Lahjapakettien paljastus

Minun piti laittaa jo ennen joulua tänne kuvia paketoimistani lahjapaketeista ja lahjakorteista, mutta en tohtinutkaan niitä paljastaa siinä pelossa että saajat olisivat käyneet niitä täällä jo uteliaina urkkimassa...

Mutta tässä ne ovat, joulupaketit vuosimallia 2008: voimapaperia, vanhoista sanomalehdistä niin tekstipalstoja kuin kauniita kuviakin, paperinarua ja huovutettuja koristeita.


Minusta näistä tuli varsin somat, ja päihittää mennen tullen monet valmispaperit - ja kääreet voi hyvin sujauttaa paperiroskikseen sillä paksua panoväripakkelia niissä ei ole. Sain paketoinnissa myös hyödynnettyä ne kaapissa vuosia lojuneet huovuttamani palaset, joista olin leikellyt pieniä sydämiä.

Kiitos myös lahjoista jotka olivat ilmestyneet meidän olkkariin! Ehdoton suosikki on valokuvausta käsittelevä kirja, jonka parissa meni joulupäivä ja taidanpa lueskella sitä huomennakin!

Uusi vuosi alkaakin varsin visuaalisissa merkeissä - pienestä pintaremontista yllättäen kehkeytynyt varsin mittava kylppäriremontti pistää vannoutuneimmankin visualistin pään pyörälle, kun pääsemme valitsemaan kalusteiden, laatoitusten ja maalien malleja ja värejä. Vaihtoehtoja on niin paljon! Mutta tästä lisää ensi vuonna - leppoisaa vuoden vaihdetta kaikille!

Terveisiä vuodelta 1949!

Rikoin kalliista aartestani, ukiltani peräisin olevasta tarjottimesta sen lasin. Tämä johti tapahtumaketjuun, jonka tuloksena pääsin tutkailemaan lähes 60 vuoden takaisia tapahtumia omassa olohuoneessani! Kun otin tarjottimesta irti rikkoutuneen lasin sekä tupakka-askien kannet, jotka olivat lasin alla tarjotinta koristamassa, paljastuikin niiden alta monta sivua tiistain, elokuun 23. päivän vuoden 1949 Ilta-sanomien numerosta!

Tuossa numerossa (oletin että kaikki sivut ovat samasta lehdestä mutta toki voi olla toisinkin) päiviteltiin mm. huonoa kesää:

"Kuluneesta kesästä puhuvat monet pettyneet ihmiset kesänä, jota ei koskaan tullut. Tällä tarkoitetaan sitä, että tuuli on pysytellyt kylmällä puolella, sateita on ollut liiaksikin ja veden lämpö on ollut niin alhaalla, että varsinaisesta rantaelämästä merten ja tuhansien järvien hietikoilla ja kallioilla ei ole tullut mitään."

Ei ne kesät siis tuolloinkaan ollet aina lämpöisiä...

Tilasin tarjottimeen uuden lasin, ja kun pistin sitä paikalleen, oli aivan pakko sujauttaa vanhojen lehtien lomaan myös pari sivua tämän päivän Hesaria. Onpa sitten jälkipolvilla jotakin luettavaa meidän ajastamme - ja ihmeteltävää miten tuo tuoreempi lehden sivu tuonne väliin onkaan sujahtanut...!


Kiitos ukki, tämä oli hauska ylläri! Nyt tarjottimessasi on kaunis uusi lasi - ja täytyy sanoa että lasin vaihto teki terää - tarjotin on hiukan siistimmän näköinen kun samalla siivosin siitä myös väleihin pujahtaneet muruset ja roskat pois. Nyt se pääsee taas paraatipaikalleen olkkarin pöydälle!

Valokuvatorstai - haaste 113. Lämpö

Ah lämpö, tuo ihanainen asia josta saa virtaa ja elinvoimaa!

Ovikoriste piparimuoteista

Minulla ei ole koskaan ollut joulukoristetta ulko-ovessa. Mutta nyt sain kumman kimmokkeen vuosia käyttämättä olleista piparimuoteistamme ja jo pitkään pinnalla olleista napeista, ja intouduin väsäämään elämäni ensimmäisen jouluisen koristeen ovea piristämään.


Tosin tämä näyttää ovessa aika pieneltä, ja siksi koriste saattaisikin sopia paremmin kuuseen, mutta koska joulukuusta meille ei tule niin annetaan olla ovessa.

Työpaikalla kummasteltiin, kun kerroin ettei meillä ole yhtä tähteä ja paria tonttua lukuunottamatta mitään muita joulukoristeita kotona. Otaksuivat varmaankin, että innokkaana näpertelijänä tuottaisin vuosittain uudet vuosikertatontturivistöt lipastoa koristamaan. En olekaan aikaisemmin tuntenut vetoa koristeiden väkertämiseen tai ylipäätään kodin juhlateemasisustukseen, mutta ehkäpä mopo lähtee pikkuhiljaa kädestä kun olen vihdoin löytänyt tämän kierrätysmateriaalien viehätyksen...!

Valokuvatorstai - haaste 112.

Tässä valokuvatorstain kuvani, joita inspiroi tämä tekstikatkelma:

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida
(Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

"Toisinaan minä inhoan sanoja."

Tätä ei varmasti tarvitse selittää. Tällä kertaa oli ihan pakko laittaa pari bonuskuvaa mukaan. Kesän reissulla oli paljon "sanoja joita toisinaan inhoan". Tässä vielä pari:

Graafikon unelma - fonttipeli!

Hei Joulupukki,
viimeksi kun turistiin taisin sanoa, etten toivo joululahjaksi mitään. Kerroin, että haluan vain olla rauhassa kotona, viettää ihania vapaapäiviä ja nautiskella rauhallisesta elämästä.

Mutta silloin en vielä tiennyt, että on olemassa tällaiset pelikortit!!

kuva: magmabooks.com

Eli Type Trumps -korttipeli, jossa pelataan fonttien eri ominaisuuksilla. Tajutonta! Korttipakasta löytyy Avantgarden ja Timesin lisäksi toki myös suokkarini Helvetica. Jos siis käsitin oikein, nämä Top Trumps -korttipelin kaltaisilla korteilla voisi pelata "kumman korteilla on paremmat ominaisuudet" -peliä. Tai sitten minulla nämä päätyisivät kehyksiin ja seinälle...

Nämä ihanuudet löytyivät Magma books -kaupan sivuilta, joka on muuten aikamoinen graafikoiden apaja mahtavine kirjavalikoimineen. Joulupukki, voit mennä sivun typografia-osastolle ja valikoida sieltä ihan mitä tahansa.

Niin, ja jos tarttisin nyt muistitikun, saattaisin tilata sieltä tämän:

Kuva magmabooks.com. Muistitikusta tietoa kaupan sivuilla.

Äh, ehkä mä luen nyt ensin noi lukemattomat kirjat hyllystämme ja palaan kuolaamaan Magma Booksin sivuille hiukan myöhemmin...

Valokuvatorstai - haaste 111. "6.12. klo 18"

Valokuvatorstain haasteessa oli tarkoituksena ottaa valokuva itsenäisyyspäivänä klo 18. Näin teinkin, täysi salaattikulho sylissä, toinen vierelläni penkillä, ja kännykkä kädessä tärisevässä autossa matkalla illan juhliin kaverin luo.

Siniristikylttimme.

Ennakkosuunnitelmista poiketen en sittenkään kuvannut tuota kello 18 hetkeä kamerallani, vaan tämä maisema tallentui automatkalla kännykän näytölleni. Herkullisen, lähestulkoon säntillisen siniristin muotoisen tiekyltin muodostuttua horisonttiin, en malttanut olla hitusen käsittelemättä kuvaa, jotta ristin muoto piirtyisi tähän otokseen vieläkin selvemmin. Joten tätä on ihan himpun verran käsitelty, oli aivan pakko kun oli niin herkullinen tilaisuus ja lähes täydellinen suomenlipun risti jo valmiina!

Ja varmasti noista maassa olevista kääntyvistä nuolistakin saisi joku nokkela syväanalysoija poliittisia vertauskuvia kehiteltyä...!

Katua joulua, joulukatua

Luulin että olisin jo päässyt näppäilemään valokuvatorstain haastetta, mutta tämän torstain haaste onkin poikkeuksellisesti sellainen, joka kuvataan tänään itsenäisyyspäivänä klo 18. Siis sumeat ja rakeiset kännykkänäppäilyt jatkuvat vielä, kävin eilen hummailemassa keskustassa ja näpsäsin pari kuvaa joulukadulta.

Kaupungin lumeton joulukatu tuntuukin olevan elämässäni nyt ainut näkyvä merkki tulevasta joulusta. Mun jouluhössötykset kun painottuivat niihin muutamaan joulukalenteriin, jotka tein jo siis marraskuussa. Ainiin, ostinhan mä kyllä juuri lehden, jossa oli rutkasti jouluruokareseptejä - ehkä siitä intoutuneena villiinnyn vielä jouluaskareisiin! (en ole koskaan tehnyt joululaatikoita, ja nyt jopa jo harkitsin, pitäisikö testata...)

Mutta tänä iltana kaivan rakkaan kamerani esiin, kiskon juhlavermeet päälle ja säntään itsenäisyyttä viettämään!

Joulukalenteri jämämateriaaleista

Ekat jouluaskartelut on nyt tehty, ja kuvassa komeilee kaikista mahdollisista askartelujämäasioistani koottu joulukalenteri. Eli projekti "Hillitse askarteluvaraston edelleen laajenemista" etenee mallikkaasti.


Nuo puiset numerot olin aikanaan ostanut jotakin toistaiseksi unholaan jäänyttä tekelettä varten, ruskea paperi on joulupaperin jämät viime vuodelta, kuten osa paperinauhoistakin, väripahvit satunnaisia jämäpaloja joistakin edellisistä askarteluista, kuvat on leikattu vanhoista lehdistä ja silkkinauhat ovat omista häistäni, joissa niiden edellinen elämä oli muistaakseni ruokapöydillä jonkinmoisina koristeina.

Kiitettävää hyötykäyttöä, mutta riittääköhän mulle noista jämien jämistä enää materiaalia joulupaketteihini?

(Kalenterin sisältöähän mä en tässä voi paljastaa, sillä muuten joltakin saattaa mennä yllärit pilalle. Mutta sen voin kertoa, että sisältö ei ole kovinkaan kierrätettyä mutta sitäkin ihanampaa...!)

Nappipainajainen

Työkaverini vinkkasi minulle jenkeissä helmikuussa ensi-iltaan tulevasta animaatiosta ja nappiaddiktoituneiden painajaisesta (?) Coralinesta. Ja koska olen sekä edellä mainittu addikti että myös animaatioiden suuri ystävä, täytyy tämä leffa ehdottomasti nähdä!

Lisää tietoa elokuvasta löytyy mm. täältä, sivuilla on myös nähtävillä elokuvan traileri - nappifriikit, kiinnittäkää huomiota etenkin äidin silmiin...!

Elokuva perustuu Neil Gaimanin kirjaan - onko joku sattumoisin lukenut? Minulle tämä on aivan uusi tuttavuus, mutta jo leffan trailerin näkeminen sai innostumaan kirjastakin. (Coraline kirjavinkeissä) Tosin tässä trailerissa viehätti etenkin leffan rehevä, laadukas ja valloittava visuaalisuus, enkä tiedä yhtään, minkälainen tarina on. Jos joku osaa kertoa tarinasta, niin laittakaa ihmeessä kommenttia.

Uuh, uskaltaako tässä enää jatkaa nappiaskarteluja laisinkaan - jospa alan näkemään painajaisia, joissa seikkailee nappisilmäinen aviomies/äiti/anoppi...