Remonttipölyä ja valloittavia ovenkahvoja

Vietin alkusyksyn kovasti tulevaisuuttani tuumaillen ja lokakuun alussa aatokset ajautuivat lopputulokseen, jossa päädyimme ihan vain piipahtamaan yhteen asuntonäyttöön  - aika pian annettiin siitä tarjous ja nyt on jo tuo uusi ostettu ja vanhastakin kauppa vireillä! 

Loppuvuoden täyttää tiiviisti ihanan 50-lukulaisen kerrostaloasuntomme remontti ja sisustaminen! Samalla tekisi mieli suorittaa pieni pintaremontti blogissanikin, joten täälläkin saattaa ilme vaivihkaa vaihtua (ja nyt jo sivun palikat ovat vinossa ja vähän sinne päin, viilaan ja ruuvaan niitä pikkuhiljaa paikalleen, malttia siis)

Nämä uuden asuntomme ovenkahvat sulattivat sydämeni.

Tämä nykyinenkin asuntomme on aivan mielettömän kiva kaikkine näppärine ratkaisuineen, jotka olemme tänne remontoineet, mutta nyt olen aivan liekeissä tästä tulevasta asunnostamme, joka kaikessa nuhruisuudessaan ja epäkäytännöllisyydessään on niin valloittava.

Yksi ihanimmista yksityiskohdista on 50-luvun alkuperäiset täyspuiset keittiönkaapit - joihin on ikävä kyllä vaihdettu uudet kaapinovet (siis uudet joskus 80-luvulla). Nyt pitäisikin käynnistää kaapinovien tai hyvän puusepän metsästys - jospa saisimme vanhat kaapit säilytettyä edes jossakin määrin.

Haluaisin muutenkin säilyttää asunnossa osittain ihanan 50-luvun hengen,  toki modernein ratkaisuin höystettynä. Jos teillä on hyviä vinkkejä, vaikkapa ihania tämän aihepiirin blogea mielessä niin vinkatkaa ihmeessä.

Ainakin tämän loppuvuoden ajan niin elämäni kuin tämä blogikin taitaa olla vahvasti remonttipölyllä kuorrutettuja - virkkuutyöt jäänevät siis toviksi tauolle, jollen sitten päätä sisustaa virkaten...

t. Visualisti, joka näemmä saa energiaa remonteista ja muista projekteista

Verraton vessamme!

Tältä näyttää vastikään uusittu vessamme!

Siitä löytyy ennen remonttia otettu pieni kuva vanhasta postauksestani. Vessassa ei aikaisemmin ollut kuin pönttö (joka jäi aina lorisemaan...) kamalalla mustalla muovikannella, lavuaari ilman mitään säilytystilaa, revennyt ja maalista likaantunut muovimatto lattialla, repaleiset tapetit seinällä ja iso kiinteä, epäkäytännöllinen kulmakaappi. (joka tosin oli aika viehättävän turkoosin värinen)

Nyt kalusteet ovat samaa sarjaa kylppärin kalusteiden kanssa, ja lattialla on samaa tumman harmaata laattaa. Seiniin jätettiin vain maalipinta.

Vielä olisikin tarkoitus laittaa noille tyhjille seinille tauluja - suunnitelmissa on magneettitaulut, johon voi laittaa vaihtuvan näyttelyn, ja yhden seinän voisi maalata esimerkiksi vihreäksi. Toinen vessaa ahkerasti käyttävä asunnnon omistaja on toivonut myös lehtitelinettä, joten sellainen järjestynee myös.

Kuuluisa Ilman-kantta-myyty-pönttö. Pönttö on oikein kiva ja siro Svedbergin pytty, mutta lauantaina rautakaupassa huomattiin että miksi juuri me - ei niin pitkän huiskeat ihmiset - hankittiin valikoiman korkein pönttö! Nyt tuntuu että pöntöllä istuessa voi hyvin heilutella jalkoja... Mutta tervetuloa vaan meidän pitkät ystävämme testaamaan tuo korkea pönttömme!

Tämä pikkukaappi on osoittautunut oikein näppäräksi. Ylimmissä vetolaatikoissa säilytän hiusasioitani, ja ne ovat juuri näppärästi käden ulottuvilla kun seison peilin edessä.

Lauantaina haettiin vielä vessapaperirullateline, pari pyyhekoukkua kylppäriin ja suihkuun vihreät telineet puteleille. Pian alkaa siis olla ihan valmista - mutta mitäs sitä sitten tekis?

Kylpyhuoneparatiisimme

Tällainen siitä nyt sitten tuli, vielä uutuuttaan hohtavasta juuri remontoidusta kylpyhuoneestamme!
Materiaaleina pinnoissa on harmaata ja valkoista kaakelia, sekä tummaa ja vaaleaa puuta. Muussa sisustuksessa onkin sitten käytetty paljon väriä - pelkästään kylpytakkimme ovat niin räikeät, että roikkuessaan naulassa ne tuovat mukavaa piristystä kylppäriin!


Kylppärimme ehdottomat huippujutut ovat:

1. Kaakelivalinnat.
Seinissä olevat isot (50 cm x 30 cm) valkoiset kaakelit on minusta tosi kauniit, ja mattapintaisena ne ovat rauhallisemmat kuin kiiltävät kaverinsa.

Lattiassa olevat pienet 10 cm x 10 cm -kokoiset harmaat kaakelit tuntuvat taas mukavilta - eikä liukkailta - jalan alla, sillä niissä on miellyttävä epätasainen pinta.

Koko kylppärissä on kaakelien väleissä käytetty saman väristä, tumman harmaata saumaa, ja huolimatta suuresta kontrastista valkoisten laattojen kanssa seinissä, se näyttää minusta oikein tyylikkäältä.

Innostuimme jopa laittamaan tumman harmaan kukkaboordin - kuulostaa ehkä oudolta, mutta näyttää musta oikein hyvältä!

2. Pienet suunnittelemattomat yksityiskohdat.
Peilikaapin toisen reunan ovet ovat maitolasia, ja niistä näkyy hiukan kaappien sisältö läpi. Ensin pelkäsin että rumat purtilot näkyvät pöljästi sieltä, mutta emme tajunneet, että kun törkkäämme sinne värikkäät nesessäärimme (siis nuo pussukat) saamme kivasti väriä kylppäriin, ne kun hehkuvat mukavasti lasin läpi!


3. Laskutila ja tilavat säilytyskaapit.
Ah, vihdoinkin meillä on kylppärissä tarpeeksi laskutilaa ja säilytyskaappeja kaikenmoisille purtiloille. Kaiken lisäksi pyykinpesuaineet saa mukavasti pesukoneen viereen, jolloin ne on mukavasti käden ulottuvilla kun niitä tarvitaan. (entisessä kylppärissä näin kun ei todellakaan ollut)

4. Sisäänpäin kääntyvät suihkun ovet.
Vihdoinkin meillä on tilaa pitää kuivatustelinettä kylppärissä! Sen mahdollistaa suihkukaapin ovet, jotka saa käännettyä sisäänpäin.
Voihan mahtavuus! Ihanaa että meillä on vihdoin toimiva ja siisti kylppäri! Entisistä laatoista kun ei lika lähtenyt enää millään ja kylppäri oli muutenkin epämukava, epäsiisti, eikä edes hirmuisen toimiva.

Osa II, Visuaalisesti viehättävä veesee on luettavissa täältä myöhemmin.

Tuliaisia Kalliosta

Käytin nämä pari talvilomapäivääni todella tehokkaasti hyödyksi ja otin kaiken ilon irti täällä Kallion kirppisten lähellä asumisesta.

Torstain kirpputorisaaliina kannoin iloisena tuliaisina kotiin pinon raikkaan oranssia kangasta, rasiallisen samanlaisia tummia nappeja ja 10 kpl vanhoja valokuvia.

Napit päätynevät tuttuun tapaan kaulaa koristamaan, kankaan kanssa aattelin aloittaa ompelijan urani (!) ja tehdä pirteät tyynyliinat olohuoneeseen, tehdasaiheiset valokuvat taasen päätynevät kehyksiin ja ehkäpä vessaan.

Ja tänään päästään kotiin! Ko-tiin! Siis KOTIIN!

Tosin eilen sielä ilmeni pieniä yllätyksiä - kuten esimerkiksi se, että olemme ostaneet wc-pöntön ilman sitä kansi/istuinosaa! Tai hassuinta tässä on oikeastaan se, että meille on myyty pönttö ilman kantta, eikä kenellekään tullut mieleen ilmoittaa että se kansi täytyy ostaa erikseen.

Huh, ja mitäköhän muuta tässsä vielä tulee esiin?

Oi mikä ihana päivä

Täällä sitä vaan istutaan ihanassa puisessa varakodissa ja odotellaan, että omassa asunnossa remontti valmistuu. Ja tänään tulikin huippukivoja uutisia: pääsemme jo perjantaina kotiin! (eli pääsemme silloin siivoamaan, menemme varmaan vasta lauantaina yöksi). Ihanaa! Kaipaankin jo hiukan omaan kotiin, vaikka sielä odottaakin kamala kaaos pölykasoineen. Mutta myös ihana oma keittiö! Oma sänky! Oma UUSI kylppäri!

Varakodin ihanuuksia.

Mutta todella ihanaa on täällä varakodissakin. Elämä täällä tuntuu leppoiselta, ja remontin on toisinaan pystynyt melkein jopa unohtamaan. Kakluunista tulee ihan lämpö ja lautalattiat narisevat mukavasti. Koitan huomenna ehtiä valokuvaamaan valoisan aikaan tätä ympäristöä, alue kun on aika kaunis ja idyllinen.

Onneksi tässä ihan naapurissa ei taida olla juuri nyt asuntoja myytävänä. (Älä mene etuovipistecomiin, älä mene vaan mene nyt vain sinne saunaan...)

Viimeinen ilta täällä

Huomenna meillä vaihtuu maisemat, ja tähän pieneen keittiöön tulee joku muu hellan ääreen notkuilemaan ja unelmoimaan. Henkilöautollinen tavaroitamme on taas pakattu lähtemään kohti seuraavaa vara-asuntoamme.


Alunperin otin tämän kuvan, kun koetin kuvata vaatteitani, joita voisin käyttää ihan jatkuvasti. Yksi näistä on suomalaisen Riiminka Designin tunika joka on todella hintansa veroinen vaatekappale, ja jota voi todellakin käyttää ihan ympäri vuoden, vastoin ennakkoluulojani. Pakkasten kovuuden mukaan vaan enempi vaatetta, villapaitaa ja säärystintä alle, tunika on sen verran reilun kokoinen. Kesäkuumalla taas mekon mukava pellavamateriaali on ihanan viileä. (Parempi kuva tuosta ihanasta vaatteesta löytyy Riimingan sivuilta.)

Myöhemmin tämä sama kuva oli ahkerassa jatkojalostuksessa, kun otin sen kokeilukappaleeksi kuvienkäsittelyä harjoitellessani. Tosin tämä olikin aika haastava kuva siihen, tuo liesituulettimen vahva valo muuten pimeähkössä kuvassa kun tuotti hiukan ongelmia.

Siis eiku harjoittelemaan lisää!

Evakosta evakkoon

Jee, kylppäriremonttimme todellakin etenee! Kävimme viikonloppuna tarkastamassa tiluksemme, ja remontti on edennyt oikein mukavasti! Vessassa on jo laattojen lisäksi pönttö ja osa kalusteistakin paikoillaan ja kylppärissäkin on laatat seinissä ja lattiassa - mutta kattoa kuivataan edelleen, ties kuinka kauan vielä... (mä en huumassani tajunnut edes ottaa sieltä valokuvia, joten koitan muistaa seuraavalla kerralla)

Evakkopaikkamme vaihtuu tällä viikolla, joten taakse jää nämä aamunäkymät.


(Täytyy muuten muistaa joku aamu käydä kuvaamassa ne auringonlaskunäkymät, kun nyt vielä täällä ollaan.)

Keskiviikkona ollaan siis jo uusissa maisemissa kakluunin äärellä pitämässä huushollia lämpimänä, kun talossa asuva perhe lähtee lämpimimmille seuduille latautumaan. Odotan jo niitä ihania iltoja, kun saan ihan luvan kanssa vain lonnia kotona, lämmittää kakluunia ja näperrellä nappiaskareitani tulen äärellä.

Tosin kuvitelmani saattavat olla yltiöromanttisia, ja totuus onkin se, että tänne iskee hirmuinen pakkas- ja lumisaderintama, enkä ehdi parin viikon aikana tehdä muuta kuin kolata lunta pihalta ja jatkuvasti juoksuttaa huoltomiestä avaamaan jäätyneitä putkia meidän peseytyessä joko a) kylmällä vedellä b) työpaikalla c) ei ollenkaan.

Kotini on kolme ämmää

Voihan ihanuus! Remontti alkoi, ja olemme jo roudanneet itsemme tilaipäisasuntoon. Tokaisinkin, että kotini on sielä, missä on kolme ämmää: Minä, mies ja Mac-kone. (myöhemmin tuli mieleen myös napit, mutta jotta ne sopivat M-rimpsuun, niin olkoon ne siis Mun Napit.)

Luulin että ne riittivätkin, mutta järjestelmällisyyteni on nyt hiukan horjunut - bloggaamiseen tarvittavia välineitä jäi remonttisotkujen sekaan kaappiin, ja piuha, jolla saan kuvat siirrettyä kamerasta konelle on sielä jossakin. Ei tee mieli mennä sinne sotkuihin avaamaan suojia yhden piuhan takia, joten joudun kehittelemään jostakin itselleni varapiuhan tai muistikortinlukijan.

Ja jos jokin voi mennä mönkään niin sitten menee kaikki - koska en saa kamerasta kuvia ulos, otin muutamia fotoja kännykälläni. Mutta jostakin teknisestä kommervenkistä johtuen, en saakaan niitä bluetoothilla siirrettyä koneelle laisinkaan... Joten visusti visuaalinen ei ole nyt lainkaan visuaalinen, ja koittaa saada piuhat pian kuntoon, jotta pääsee taas täydellä teholla bloggailemaan!

Mutta muuten täällä on mukavaa, koko elämä on koossa tässä tiiviissä kahdessakymmenessä neliössä. Ruokakaupassa tunnen olevani kuin turisti, bussien aikatauluja joutuu tarkemmin selvittelemään netistä ja huone on täynnä puoliksi avattuja matkalaukkuja ja rinkkoja.

Vähän kuin ois matkoilla.

Ruutuostoksilla netissä

Olen oikeastaan aika huono shoppailija ("hei, enhän mä oikeasti tarvitse tätä, samalla hinnalla voisin vaikka jnejne..."), vaikka pidänkin kauniista ja ihanista asioista ja ikkunashoppailusta - tai netissä ruutushoppailusta. Hmm, itse asiassa jos koneessa on käytössä Windows-käyttöjärjestelmä, niin miksei silloinkin voida puhua "window shoppaamisesta". Mä tosin taidan vaan olla omenavarkaissa...

Yksi ihanimmista minulle uusista nettikauposta on Three Potato Four -kauppa jossa on niin hirvittävän herkullinen kokoelma sekalaisia keräilijöiden herkkuja, että minun on todella vaikea vastustaa kiusausta!

Nämä herkut löytyvät threepotatofourshop.comista.

Ja kappas kappas, valikoimissa on niin paljon kirjain-aiheisia tuotteita, että ne saavat paatuneimmakin eko-graafikon jalat vapisemaan.

Mutta kaikista houkutuksista huolimatta pidän tätä sivustoa edelleen inspiraation ja visuaalisten virikkeiden lähteenäni. Mutta jahka tämä remonttimme saadaan alta pois, niin ties vaikka innostuisin vuoraamaan juuri maalatut vessan seinät esimerkiksi noilla nettikaupasta saatavilla helvetica-kirjaimilla.

Tänään tehtiin tilaus remontista, joka alkaa ehkä kahden viikon päästä, ja sitten kuivaillaan kattoa ehkä pari viikkoa, kunnes päästään tekemään noin parin viiikon kestoista laatoitus yms. -työtä. Ehkä.

Huh. Odottavan visualistin aika on pitkä.

Siivoussessio

Siivouskin sujuu mukavammin, kun ottaa samalla valokuvia. Pakkasten alettua viskoimme kaikki tyynyt ja peitot partsille, ja tuo hallitsematon värikasa oli auringon siihen osuessa niin herkullisen näköinen, että meinasin jättää sen kokonaan ulos...

Syksyllä aloitettu Valokuvakimara-projekti eteni tänään, kun otin koko koneestani varmuuskopion toiselle kovalevylle. Ennen kopiointia kävin nimittäin läpi lähes kaikki viime vuonna ottamani kuvat, ja valkkailin jo vähän niitä, joista teetän paperiversiot. Ajattelimme tehdä jollekin seinällemme sellaisen pikkutaulujen kokoelman, johon laitamme edellisenä vuonna ottamiamme kuvia meistä ja ystävistä. Kehykset voisivat olla eri kokoisia, ehkä hiukan eri värisiäkin - eli siitä tulisin sellainen hallittu kaaos. Mutta jos tauluja tulee vaikkapa 10-15, niin miten ihmeessä pystyn valitsemaan siihen satojen otoksien joukosta kivoimmat?

Mutta ehkä tuo kuvaseinä tehdään sitten, kun saadaan nämä isommat rempat alta pois... Tarjouksia siitä odottelemme edelleen. Alkuviikosta selvisi, että katon ja kylppärin mahdollisten muidenkin osien kuivaaminen kestää ehkä viikon, ehkä kaksi - tai ehkä pidempään. Ja työ sen päälle vielä jokusen viikon. Turhauttavinta on nyt, kun mitään ei tapahdu - mutta toisaalta ehdimme tässä vielä hyvin viilailla materiaali- ja kalustevalintojamme.

Rumaa ja kaunista

Rumaa ja kaunista, osa 1: "Rumaa"

Ensi rumaa, sitten kaunista. Ensin kammottava kaaos, ja hetken päästä kahmalokaupalla kauniita asioita. Sitä se on, remontin tekeminen.

Nyt on aika rumaa. Inhoan remontin tekemisessä sitä, kun tavarat ovat sen ajan levällään, väärissä paikoissa, rumissa kasoissa ja niin etten pysty hallitsemaan omien tavaroitteni sijaintia. Nyt pikku hiljaa alkava kylppäri- ja wc-remonttimme on jo salakavalasti sulautunut asuntoomme vaikka meillä ei ole kädessä edes tarjousta sen tekemisestä.

Mutta kaikesta kamalasta kaaoksesta huolimatta olen ollut suhteellisen tyyni - kaiketi tieto siitä, että ennestään todella rumat ja epäkäytännölliset tilamme saadaan vihdoin ja viimein kuntoon, kauniiksi ja käytännöllisiksi, on saanut mieleni tyyneksi. Ja toisaalta se, että pääsen tässäkin projektissa toteuttamaan itseäni ja olemaan luova, on aika kivaa - vaikka ammattilaiset tulevatkin sen konkreettisen työn tekemään.

Rempassa vessa ja kylppäri menevät viimeistäkin laattaa ja listaa myöten uusiksi. Värit on selvät: vihreää, harmaata, tummahkoa puuta ja valkoista. Laatat haettiin eilen, kalusteita ollaan katteltu hiukan. Huomenna saadaan ainakin yksi tarjous, ja sitten pitäisikin vikkelästi valita ne kalusteet.

Mitä kaikkea näissä kalusteratkaisuissa pitää ottaa huomioon!? Riittävä säilytystila? Tarpeeksi laskutilaa? Hyvä valaistus? Mitä ovat riittävä, tarpeeksi ja hyvä?

Olispa jo kaunista.