Helvetican hienostelija

Opiskeluaikoina meillä oli erittäin viheliäisiä typografian tenttejä, joissa kaikessa yksinkertaisuudessaan siis tunnistettiin fontteja. Ihan parasta näissä tenteissä oli se, että tapasin käydä aamuisin ennen koululle menoa matkan varrella olevassa kahvilassa pänttäämässä fontteja suurinpiirtein aamukahvin ajan. Se oli ihanaa ja virkistävää, ja kieltämättä fontit jäivät hyvin päähän - joskin nyt olisi varmasti jo hyvä hetki taas vähän kertailla...!

Siinä aamutuimaan tuli usein keksityksi muistisääntöjä eri fonteille, ja Helvetica-fontti sai minulta lempinimen "helvetican hienostelija". Ja vain sen vuoksi, että Helvetican gemena a-kirjaimessa, on pieni hienosteleva häntä, joka erotti sen mm. Univers-fontista, siis näin:
Toki näissä kahdessa fontissa on rutkasti muitakin eroja, mutta musta toi helvetican hienostelija -muistisääntö oli helpoin. Ja kivoin.

Helveticasta puheen ollen: viimeisillä Rakkautta & anarkiaa -festareillakin nähty Helvetica-leffa on suurenmoinen. Hanki se käsiisi, käy kiskan kautta hakemassa pussillinen teemaan sopivia aakkoskarkkeja ja nauti. Leffa toimii kuulemma ihan hyvin vaikket olisi typografiaan liiemmin tutustunut. Mutta älä pelästy, tyypit leffassa on aika syvällä leffan teemassa...

Huhhuh, välillä oma perusteellisuuteni yllättää minut itsenikin: kaivelin opiskelupapereitani ja löysin tuohon fonttitunnistustenttiin liittyen tulostamiani papereita, joihin olen kerännyt muutamien fonttein selvimmät eroavaisuudet. Tässä näytettä barokkiantikvoista Caslon 540, Adobe Caslon ja Baskerville (jota tietysti kutsuin Barokki-baskervilleksi, jotta muistin mihin ryhmään se kuului...)

(Ooh, katsokaa noita kauniita versaali Q-kirjaimien häntiä - ne vasta hienostelevia ovatkin!)

Tässä typografiahurmoksessa olen aloittanut myös joulukorttiprojektini, josta lisää myöhemmin. Näillä näkymin niissä on paljon - no tietysti kirjaimia...!

Visuaalista kaikki on vaan

Manasin tovi sitten ystävälleni, kuinka tietyt kosmetiikkaputelit ovat niin luotaan työntävän näköisiä, etten millään tohtisi kaupassa tarttua niihin, vaan jopa huolimatta tuotteen laadusta tai hinnasta, valitsisin mieluummin sen ihanan ja kauniin pakkauksen.

Ylipäätään olen vasta viime vuosina ruvennut lataamaan ostoskoriini niitäkin tuotteita - niin ruokaa kuin kosmetiikkaakin - joiden pakkaus ei visuaalisesti minua miellytä , mutta vain, koska niillä on jokin muu, vaakakupissa enemmän painavampi ominaisuus (reilu, luomu tai muuten vaan mahtava tai edullinen tuote). Siihen asti niin shampoot, saippuat kuin riisipaketitkin ovat järjestäen tulleet kotiini jonkinlaisissa vihreän sävyisissä pakkauksissa - lempiväriäni noudattaen. Niin, että miten niin niillä pakkauksilla ei ole merkitystä? Visualisteille ainakin on...

Eräs (visualisti) ystäväni häkellytti taannoin Alkon myyjää omintakeisilla vaatimuksillaan. Hän kierteli hyllyjen välissä sopivaa punaviiniä etsien, kun myyjä tuli tarjoamaan apuaan epätoivoisen tuntuista asiakasta auttaakseen. Ystäväni vastasi kohteliaasti myyjän avuntarjontaan ja kertoi, että on etsimässä viiniä, jonka etiketissä on kaunis ja moitteeton typografia...

Ihan tällaisia vaatimuksia varten ei muuten asiantuntevalla myyjällä ollut koulutusta, mutta jäi kuulemma mielenkiinnolla seuraamaan, mihin viiniin ystäväni päätyy...

Niin ruoka- kuin viinimyymälöissä alkaa jo olla hyvin merkittyinä mm. luomu- ja reilun kaupan tuotteet. Pitäiskö niihin lätkäistä vielä "visualistin valinta" -lätkä?

Kuva 2. Koulutyö muutaman vuoden takaa.

Minun olisi varmasti pitänyt oppia suunnittelemaan muutakin kuin sellaista, jonka itse ostaisin. Tein kuitenkin energiansäästölampulle tällaisen (kuvitteellisen) pakkauksen, jonka itse varmasti nappaisin hyllyltä...