"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida
(Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
"Toisinaan minä inhoan sanoja." Tätä ei varmasti tarvitse selittää. Tällä kertaa oli ihan pakko laittaa pari bonuskuvaa mukaan. Kesän reissulla oli paljon "sanoja joita toisinaan inhoan". Tässä vielä pari:
1 kommentti:
Näin juuri...
Lähetä kommentti