Visusti visuaalista

lauantai 21. marraskuuta 2009

Koukussa käsittämättömään käsityöhön



Olen kaikki nämä vuodet uskotellut itselleni, että virkkaaminen on jotakin aivan käsittämättömän vaikeaa, eikä tällaisen paantuneen paperigraafikon ole mahdollista saada virkkaamalla aikaiseksi mitään järkevää, joten en ole koskaan edes yrittänyt. (lisäksi valitsin aikoinaan koulussa teknisen työn tunnit, joten edes silloin ei tullut juurikaan virkattua -  no joo, sitä yhtä ikimuistoista pipo-pannulappua lukuunottamatta)

Muutama viikko sitten päätin tehdä bussimatkoilla jotakin järkevää ja opetella siinä istuessani virkkaamaan. Lainasin ystävältäni koukun ja lankakerän ja tartuin hiukan epäilevästä, mutta tomerasti toimeen.

Opettelin askel kerrallaan (löysin onneksi netistä mainiot virkkausohjeet): ensin tavallisia ketjusilmukoita, sitten kiinteitä silmukoita. Pikkuhiljaa siirryin pelottaviin pyöreisiin muotoihin, joista tosin tuli ensin osastoa Barbie-hatut. Pian uskalsin hypätä pylväiden ja piilosilmukoiden kyytiin, kokeilin jopa muutamaa kukkamallia. Ja nyt näitä pieni pyöreitä lärpäkkeitä on koti pullollaan, mitähän näistä tekisi?






Nyt minulla on työn alla maailman helpoin kaulahuiviohje: 4x ketjusilmukka + 1 x kiinteäsilmukka, jolla saa nopeasti tehtyä verkkomaista huivia. Tämä on niin ihanaa! Kädet vaan syyhyää virkkaamaan, ja silmukat hiipivät jo uniinikin  - sillä tavalla kuin tetris-pelikin joskus tuli, tiedättehän?

Ja kiitos, kaikki linkkivinkit ihaniin virkkausohjeisiin ovat tarpeen, tiedätkö mistä löytysi mahtavimmat ohjeet ja mallit?