Hiilikädenjälkiä

Rakastan kuvankäsittelyohjelmia, menen sekaisin piirtolevystä, tulen hulluksi kamerastani, unelmoin uudesta läppäristä ja innostun internetistä sekä kaikenlaisista teknisistä innovaatioista. Ja kaikesta teknisestä innostuksestani huolimatta haikailen silti eniten ihan sen perinteisen hiilipiirrustuksen perään. Onnea on viikottaiset piirrustustunnit!

Tämän viikon elävänmallipiirrustuksen tunneillani syntyivät nämä hahmot. Huomaan innostuvani hiilestä ja erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta niin paljon, etten tajua keskittyä itse piirroksen kohteeseen, ihmiseen ja anatomiaan juuri lainkaan. Siksi tyyppini paperilla ovat aina pienipäisiä, jättiläisjalkaisia, eriparikehoisia tai liian vanhoja. Lupaan joka kerta, että ensi kerralla keskitän kaiken tarmoni viilaamaan piirroksestani anatomisesti oikeanlaisen ja unohdan kaiken muun kikkailun. Siis ensi kerralla taas sama juttu..

PS. Piirrustusryhmämme työt ovat esillä Helsingissä Ruoholahden metroasemalla toukokuussa. Jos siis liikut sielä päin, niin vilkuilepas ympärillesi, hiilipiirroksemme täyttävät tuolloin metroaseman vitriinit!

Sekaisin museoista

Kaupunki, jossa on mediamuseo ja tekstiiliteollisuumuseo, ei voi olla paha paikka.

Kävin viime viikonloppuna ensi kertaa Tampereen Mediamuseo Rupriikissa, ja ihastuin siihen aivan valtavasti! Museo, jossa on painokone, sanomalehtikuvan historiaa valoittavaa tietoa, lapsuuden televisiohahmoja ja mahtava valokuvanäyttey menee automaattisesti museoiden kärkeen. Museo on aika pieni ja sympaattinen, joten levottomampikin museovierailija jaksaa mainiosti kahlata näyttelyt läpi.

Painokone!

Niin, ja se tekstiiliteollisuusmuseo Työväenmuseo Werstaalla, se jäi tällä kertaa väliin, vaikka huomiota herättävä neulegraffiti olisikin houkutellut sielä käymään. Mutta vielä ehtii, ja Werstaalla on muuten myös DDR-näyttely meneillään ja H. R. Gigerin näyttely on puolestaan Tampereen taidemuseossa - huh, joten toinen viikonloppu Tampereella sujuisi varsin rattoisasti ainoastaan museoita kierrellen! Joko mennään?