Koukussa käsittämättömään käsityöhön

Olen kaikki nämä vuodet uskotellut itselleni, että virkkaaminen on jotakin aivan käsittämättömän vaikeaa, eikä tällaisen paantuneen paperigraafikon ole mahdollista saada virkkaamalla aikaiseksi mitään järkevää, joten en ole koskaan edes yrittänyt. (lisäksi valitsin aikoinaan koulussa teknisen työn tunnit, joten edes silloin ei tullut juurikaan virkattua -  no joo, sitä yhtä ikimuistoista pipo-pannulappua lukuunottamatta)

Muutama viikko sitten päätin tehdä bussimatkoilla jotakin järkevää ja opetella siinä istuessani virkkaamaan. Lainasin ystävältäni koukun ja lankakerän ja tartuin hiukan epäilevästä, mutta tomerasti toimeen.

Opettelin askel kerrallaan (löysin onneksi netistä mainiot virkkausohjeet): ensin tavallisia ketjusilmukoita, sitten kiinteitä silmukoita. Pikkuhiljaa siirryin pelottaviin pyöreisiin muotoihin, joista tosin tuli ensin osastoa Barbie-hatut. Pian uskalsin hypätä pylväiden ja piilosilmukoiden kyytiin, kokeilin jopa muutamaa kukkamallia. Ja nyt näitä pieni pyöreitä lärpäkkeitä on koti pullollaan, mitähän näistä tekisi?

Nyt minulla on työn alla maailman helpoin kaulahuiviohje: 4x ketjusilmukka + 1 x kiinteäsilmukka, jolla saa nopeasti tehtyä verkkomaista huivia. Tämä on niin ihanaa! Kädet vaan syyhyää virkkaamaan, ja silmukat hiipivät jo uniinikin  - sillä tavalla kuin tetris-pelikin joskus tuli, tiedättehän?

Ja kiitos, kaikki linkkivinkit ihaniin virkkausohjeisiin ovat tarpeen, tiedätkö mistä löytysi mahtavimmat ohjeet ja mallit?

Napitettu hiuspanta

Nähtyäni Olivia-lehden blogissa heidän graafikon tekemän hauskan hiuspannan, minunkin oli aivan pakko tehdä loppuun tämä pöydälle lojumaan jäänyt nappipanta.

Materiaaleina tässä on ainoastaan kaupasta hankittu yksinkertainen panta, vanhat napit ja sellaista tukevaa mustaa narua, jota saa helposti ja tiukkaan taivuteltua pannan ympärille. Niin ja vielä neula sekä hiukan lankaa, joilla päättelin narun päät. Eli siis täysin ilman liimaa, siitä olen erityisen iloinen!
Kuvia tämä päässäni ei nyt ole - tämä vaatii vielä hiukan tuotekehittelyä, sillä päälimmäisin nappi tuli minusta hiukan liian korkealle. Onneksi tämä on helppo purkaa ja muotoilla uudelleen.

Mutta myöhemmin lupaan lisää kuvia kehitellyistä versioista - sitä paitsi pääsen huomenna kampaajani käsittelyyn, joten on sitten tukkakin hyvin seuraavissa kuvissa!

Kaikenmaailman nappi-ideoita

Pieni tauko on silloin tällöin paikallaan enkä siis ole toviin tehnyt kotona juurikaan mitään visuaalista (no oikei, viime viikonlopun kirppislöydöt, parit kahvikupit, menkööt visuaalisten hommien piikkiin). Mutta nämä löytämäni ihanat Button It Up -sivut sai taas sormeni syyhyämään, vaikka en edes lukenut laisinkaan tekstiä, kahlasin vain kuvat... Mutta nyt olen jo täpinöissä - nappejaaa, jihuuu!

Energinen nappikukkaketo

Tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiku no joo. Menin eilen totaalisesti sekaisin näistä värikkäistä nappikukista, keittiöön säkenöivästä auringosta, ihanasta vapaapäivästä ja hurmoksellisista väreistä. Kuvia tuli siis otettua jokusen kymmentä, ja tännekin oli pakko laittaa useampi. Toivottavasti terapeuttinen värivoima tarttuu näin bittienkin muodossa!

Tässä siis tuoreimpia nappikukkavirityksiä viime viikon askartelukertsistä.

Kukkien napit on liitetty yhteen kuumaliimalla,
langat kukkien keskustoissa on vain koristeena.

Uuh, mikä kukkaketo!

En ole vielä päättänyt nappikukkien lopullista käyttötarkoitusta. Harkitsen vieläkin magneettien ja rintakorujen välillä. Kivat riipuksetkin näistä saisi varmasti tehtyä, tai voisiko useamman kukan sitoa jotenkin yhteen, niin, ja näistä voisi tehdä taulunkin ...

Nappikukkasuunnitelmia

Otin jo viikonloppuna pienen varaslähdön askatelukertsimme tämän illan kerhosessioon kaivamalla nappivarastojani ja sommittelemalla sopivan värisiä nappeja omiin kasoihinsa. Samalla tuli aseteltua niitä muutamiin kukka-asetelmiin, jospa intoutuisin sohlaamaan sen kuumaliimapyssin kanssa ja jatkamaan nappikukkien kasaamista.

Nämä on kyllä aika mielettömän värisiä - nyt vaan en osaa päättää, tekiskö näistä taas rintakoruja (joita on jo muutamat, kohta hukun niihin...) vai ehkäpä kukkaiset magneetit? (joihin tosin myös hukun aika pian, mutta maalaan kotiin kohta lisää magneettitaustaa...)

Taidan kuitenkin päätyä rintakoruihin - nimittäin työkaverillani on ollut hauskasti yksivärisessä puserossaan useampi rintarossi samanaikaisesti, ja se näytti mielettömän kivalta! Ehkäpä minäkin voisin perustaa kukkatarhan puserooni/laukkuuni/mihin vaan nämä nyt saakaan kiinni.

Uusi nappikorumalli

Minulla on jo jonkin aikaa nappilaatikossani odotellut kirppikseltä löytämäni nappipurkki, jossa oli noin 50 samanlaista valkeaa nappia. Minä kun en sitten millään meinannut keksiä, mitä niistä tekisin. Muutaman väkkeryskokeilun jälkeen niistä ja vihreästä narusta syntyikin ihan veikeän näköinen koru!

Magneettiset napit

Ei nämä napit jätä rauhaan sitten millään - viime kertaisessa askartelukertsissämme syntyi taas liuta nappimagneetteja, jotka odottavat uutta pestiään vessaan tulevilla magneettitauluilla!

Näistä suurin osa on siis koottu kahdesta napista, jotka on liimattu kuumaliimalla yhteen, ja samalla liimalla on tietysti pieni magneettipala vielä pohjassa kiinni. Nuo langat napeissa ovat vain koristeita - ne eivät siis pidä elementtejä mitenkään yhdessä.

Jos muut kertsiläiset vaan antavat luvan, niin otan seuraavalla kerralla kuvia myös niiden huikeista nappikukista joita viime kerralla tekivät.

Voi tätä nappihuumaa, liekö tämä koskaan laantuu? Sormet syyhyäis taas koluamaan kirppisten nappivarastoja.

Nappikukat kukkivat jo!

Maanantaisessa näperryskertsissämme nappilaatikot saivat taas kyytiä, kun etsimme niiden uumenista parhaita kukkien keskiöitä ja terälehtiä nappikukkiimme.

Kuumaliimapyssyt sauhuten teimme niin rintakoruja kuin korvakorujakin. Nämä kevään kukat ovat vielä ilman hakaneulaa mutta päätyvät varmaankin rintakoruiksi. Ajattellin myös testata, miten ne toimisivat riipuksina.

Mitä muuta näistä kukista vois tehdä?

Taas uusi nappikoru

Ja tällainen koru näistä uusimmista tummista napeista sitten syntyi:



Täytyy koittaa unohtaa nämä napit hetkeksi - nyt nimittäin kutkuttaisi ihan hirveästi aloittaa vessan seinän maalausprojekti. Suunnitelmatkin olisivat jo valmiina, enää tarttis hakea maalit, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.

Mutta maalauspuuhia ennen vielä on tämän iltainen askartelukertsi, jeee! Taidan kokeille viime kerralla muiden tekemiä nappikukkia.

Tuliaisia Kalliosta

Käytin nämä pari talvilomapäivääni todella tehokkaasti hyödyksi ja otin kaiken ilon irti täällä Kallion kirppisten lähellä asumisesta.

Torstain kirpputorisaaliina kannoin iloisena tuliaisina kotiin pinon raikkaan oranssia kangasta, rasiallisen samanlaisia tummia nappeja ja 10 kpl vanhoja valokuvia.

Napit päätynevät tuttuun tapaan kaulaa koristamaan, kankaan kanssa aattelin aloittaa ompelijan urani (!) ja tehdä pirteät tyynyliinat olohuoneeseen, tehdasaiheiset valokuvat taasen päätynevät kehyksiin ja ehkäpä vessaan.

Ja tänään päästään kotiin! Ko-tiin! Siis KOTIIN!

Tosin eilen sielä ilmeni pieniä yllätyksiä - kuten esimerkiksi se, että olemme ostaneet wc-pöntön ilman sitä kansi/istuinosaa! Tai hassuinta tässä on oikeastaan se, että meille on myyty pönttö ilman kantta, eikä kenellekään tullut mieleen ilmoittaa että se kansi täytyy ostaa erikseen.

Huh, ja mitäköhän muuta tässsä vielä tulee esiin?

Napit alkavat vihertämään

Vihreä on uusi musta, myös nappikoruissa.

Sekalainen vihreä nappikasa sai kaverikseen hiukan isommat valkoiset napit, he yhdistyivät kera puuvillanarun ja lukon, ja pääsivät keväthuumassa keikkumaan kaulaani ensikertaa eilen.




Viikonloppuna olisi Kädentaito-messut Helsingin vanhassa satamassa. Täytynee käydä metsästämässä lisää ideoita, materiaalia ja visuaalisia virikkeitä - jos vain takaisin-kotiin-muuttohuuman vallitessa pystyn pois kotoa lähtemään.

Kannattaako napista, kun on asiaa napista

Nappiaskareissani eletään nyt sitä vaihetta, että ensimmäiset kokeilukoruni ovat joutuneet säälimättä lahdattaviksi, ja olen väkertänyt niistä uusia koruversioita. Näissä yksilöissä on jo todella edistykselliset lukkomekanismit mukana (löysin vihdon oikean hyllyn askartelukaupasta) ja olen koittanut olla tarkempi ja pitkäpinnaisempi sitoessani nappeja yhteen - eräskin kokeilukoru kun oli usein kaulaussa ihan vinksallaan, sillä toinen puoli oli ihan hitusen toista puolta pidempi.


Ah, mikä ihana kauniin vihreä yksinkertainen nappi löytyikään korun keskimmäistä osaa koristamaan!


Ja näin, olipahan taas lauantai-illan riennoissa jotakin uutta kaulassa!

Nyt tuntuu siltä, että pitäisi lähteä metsästämään uusia nappeja varastoon. Nämä mustat ja valkoiset alkavat tuntua jo tylsiltä, ja kaipaisin näin kevään lähestyessä hiukan väriä elämään.

Ainiin, postauksen otsikko ei liity kuviin eikä mihinkäään muuhunkaan mitenkäään - muuten kuin että siinä esiintyy sana nappi. Sanalla leikittely oli vain väistämätöntä maanantai-illan verbaali-iloittelua ja pakkohan se oli johonkin tunkea!

Nappipainajainen 3-deenä

Hehkutin tätä animaatioleffaa jo aiemminkin, mutta vihdoinkin on selvinnyt, että tämä ihastuttavan oloinen ja paljon hehkutettu pläjäys Coraline, nähdään leffateattereissa Suomessa ensi-illassa 5. kesäkuuta! Riemastuin tästä jopa hitusen enemmän kuin siitä tiedosta, että minulla olisi Madonnan konsertin lippu takataskussa, jos vain tartun tuohon tilaisuuteen! (tiedoksi Madonnan keikan lippuni haltijalle että harkitsen kuitenkin vielä konserttiin lähtöä, olisi tuo vaan sen verran ainutlaatuinen tilaisuus vaikken mieletön fani olekaan)

KUVA coraline--trailer.blogspot.com/

En ole vielä lukenut Neil Gaimanin Coraline-kirjaa saatikka edes hankkinut sitä, vaikka opus onkin juuri ilmestynyt myös suomeksi, ja on saatavilla ainakin Egmontin nettikaupasta. Saman puljun blogissa on myös bongattu mieleen jäävä lainaus Coralinen kirjoittajan nettisivuilta:

Sillä (Coraline-tarinalla) on kauneimpien satujen hienovaraista kauhua, se on mestariteos. Etkä enää koskaan tule ajattelemaan nappeja aivan perinteiseen tapaan.”
- Terry Pratchett, Mouse Circus – The Official Neil Gaiman Website for Younger Readers

Eli pitääkö mun nyt tehtailla nappaskareita varastoon siltä varalta, että leffan nähtyäni en niihin uskalla enää kajota...? Ou-nou, tää vaikuttaa todelliselta painajaiselta! Mutta tuo nappiteema ja mm. julistekuvista ja trailereista saadut makupalat leffan raikkaasta ja pursuilevasta visuaalisuudesta vetoavat muhun niin suurella voimalla, että tämä on mentävä heti katsomaan!

Kaiken kukkuraksi Coraline näytetään kolmiulotteisena 3D-versiona, tämän tiedon kertoi muun muassa Tietokone-lehti. Lehden mukaan 3D-esitykset lisääntyvät tänä vuonna leffateattereissamme ylipäätäänkin, ja myöhemmin tänä vuonna on tulossa mm. suosikiltani Pixarilta uusi pätkä Up, joka myös nähdään tällä uudella tekniikalla. Voihan mahtavuus! Ei muuta kuin punalasit päähän ja menoksi!


+ muutamia linkelöit:

- Suomenkielinen kuvaus Coraline-kirjasta Egmontin blogissa
- Facebookin Coraline-ryhmä
- Englanninkielisen Coraline-sarjiksen osa sivuista luettavissa kustantajan sivuilla

Väriä nappikoruihin

Viimeaikojen uusin innovaationi näiden nappikorujen husaamisessa on tuo erilaisten ja etenkin eriväristen narujen käyttö. Tähän asti olen hakenut narut kaupoista, mutta täytyykin olla tarkkana kirppiksillä kiertäessäni, josko sieltäkin tarttuisi mukaan tähän sopivia nauhoja.

Tummista, hyvin yksinkertaisista napeista koostuvaan koruun saa hauskaa pilkettä pirteän värisillä naruilla ja korusta tuleekin tosi helposti ihan eri näköinen! Tässä on käytössäni joku kumma "nahkamainen" naru jota sai Tiimarista. Sen huono puoli oli sen leveys, sillä napeissa täytyi olla aika isot reijät, jotta narun sai likoja ähräämättä niistä läpi.




Korujen lukkomekanismeihin en ole juurikaan vielä paneutunut. Tähän asti olen vain tehnyt sellaisia koruja, joiden toiseen päähän tulee taipuvasta materiaalista oleva lenkki, jonka saa kiepsautettua korun toisen pään viimeisen napin ympärille. Jos teillä on muita hyviä ja näpsäköitä vinkkejä niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kai tuohon ihan normaalinkin korulukon saa viritettyä - mulla ei tosin ole niistä mitään kokemusta, mutta vaikeaa se tuskin on?

Eilen askartelukertsissä kaverit tekivät napeista mahtavia rintakoruja - niistä tuli aivan mielettömän hienoja! Harmi etten tajunnut kuvata koruja, mutta ikuistan ne seuraavalla kerralla. Yksi itse aikaisemmin ähräämäni rintakoru kalpeni niiden rinnalla täysin, mutta nyt onkin järeämmät välineet käytössä - nimittäin kuumaliimapyssy!

Nappirintakoruja tulossa siis aivan varmasti tännekin!

Napit riviin järjesty!

Nyt se taas alkoi - vimmattu nappiäherrys! Viikon kuluttua olemme menossa juhliin, ja mulla ei tietenkään ole "mitään kaulaan laitettavaa"... Olen ehtinyt jo purkaakin useita koruja, kun olen keksinyt yhä vaan parempia tapoja solmia nappeja yhteen.

Nyt vaihtui rautalangasta vännetyt korut kankaisimmaksi, eli olen sitonut napit yhteen tuollaisella ohuella kangasnauhalla. Ainoastaan päässä olevassa punaisessa napissa on rautalankalenkki, jonka avulla sen pään saa kiinni toisessa päässä olevaan nappiin.

Mun tekisi mieli jättää koruun myös nuo ylijääneet narunpätkät, nehän voisi hyvin jäädä niskaan jotenin roikkumaan, tai ne voisi sitoa mukavaksi rusetiksi.

Lisää nappinäpräilyä tulossa ihan pian - muutama uusi värikokeilu on vielä kesken!

Napit valtaavat onnittelukortit

No nyt nuo pirulaiset napit ovat viekkaasti vallanneet jo onnittelukortitkin!

Tämä kollaasikortti meni tammikuussa syntynelle Pompulalle ja uunituoreille vanhemmille. Olen nyt hyvin innostunut ennemminkin askartelemaan kortteja, kuin tekemään niitä koneella ja printtailemaan kuten aikaisemmin. Vuosikymmeniä vanhat aikakauslehdetkin ovat päässeet korteissakin hyötykäyttöön - tähän korttiin löytyi sopiva vauvakuva, ja leikkasin lehdestä kortin sisäpuolelle myös 60-luvun vinkkejä vauvaelämään totutteleville vanhemmille.


Seuraavana korttiprojektina olisi onnittelukortti hääparille. Mitähän vinkeitä ideoita siihen keksisi?

Nappipainajainen

Työkaverini vinkkasi minulle jenkeissä helmikuussa ensi-iltaan tulevasta animaatiosta ja nappiaddiktoituneiden painajaisesta (?) Coralinesta. Ja koska olen sekä edellä mainittu addikti että myös animaatioiden suuri ystävä, täytyy tämä leffa ehdottomasti nähdä!

Lisää tietoa elokuvasta löytyy mm. täältä, sivuilla on myös nähtävillä elokuvan traileri - nappifriikit, kiinnittäkää huomiota etenkin äidin silmiin...!

Elokuva perustuu Neil Gaimanin kirjaan - onko joku sattumoisin lukenut? Minulle tämä on aivan uusi tuttavuus, mutta jo leffan trailerin näkeminen sai innostumaan kirjastakin. (Coraline kirjavinkeissä) Tosin tässä trailerissa viehätti etenkin leffan rehevä, laadukas ja valloittava visuaalisuus, enkä tiedä yhtään, minkälainen tarina on. Jos joku osaa kertoa tarinasta, niin laittakaa ihmeessä kommenttia.

Uuh, uskaltaako tässä enää jatkaa nappiaskarteluja laisinkaan - jospa alan näkemään painajaisia, joissa seikkailee nappisilmäinen aviomies/äiti/anoppi...

Mikä ihana sää - nappiaskartelulle

Löysin lauantaina kirppikseltä niin paljon nappeja, että oli pakko lähteä hyvissä ajoin sieltä pois jotten vaan olisi haalinut niitä enää enempää mukaani... Kannoin sieltä mukanani suuren lasipurkillisen sekalaisia nappeja, joten niiden parissa onkin viikonloppuni vierinyt varsin intensiivisesti.

Tämä valkoinen koru on jo koossa mutta viimeistely on vielä kesken, ja aionkin illalla Idolsin aikaan ottaa tämän vielä jälkikäsittelyyn.


Innostuin koruaskareiden välissä myös valokuvaamaan ulkona myllännyttä aavemaista talvimyräkkää, tosin turvallisesti sisältä käsin. Ihana tekosyy vain lonnia sisällä kotona - vaikka kyllä me käytiin aikaisemmin päivällä visusti goreihin verhoutuneena hyvin pikaisella kävelylläkin.


Ja jee, huomenna on taas meidän askarteluilta, ja nyt mulla onkin sinne rutkasti tuliaisia! Edellisestä nappisaaliista kun ei valtavan innostumiseni johdosta enää riittänyt kertsiin vietävää, mutta nyt on kertsiporukalle paljon korumateriaalia tiedossa!

Nappikorujen näpräys vaan jatkuu...

Olen nyt niin innoissani näistä napeista, että en voinut pitää näppejäni näistä tänäänkään erossa. Nappeja on ihana jo pelkästään järjestellä eri kasoihin värin mukaan, siirrellä jonossa ja mallailla niitä korujen muotoon! Nyt tuossa pöydällä jo odottaakin taas muutama särmään järjestykseen ojennettu nappirivistö, jotka vain odottavat toisiinsa kiinnittämistään.

Tässä kuitenkin vielä eilen näpräämistäni koruista toinen.

Koruihin saa ihania yksityiskohtia laittamalla toisinaan kaksi nappia päällekkäin, käyttämällä joissakin kohdin erilaista kiinnityslankaa tai muuten kieputtamalla kiinnityslangan eri tavoin nappiin. Tässä korussa minulla oli sekä kuparin väristä rautalankaa että jotakin tuollaista valkoista puuvillalankaa.

Ihan kiva että kohta on taas valokuvatorstai - ehkä saan sieltä jotakin muutakin visuaalista ajateltavaa kuin nämä napit, vaikka mikäs tässä on nappeja näprätessä...!

Jotkut menee sekaisin nappikokoelmista...

Pienestä voi ihminen olla onnellinen - löysin eilen kirpparilta kasan sekalaisia nappeja ja tuskin maltoin odottaa, jotta pääsin kotiin niitä ihastelemaan. Kiikuttelin nappeja täällä edes takaisin, järjestelin värien mukaan, puhdistin ja puunasin liinalla ja pidin niistä huolta kuin kalleimmastakin aarteesta.

Tänään taas säntäsin suoraan töistä takaisin nappieni ääreen, kun oli aivan pakko päästä kokeilemaan, mitä kaikkea niistä voisikaan saada aikaiseksi.

Ensimmäisenä tuotoksena syntyi tämä musta kaulakoru:


Eivätkä nämä korut kuin kuvatkaan vielä tähän loppuneet,...

Huomenna lisää - jollen juutu pelkästään nyhertämään näitä nappirimpsuja kuten tänään meinasi käydä!