Tuliaisia Kalliosta

Käytin nämä pari talvilomapäivääni todella tehokkaasti hyödyksi ja otin kaiken ilon irti täällä Kallion kirppisten lähellä asumisesta.

Torstain kirpputorisaaliina kannoin iloisena tuliaisina kotiin pinon raikkaan oranssia kangasta, rasiallisen samanlaisia tummia nappeja ja 10 kpl vanhoja valokuvia.

Napit päätynevät tuttuun tapaan kaulaa koristamaan, kankaan kanssa aattelin aloittaa ompelijan urani (!) ja tehdä pirteät tyynyliinat olohuoneeseen, tehdasaiheiset valokuvat taasen päätynevät kehyksiin ja ehkäpä vessaan.

Ja tänään päästään kotiin! Ko-tiin! Siis KOTIIN!

Tosin eilen sielä ilmeni pieniä yllätyksiä - kuten esimerkiksi se, että olemme ostaneet wc-pöntön ilman sitä kansi/istuinosaa! Tai hassuinta tässä on oikeastaan se, että meille on myyty pönttö ilman kantta, eikä kenellekään tullut mieleen ilmoittaa että se kansi täytyy ostaa erikseen.

Huh, ja mitäköhän muuta tässsä vielä tulee esiin?

Napit alkavat vihertämään

Vihreä on uusi musta, myös nappikoruissa.

Sekalainen vihreä nappikasa sai kaverikseen hiukan isommat valkoiset napit, he yhdistyivät kera puuvillanarun ja lukon, ja pääsivät keväthuumassa keikkumaan kaulaani ensikertaa eilen.




Viikonloppuna olisi Kädentaito-messut Helsingin vanhassa satamassa. Täytynee käydä metsästämässä lisää ideoita, materiaalia ja visuaalisia virikkeitä - jos vain takaisin-kotiin-muuttohuuman vallitessa pystyn pois kotoa lähtemään.

Oi mikä ihana päivä

Täällä sitä vaan istutaan ihanassa puisessa varakodissa ja odotellaan, että omassa asunnossa remontti valmistuu. Ja tänään tulikin huippukivoja uutisia: pääsemme jo perjantaina kotiin! (eli pääsemme silloin siivoamaan, menemme varmaan vasta lauantaina yöksi). Ihanaa! Kaipaankin jo hiukan omaan kotiin, vaikka sielä odottaakin kamala kaaos pölykasoineen. Mutta myös ihana oma keittiö! Oma sänky! Oma UUSI kylppäri!

Varakodin ihanuuksia.

Mutta todella ihanaa on täällä varakodissakin. Elämä täällä tuntuu leppoiselta, ja remontin on toisinaan pystynyt melkein jopa unohtamaan. Kakluunista tulee ihan lämpö ja lautalattiat narisevat mukavasti. Koitan huomenna ehtiä valokuvaamaan valoisan aikaan tätä ympäristöä, alue kun on aika kaunis ja idyllinen.

Onneksi tässä ihan naapurissa ei taida olla juuri nyt asuntoja myytävänä. (Älä mene etuovipistecomiin, älä mene vaan mene nyt vain sinne saunaan...)

Kannattaako napista, kun on asiaa napista

Nappiaskareissani eletään nyt sitä vaihetta, että ensimmäiset kokeilukoruni ovat joutuneet säälimättä lahdattaviksi, ja olen väkertänyt niistä uusia koruversioita. Näissä yksilöissä on jo todella edistykselliset lukkomekanismit mukana (löysin vihdon oikean hyllyn askartelukaupasta) ja olen koittanut olla tarkempi ja pitkäpinnaisempi sitoessani nappeja yhteen - eräskin kokeilukoru kun oli usein kaulaussa ihan vinksallaan, sillä toinen puoli oli ihan hitusen toista puolta pidempi.


Ah, mikä ihana kauniin vihreä yksinkertainen nappi löytyikään korun keskimmäistä osaa koristamaan!


Ja näin, olipahan taas lauantai-illan riennoissa jotakin uutta kaulassa!

Nyt tuntuu siltä, että pitäisi lähteä metsästämään uusia nappeja varastoon. Nämä mustat ja valkoiset alkavat tuntua jo tylsiltä, ja kaipaisin näin kevään lähestyessä hiukan väriä elämään.

Ainiin, postauksen otsikko ei liity kuviin eikä mihinkäään muuhunkaan mitenkäään - muuten kuin että siinä esiintyy sana nappi. Sanalla leikittely oli vain väistämätöntä maanantai-illan verbaali-iloittelua ja pakkohan se oli johonkin tunkea!

Sekaisin kätköistä

Tutustuin tänään ensimmäistä kertaa aivan mielettömän hauskaan, kihelmöivään ja riemukkaaseen puuhaan, geokätköilyyn. Se villitsi välittömästi tällaisen ruudun äärelle liimaantuneen graafikko-plantun ja olen jo ehtinyt tämän päivän huumassani jopa harkita oman gps-laitteen hankkimista! (tosin ehdin myös jo bongailla laitteita vuokrauspalvelu Kuinomasta, josta saisin ihan kotilkulmiltani lainattua laitteita huokeaan muutaman euron vuorokausihintaan)

Tämä puuha on taas sarjassamme "sopivasti tekniikkaa, visuaalisuutta ja kekseliäisyyttä" - teknikkapuolesta pitää huolta gps-laitteen käyttö, visuaalisuus on hoidettu kätköjen pakkausten muodolla, sisällöllä sekä sijainnilla, ja kekseliäisyys liittyy oikeastaan ihan kaikkeen.

Homma menee siis suurinpiirtein näin:

- Mene sivuille www.geocache.fi: etsi kätköt haluamaltasi alueelta. Kaikenkattavat tiedot saadakseen sivuille täytyy kirjautua.

- Ota ylös mielenkiintoisten kätköjen koordinaatit, vihjeet ja muut tiedot (esim. onko kätkö löydettävissä talvella, tarvitaanko kiipeily- tms taitoja)

- Syötä koordinaatit gps-laitteeseen

- Kisko ulkoiluvermeet päälle, pakkaa mukaan apuvälineet (esim. fikkari ja kynä) sekä pikkuesineitä, joita voit laittaa kätköön.

En tiedä, miltä tämä kuulostaa näin selostettuna, mutta tää on aivan sairaan kivaa!

Ehdottomasti hauskinta tässä sekopäisessä puuhassa on kätköjen luona muina miehinä hengailu, kun koettaa salakavalasti, muiden huomaamatta löytää kätkön. Ja jos kätkö on vieläpä kaiken kukkuraksi hauskalla tavalla naamioitu ja piilotettu, niin sen löytäminen on entistäkin hauskempaa!

Ah, siis suurkiitos kaverille joka tutustutti minut tähän lajiin - nyt saa sunnuntaikävelytkin ihan uuden ulottuvuuden kun voi tallustellessa kyyläillä kätköjä ja tosaalta koittaa etsiä hyviä koloja, joihin voisi itsekin perustaa kätkön. Ja miten käykään ulkomaanmatkoilla - hyvästit nähtävyyksille ja turistirysille, meitsi bongaa lomilla tästä lähin vain geokätköjä!

Sain myös vinkin nappisisältöisistä kätköistä - täytyykin käydä etsimässä ne ja viedä vähän vaihtareita piiloihin!

Kamera kaulassa ja sormessa

Voi jessus! Tuppaako digijärkkäri jäämään kotiin kun sitä ei aparaatin suuren painon vuoksi jaksa kantaa kaulassa? Siihenkin on näemmä ratkaisu olemassa - nyt voisi todellakin kulkea kamera kaulassa - ja sormessa - ihan jatkuvasti!


Nämä hauskat kamera- ja legon-oloiset-korut löytyivät pursuavilta shanalogic.com-sivuilta.
(Tästä kaupasta mainittiin myös Dont wanna grow up -blogissa. Kiitos vinkistä!)

Hauskoja ideoita mutta taidan kuitenkin jatkaa tuon oikean järkkärin mukana kantamista, sillä kun saa ihan kuviakin aikaiseksi - ja roikotan koruina vain nappiriipuksia, joiden kimppuun käynkin heti paikalla! Lego-korun voisin tietysti myös tekaista, jahka löydän vanhat legoni jostakin.

Niiin paljon ideoita, niin vähän aikaa...

Fonttitietäjäksi

Tein netissä ilovetypography.com-sivuston fonttitestin, josta sain huimat pisteet 25/34! Ihan hyvin näinkin epäaktiiviselta fonttiaddiktilta, mutta hemmetti olishan noi nyt pitänyt kaikki tietää! Siis eiku kaivelemaan opiskelupaperit esiin ja kertaamaan...

Pääsin kuitenkin tällä Hall of famen sijalle 29. - saavutus sekin, eiku cv:tä korjaamaan. :)
(no joo, okei, tuo lista on vain viimeisiltä 24 tunnilta...)

Nappipainajainen 3-deenä

Hehkutin tätä animaatioleffaa jo aiemminkin, mutta vihdoinkin on selvinnyt, että tämä ihastuttavan oloinen ja paljon hehkutettu pläjäys Coraline, nähdään leffateattereissa Suomessa ensi-illassa 5. kesäkuuta! Riemastuin tästä jopa hitusen enemmän kuin siitä tiedosta, että minulla olisi Madonnan konsertin lippu takataskussa, jos vain tartun tuohon tilaisuuteen! (tiedoksi Madonnan keikan lippuni haltijalle että harkitsen kuitenkin vielä konserttiin lähtöä, olisi tuo vaan sen verran ainutlaatuinen tilaisuus vaikken mieletön fani olekaan)

KUVA coraline--trailer.blogspot.com/

En ole vielä lukenut Neil Gaimanin Coraline-kirjaa saatikka edes hankkinut sitä, vaikka opus onkin juuri ilmestynyt myös suomeksi, ja on saatavilla ainakin Egmontin nettikaupasta. Saman puljun blogissa on myös bongattu mieleen jäävä lainaus Coralinen kirjoittajan nettisivuilta:

Sillä (Coraline-tarinalla) on kauneimpien satujen hienovaraista kauhua, se on mestariteos. Etkä enää koskaan tule ajattelemaan nappeja aivan perinteiseen tapaan.”
- Terry Pratchett, Mouse Circus – The Official Neil Gaiman Website for Younger Readers

Eli pitääkö mun nyt tehtailla nappaskareita varastoon siltä varalta, että leffan nähtyäni en niihin uskalla enää kajota...? Ou-nou, tää vaikuttaa todelliselta painajaiselta! Mutta tuo nappiteema ja mm. julistekuvista ja trailereista saadut makupalat leffan raikkaasta ja pursuilevasta visuaalisuudesta vetoavat muhun niin suurella voimalla, että tämä on mentävä heti katsomaan!

Kaiken kukkuraksi Coraline näytetään kolmiulotteisena 3D-versiona, tämän tiedon kertoi muun muassa Tietokone-lehti. Lehden mukaan 3D-esitykset lisääntyvät tänä vuonna leffateattereissamme ylipäätäänkin, ja myöhemmin tänä vuonna on tulossa mm. suosikiltani Pixarilta uusi pätkä Up, joka myös nähdään tällä uudella tekniikalla. Voihan mahtavuus! Ei muuta kuin punalasit päähän ja menoksi!


+ muutamia linkelöit:

- Suomenkielinen kuvaus Coraline-kirjasta Egmontin blogissa
- Facebookin Coraline-ryhmä
- Englanninkielisen Coraline-sarjiksen osa sivuista luettavissa kustantajan sivuilla

Väriä nappikoruihin

Viimeaikojen uusin innovaationi näiden nappikorujen husaamisessa on tuo erilaisten ja etenkin eriväristen narujen käyttö. Tähän asti olen hakenut narut kaupoista, mutta täytyykin olla tarkkana kirppiksillä kiertäessäni, josko sieltäkin tarttuisi mukaan tähän sopivia nauhoja.

Tummista, hyvin yksinkertaisista napeista koostuvaan koruun saa hauskaa pilkettä pirteän värisillä naruilla ja korusta tuleekin tosi helposti ihan eri näköinen! Tässä on käytössäni joku kumma "nahkamainen" naru jota sai Tiimarista. Sen huono puoli oli sen leveys, sillä napeissa täytyi olla aika isot reijät, jotta narun sai likoja ähräämättä niistä läpi.




Korujen lukkomekanismeihin en ole juurikaan vielä paneutunut. Tähän asti olen vain tehnyt sellaisia koruja, joiden toiseen päähän tulee taipuvasta materiaalista oleva lenkki, jonka saa kiepsautettua korun toisen pään viimeisen napin ympärille. Jos teillä on muita hyviä ja näpsäköitä vinkkejä niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kai tuohon ihan normaalinkin korulukon saa viritettyä - mulla ei tosin ole niistä mitään kokemusta, mutta vaikeaa se tuskin on?

Eilen askartelukertsissä kaverit tekivät napeista mahtavia rintakoruja - niistä tuli aivan mielettömän hienoja! Harmi etten tajunnut kuvata koruja, mutta ikuistan ne seuraavalla kerralla. Yksi itse aikaisemmin ähräämäni rintakoru kalpeni niiden rinnalla täysin, mutta nyt onkin järeämmät välineet käytössä - nimittäin kuumaliimapyssy!

Nappirintakoruja tulossa siis aivan varmasti tännekin!

Viimeinen ilta täällä

Huomenna meillä vaihtuu maisemat, ja tähän pieneen keittiöön tulee joku muu hellan ääreen notkuilemaan ja unelmoimaan. Henkilöautollinen tavaroitamme on taas pakattu lähtemään kohti seuraavaa vara-asuntoamme.


Alunperin otin tämän kuvan, kun koetin kuvata vaatteitani, joita voisin käyttää ihan jatkuvasti. Yksi näistä on suomalaisen Riiminka Designin tunika joka on todella hintansa veroinen vaatekappale, ja jota voi todellakin käyttää ihan ympäri vuoden, vastoin ennakkoluulojani. Pakkasten kovuuden mukaan vaan enempi vaatetta, villapaitaa ja säärystintä alle, tunika on sen verran reilun kokoinen. Kesäkuumalla taas mekon mukava pellavamateriaali on ihanan viileä. (Parempi kuva tuosta ihanasta vaatteesta löytyy Riimingan sivuilta.)

Myöhemmin tämä sama kuva oli ahkerassa jatkojalostuksessa, kun otin sen kokeilukappaleeksi kuvienkäsittelyä harjoitellessani. Tosin tämä olikin aika haastava kuva siihen, tuo liesituulettimen vahva valo muuten pimeähkössä kuvassa kun tuotti hiukan ongelmia.

Siis eiku harjoittelemaan lisää!

Evakosta evakkoon

Jee, kylppäriremonttimme todellakin etenee! Kävimme viikonloppuna tarkastamassa tiluksemme, ja remontti on edennyt oikein mukavasti! Vessassa on jo laattojen lisäksi pönttö ja osa kalusteistakin paikoillaan ja kylppärissäkin on laatat seinissä ja lattiassa - mutta kattoa kuivataan edelleen, ties kuinka kauan vielä... (mä en huumassani tajunnut edes ottaa sieltä valokuvia, joten koitan muistaa seuraavalla kerralla)

Evakkopaikkamme vaihtuu tällä viikolla, joten taakse jää nämä aamunäkymät.


(Täytyy muuten muistaa joku aamu käydä kuvaamassa ne auringonlaskunäkymät, kun nyt vielä täällä ollaan.)

Keskiviikkona ollaan siis jo uusissa maisemissa kakluunin äärellä pitämässä huushollia lämpimänä, kun talossa asuva perhe lähtee lämpimimmille seuduille latautumaan. Odotan jo niitä ihania iltoja, kun saan ihan luvan kanssa vain lonnia kotona, lämmittää kakluunia ja näperrellä nappiaskareitani tulen äärellä.

Tosin kuvitelmani saattavat olla yltiöromanttisia, ja totuus onkin se, että tänne iskee hirmuinen pakkas- ja lumisaderintama, enkä ehdi parin viikon aikana tehdä muuta kuin kolata lunta pihalta ja jatkuvasti juoksuttaa huoltomiestä avaamaan jäätyneitä putkia meidän peseytyessä joko a) kylmällä vedellä b) työpaikalla c) ei ollenkaan.

Napit riviin järjesty!

Nyt se taas alkoi - vimmattu nappiäherrys! Viikon kuluttua olemme menossa juhliin, ja mulla ei tietenkään ole "mitään kaulaan laitettavaa"... Olen ehtinyt jo purkaakin useita koruja, kun olen keksinyt yhä vaan parempia tapoja solmia nappeja yhteen.

Nyt vaihtui rautalangasta vännetyt korut kankaisimmaksi, eli olen sitonut napit yhteen tuollaisella ohuella kangasnauhalla. Ainoastaan päässä olevassa punaisessa napissa on rautalankalenkki, jonka avulla sen pään saa kiinni toisessa päässä olevaan nappiin.

Mun tekisi mieli jättää koruun myös nuo ylijääneet narunpätkät, nehän voisi hyvin jäädä niskaan jotenin roikkumaan, tai ne voisi sitoa mukavaksi rusetiksi.

Lisää nappinäpräilyä tulossa ihan pian - muutama uusi värikokeilu on vielä kesken!

Napit valtaavat onnittelukortit

No nyt nuo pirulaiset napit ovat viekkaasti vallanneet jo onnittelukortitkin!

Tämä kollaasikortti meni tammikuussa syntynelle Pompulalle ja uunituoreille vanhemmille. Olen nyt hyvin innostunut ennemminkin askartelemaan kortteja, kuin tekemään niitä koneella ja printtailemaan kuten aikaisemmin. Vuosikymmeniä vanhat aikakauslehdetkin ovat päässeet korteissakin hyötykäyttöön - tähän korttiin löytyi sopiva vauvakuva, ja leikkasin lehdestä kortin sisäpuolelle myös 60-luvun vinkkejä vauvaelämään totutteleville vanhemmille.


Seuraavana korttiprojektina olisi onnittelukortti hääparille. Mitähän vinkeitä ideoita siihen keksisi?

Tää on pakko kuvata

Tässä kuvassa ei ole teknisesti mitään erityistä, eikä ihmekään, se kun onkin vain aamulla bussipysäkille kiirehtiessäni ottamani pikainen kännykkäräpsy.

Mutta tämä räpsy oli pakko ottaa, ihan vain muistutukseksi itselleni siitä, että joku aamu on lähdettävä kotoa himpun verran aikaisemmin kamerakalusto kainalossa tallentamaan tuota mieletöntä valoilmiötä, auringonnousua kaupungin takaa. Kuvaan rumasti tielle osuneet rannalla ruikuttavat veneetkin osoittautuivat tarkemmin niitä tutkailtuani mielenkiintoisiksi möhkäleiksi, joista voisi myös saada mukavia otoksia. Myös vastarannalla oleva satamakonteista tyhjentynyt alue on jollain hämmentävällä tavalla todella kuvauksellinen yksinäisien ja toimettomina seisovien satamanostureiden seisoessa edelleen sielä vahdissa.

Tähän reissuun ei taidakaan "himpun verran aikaisemmin" lähtö riittää.