukosta kivoimmat?

Mutta ehkä tuo kuvaseinä tehdään sitten, kun saadaan nämä isommat rempat alta pois... Tarjouksia siitä odottelemme edelleen. Alkuviikosta selvisi, että katon ja kylppärin mahdollisten muidenkin osien kuivaaminen kestää ehkä viikon, ehkä kaksi - tai ehkä pidempään. Ja työ sen päälle vielä jokusen viikon. Turhauttavinta on nyt, kun mitään ei tapahdu - mutta toisaalta ehdimme tässä vielä hyvin viilailla materiaali- ja kalustevalintojamme.

Rumaa ja kaunista

2009-01-03T12:03:00.010+02:00

Rumaa ja kaunista, osa 1: "Rumaa"

Ensi rumaa, sitten kaunista. Ensin kammottava kaaos, ja hetken päästä kahmalokaupalla kauniita asioita. Sitä se on, remontin tekeminen.

Nyt on aika rumaa. Inhoan remontin tekemisessä sitä, kun tavarat ovat sen ajan levällään, väärissä paikoissa, rumissa kasoissa ja niin etten pysty hallitsemaan omien tavaroitteni sijaintia. Nyt pikku hiljaa alkava kylppäri- ja wc-remonttimme on jo salakavalasti sulautunut asuntoomme vaikka meillä ei ole kädessä edes tarjousta sen tekemisestä.

Mutta kaikesta kamalasta kaaoksesta huolimatta olen ollut suhteellisen tyyni - kaiketi tieto siitä, että ennestään todella rumat ja epäkäytännölliset tilamme saadaan vihdoin ja viimein kuntoon, kauniiksi ja käytännöllisiksi, on saanut mieleni tyyneksi. Ja toisaalta se, että pääsen tässäkin projektissa toteuttamaan itseäni ja olemaan luova, on aika kivaa - vaikka ammattilaiset tulevatkin sen konkreettisen työn tekemään.

Rempassa vessa ja kylppäri menevät viimeistäkin laattaa ja listaa myöten uusiksi. Värit on selvät: vihreää, harmaata, tummahkoa puuta ja valkoista. Laatat haettiin eilen, kalusteita ollaan katteltu hiukan. Huomenna saadaan ainakin yksi tarjous, ja sitten pitäisikin vikkelästi valita ne kalusteet.

Mitä kaikkea näissä kalusteratkaisuissa pitää ottaa huomioon!? Riittävä säilytystila? Tarpeeksi laskutilaa? Hyvä valaistus? Mitä ovat riittävä, tarpeeksi ja hyvä?

Olispa jo kaunista.

Uusi vuosi paljussa

2009-01-01T18:19:00.009+02:00

Vaihtuu se vuosi Nurmijärvelläkin - kiitos isännälle, emännälle ja muullekin seurueelle paljusta, ruoasta, hyvästä seurasta ja vielä torstain vimmaisesta Carcassonne-sessiostakin!

Matka ulko-ovelta paljulle pikku pakkassäässä tuntui tooodella pitkältä...

Paljussa köllöttely oli suurenmoinen kokemus! Vähän niinkuin saunoisi, mutta siinä ollaankin koko ajan ulkona raikkaassa ulkoilmassa, joka tekee siitä minusta saunomista mukavampaa. Siinä oli oikein mukava köllötellä raketteja tuoijotellen.

Visuaalisesti virkistävää uutta vuotta kaikille!

Lahjapakettien paljastus

2008-12-31T15:55:00.008+02:00

Minun piti laittaa jo ennen joulua tänne kuvia paketoimistani lahjapaketeista ja lahjakorteista, mutta en tohtinutkaan niitä paljastaa siinä pelossa että saajat olisivat käyneet niitä täällä jo uteliaina urkkimassa...

Mutta tässä ne ovat, joulupaketit vuosimallia 2008: voimapaperia, vanhoista sanomalehdistä niin tekstipalstoja kuin kauniita kuviakin, paperinarua ja huovutettuja koristeita.

Minusta näistä tuli varsin somat, ja päihittää mennen tullen monet valmispaperit - ja kääreet voi hyvin sujauttaa paperiroskikseen sillä paksua panoväripakkelia niissä ei ole. Sain paketoinnissa myös hyödynnettyä ne kaapissa vuosia lojuneet huovuttamani palaset, joista olin leikellyt pieniä sydämiä.

Kiitos myös lahjoista jotka olivat ilmestyneet meidän olkkariin! Ehdoton suosikki on valokuvausta käsittelevä kirja, jonka parissa meni joulupäivä ja taidanpa lueskella sitä huomennakin!

Uusi vuosi alkaakin varsin visuaalisissa merkeissä - pienestä pintaremontista yllättäen kehkeytynyt varsin mittava kylppäriremontti pistää vannoutuneimmankin visualistin pään pyörälle, kun pääsemme valitsemaan kalusteiden, laatoitusten ja maalien malleja ja värejä. Vaihtoehtoja on niin paljon! Mutta tästä lisää ensi vuonna - leppoisaa vuoden vaihdetta kaikille!

Terveisiä vuodelta 1949!

2008-12-21T23:20:00.003+02:00

Rikoin kalliista aartestani, ukiltani peräisin olevasta tarjottimesta sen lasin. Tämä johti tapahtumaketjuun, jonka tuloksena pääsin tutkailemaan lähes 60 vuoden takaisia tapahtumia omassa olohuoneessani! Kun otin tarjottimesta irti rikkoutuneen lasin sekä tupakka-askien kannet, jotka olivat lasin alla tarjotinta koristamassa, paljastuikin niiden alta monta sivua tiistain, elokuun 23. päivän vuoden 1949 Ilta-sanomien numerosta!

Tuossa numerossa (oletin että kaikki sivut ovat samasta lehdestä mutta toki voi olla toisinkin) päiviteltiin mm. huonoa kesää:

"Kuluneesta kesästä puhuvat monet pettyneet ihmiset kesänä, jota ei koskaan tullut. Tällä tarkoitetaan sitä, että tuuli on pysytellyt kylmällä puolella, sateita on ollut liiaksikin ja veden lämpö on ollut niin alhaalla, että varsinaisesta rantaelämästä merten ja tuhansien järvien hietikoilla ja kallioilla ei ole tullut mitään."

Ei ne kesät siis tuolloinkaan ollet aina lämpöisiä...

Tilasin tarjottimeen uuden lasin, ja kun pistin sitä paikalleen, oli aivan pakko sujauttaa vanhojen lehtien lomaan myös pari sivua tämän päivän Hesaria. Onpa sitten jälkipolvilla jotakin luettavaa meidän ajastamme - ja ihmeteltävää miten tuo tuoreempi lehden sivu tuonne väliin onkaan sujahtanut...!

Kiitos ukki, tämä oli hauska ylläri! Nyt tarjottimessasi on kaunis uusi lasi - ja täytyy sanoa että lasin vaihto teki terää - tarjotin on hiukan siistimmän näköinen kun samalla siivosin siitä myös väleihin pujahtaneet muruset ja roskat pois. Nyt se pääsee taas paraatipaikalleen olkkarin pöydälle!