Remonttipölyä ja valloittavia ovenkahvoja

Vietin alkusyksyn kovasti tulevaisuuttani tuumaillen ja lokakuun alussa aatokset ajautuivat lopputulokseen, jossa päädyimme ihan vain piipahtamaan yhteen asuntonäyttöön  - aika pian annettiin siitä tarjous ja nyt on jo tuo uusi ostettu ja vanhastakin kauppa vireillä! 

Loppuvuoden täyttää tiiviisti ihanan 50-lukulaisen kerrostaloasuntomme remontti ja sisustaminen! Samalla tekisi mieli suorittaa pieni pintaremontti blogissanikin, joten täälläkin saattaa ilme vaivihkaa vaihtua (ja nyt jo sivun palikat ovat vinossa ja vähän sinne päin, viilaan ja ruuvaan niitä pikkuhiljaa paikalleen, malttia siis)

Nämä uuden asuntomme ovenkahvat sulattivat sydämeni.

Tämä nykyinenkin asuntomme on aivan mielettömän kiva kaikkine näppärine ratkaisuineen, jotka olemme tänne remontoineet, mutta nyt olen aivan liekeissä tästä tulevasta asunnostamme, joka kaikessa nuhruisuudessaan ja epäkäytännöllisyydessään on niin valloittava.

Yksi ihanimmista yksityiskohdista on 50-luvun alkuperäiset täyspuiset keittiönkaapit - joihin on ikävä kyllä vaihdettu uudet kaapinovet (siis uudet joskus 80-luvulla). Nyt pitäisikin käynnistää kaapinovien tai hyvän puusepän metsästys - jospa saisimme vanhat kaapit säilytettyä edes jossakin määrin.

Haluaisin muutenkin säilyttää asunnossa osittain ihanan 50-luvun hengen,  toki modernein ratkaisuin höystettynä. Jos teillä on hyviä vinkkejä, vaikkapa ihania tämän aihepiirin blogea mielessä niin vinkatkaa ihmeessä.

Ainakin tämän loppuvuoden ajan niin elämäni kuin tämä blogikin taitaa olla vahvasti remonttipölyllä kuorrutettuja - virkkuutyöt jäänevät siis toviksi tauolle, jollen sitten päätä sisustaa virkaten...

t. Visualisti, joka näemmä saa energiaa remonteista ja muista projekteista

Ihastuin mä iPhoneen

En ole koskaan ollut niin innoissani puhelimista kuin nyt. iPhone 4 on saapunut taloon.

Minulla on nyt puhelin, jonka puhelinominaisuuksia en kuitenkaan ole vielä käyttänyt liittymän siirron vuoksi, joka kestää vielä hetken. Mukavana taskukamerana tämä on kuitenkin päässyt jo mukaan yksille yllätyssyntymäpäiville! Tähän kuvaan onnistuin ikuistamaan lentokoneen, joka kävi muutamalla ylilennollaan tervehtimään päivänsankaria.

Nyt on puhelin varustettu vaikka minkälaisilla herkuilla, mm. tällä Hipsamatic-valokuvaus-ohjelmalla. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä käytännöllisistä iPhone-ohjelmista niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Joistakin ilmaisohjelmista löytyi listaa mm. Kimmo Hirvosen blogista, mutta kaipaisin vielä vinkkejä erityisesti visualisteja houkuttelevista herkuista!

Tänään olen viettänyt sairaspäivää TV:n edessä - ei, en yllätyssynttärijuhlien vuoksi, vaan kumman flunssapöpön kaatamana. Päivän pelastuksena on ollut pari tuntia Frendien jaksoja, viltti, villasukat ja kuumat juomat. Paljon parjaamani televisio on osoittautunut loistavaksi viihdykkeeksi. Ja puhelin myös...

Pinnallista

Kuvasin kesälomareissullamme saaristossa erilaisia pintoja, tässä muutamia näytteitä laiturilta Korppoosta. Tallensin erilaisia yksinkertaisia materiaaleja muuten vaan varastoon, josko näille olisi käyttöä vaikkapa kuvituksia tehdessä - joskin voisi näitä kai sellaisenaankin kehystää ja ripustaa seinälle.

Loma luonnoskirjassani osa I

Parasta lomalla on löhöasento, luonnoskirja ja päämäärättömät piirrustukset.

Loma ja kaikki nuo jatkuu edelleen, ihanaa!

Tämän piti olla lomaprojekti

Kasasin keväällä innokkaasti ihania lankoja sitä silmällä pitäen, että voisin kesälomalla aurinkoisilla rantakallioilla virkata niistä herkullisia tilkkuja, ja miettiä sitten rauhassa syksymmällä, mitä tilkuista kokoaisin. Mutta lomani on vasta alkamassa, ja tilkut ovatkin jo melkein valmiita...

Niin että ryhtyiskö peiton kokoamispuuhiin, vai olisiko jollakin uusia tilkkuvinkkejä?

Ämmät

Ämmiä ja ämmiä. Lauantain luovan hetkeni tulos. (Kyllä, maltoin tällä aurinkoisella säällä olla hetken myös koneen äärellä)

Tämä on parasta juuri nyt

Ihanimpia asioita juuri nyt on lämpöiset rantakalliot, kesäyöt ja kaikki tämä ihana joka liittyy kesään! Mutta sadepäivien varalle on onneksi tietokone, piirtolevy ja pikselit.

Käyn muutamana arki-iltana viikossa koulussa, ja sielä olen huomannut, että on todella inspiroivaa kun saa välillä tehdä päättömiä  harjoitustöitä, joista ei ole tarkoituskaan tulla mitään järkevää saatika kaunista. Itse ainakin löydän esimerkiksi photari- ja illustrator-tunneillamme näistä ohjelmista koko ajan uusia työkaluja, erilaisia tapoja ratkaista asioita ja hyödyntää ohjelman ominaisuuksia. 

Nämä kuvat syntyivät  noilla tunneilla, ja ah miten ihanaa onkaan välillä tehdä kuvia esim. yksinkertaisilla geometrisillä kuvioilla ilman huolen häivää lopputuloksesta!

 

Virkattuja laukkuherkkuja

Ystäväni facebook-seinällä käytiin  hiljan varsin vapputunnelmainen keskustelu käsilaukuista, ja kuinka hieno, kaunis polkupyörä voisi olla kuin käsilaukku - mutta mä olen sitä mieltä ettei mikään pyörä korvaa käsilaukkua, ainakaan näitä virkattuja versioita!

Tällainen pieni, vielä hiukan muhkurainen käsilaukku syntyy helposti pyöreästä virkatusta lituskasta. Mietin mitä sellaisesta palasesta voisi tehdä ja pienen tuotekehittelyprosessin jälkeen lituska pannulappumainen luomus taipui kaksinkerroin, virkkasin reunat piilosilmukoin kiinni ja jatkoin virkkaamista keskiosasta niin, että sain tehtyä läpän jolla laukun saa kiinni. Vielä pitää päätellä langat ja kiinnitän tuollaisen virkatun napinkin laukkuun kiinni. Yritin tehdä virkkaamalla myös kantokahvat, mutta niistä tuli varsin muodottomat joten niitä pitää vielä kehitellä.

Pipohuuman jälkeen olen nyt sujuvasti siirtänyt villitykseni näihin laukkuihin! Mistä löytyisi inspiraation lähteeksi hauskojen virkattujen laukkujen ja kassien ohjeita, tai löytyisikö sinulta joku malli, jota olisi ehdottomasti päästävä kokeilemaan?

Minulla on kyllä toinenkin laukku tuossa työn alla ja siitä tulee niin mahtava, mutta kuvia pistän vasta kun se valmistuu - vielä pitää ratkaista puisten kantokahvojen kiinnistysmekanismit... Mutta seuraavaksi haluaisin tehdä jonkun isomman kassin, sitä silmällä pitäen kerään mielelläni kaikenlaisia ideoita!

t. Visualisti, joka ei osaa päättä virkkaisko vai hengailisiko uuden ihanan tietokoneensa äärellä

Shala-laa, luuranko rämisee

Tämä viikon hiilipiirrokseni kietoutuivat kännykkäkameran ja Photoshopin avulla näinkin iloisiin keväisen vihreisiin kuoseihin.

Ei muuta uutta hiilipiirrosrintamalta, hötkyilen siinä edelleen enkä malta keskittyä olennaiseen, mm. mittasuhteisiin. Jospa vihdon onkin vain tyydyttävä siihen, että nopea, räiskyvä ja malttamaton tapani piirtää on arvokas ja ainutlaatuinen oma tyylini!

Hiilikädenjälkiä

Rakastan kuvankäsittelyohjelmia, menen sekaisin piirtolevystä, tulen hulluksi kamerastani, unelmoin uudesta läppäristä ja innostun internetistä sekä kaikenlaisista teknisistä innovaatioista. Ja kaikesta teknisestä innostuksestani huolimatta haikailen silti eniten ihan sen perinteisen hiilipiirrustuksen perään. Onnea on viikottaiset piirrustustunnit!

Tämän viikon elävänmallipiirrustuksen tunneillani syntyivät nämä hahmot. Huomaan innostuvani hiilestä ja erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta niin paljon, etten tajua keskittyä itse piirroksen kohteeseen, ihmiseen ja anatomiaan juuri lainkaan. Siksi tyyppini paperilla ovat aina pienipäisiä, jättiläisjalkaisia, eriparikehoisia tai liian vanhoja. Lupaan joka kerta, että ensi kerralla keskitän kaiken tarmoni viilaamaan piirroksestani anatomisesti oikeanlaisen ja unohdan kaiken muun kikkailun. Siis ensi kerralla taas sama juttu..

PS. Piirrustusryhmämme työt ovat esillä Helsingissä Ruoholahden metroasemalla toukokuussa. Jos siis liikut sielä päin, niin vilkuilepas ympärillesi, hiilipiirroksemme täyttävät tuolloin metroaseman vitriinit!

Sekaisin museoista

Kaupunki, jossa on mediamuseo ja tekstiiliteollisuumuseo, ei voi olla paha paikka.

Kävin viime viikonloppuna ensi kertaa Tampereen Mediamuseo Rupriikissa, ja ihastuin siihen aivan valtavasti! Museo, jossa on painokone, sanomalehtikuvan historiaa valoittavaa tietoa, lapsuuden televisiohahmoja ja mahtava valokuvanäyttey menee automaattisesti museoiden kärkeen. Museo on aika pieni ja sympaattinen, joten levottomampikin museovierailija jaksaa mainiosti kahlata näyttelyt läpi.

Painokone!

Niin, ja se tekstiiliteollisuusmuseo Työväenmuseo Werstaalla, se jäi tällä kertaa väliin, vaikka huomiota herättävä neulegraffiti olisikin houkutellut sielä käymään. Mutta vielä ehtii, ja Werstaalla on muuten myös DDR-näyttely meneillään ja H. R. Gigerin näyttely on puolestaan Tampereen taidemuseossa - huh, joten toinen viikonloppu Tampereella sujuisi varsin rattoisasti ainoastaan museoita kierrellen! Joko mennään?

Paita pressopannulle

 

Ei, uhmakkaasta olemuksestaan huolimatta se ei ole merihirviö.

Se on pressopannun paita, joka päätyi viikonloppuna ystävälleni tuparilahjaksi. Väritys ei ole lainkaan minulle tyypillistä, mutta en voinut vastustaa pinkkiä kiusausta, kun tiesin ihanan tupariasunnon keittiön kaappien olevan väriltään houkuttelevan pinkit!

 

 

Tämä syntyi ihan omassa päässäni olevan mallin mukaan, tekemistä toki helpotti se, että vaatetta pystyi jo tehdessä testaamaan kotona olevan pressopannun päälle. Mutta yksinkertaisuudessaan tämä vaate on pitkula, jonka päässä on napit ja napinlävet.

Pressopannuvaatteen kaveriksi syntyi samaan sarjaan sopiva pannulapppu ja molemmat sulloutuivat etikettien kera pakettiin ja tuparituomisiksi.

Virkkuuhuuma ei siis ole laantunut, vaan yltyy ainoastaan. Joskin tällä hetkellä on menossa myös muutama mukava visuaaliseen ilmeeseen liittyvä projekti, jotka teettävät hommia iltaisin. Virkkaus on jäänyt siis bussimatkapuuhaksi, joten otan matkoista kaiken ilon irti vielä ennen fillarikauden alkamista. Ja hei, siihenhän ei ole enää ihan kamalan pitkä aika  - aamuisin alkaa olla jo kovin valoisaa!

Akvarelliamatööri repii työt palasiksi

Syksyllä luonnostelemani elävän mallin kuvat päätyivät uuteen käsittelyyn työpöydälleni. Halusin pitkästä aikaa treenailla akvarellejä ja pastellikyniä, ja tein luonnosten pohjalta uuden kuvan. Usein näistä "ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa" -töistä tulee jollain tavalla kammotuksia. Silloin auttaa erään entisen opettajani antama neuvo: pilko työsi pienemmiksi palasiksi, pienistä suikaleista voi löytyä uskomattoman kauniita yksityskohtia!

Nämä kaikki kuvat on pilkottu yhdestä samasta suuremmasta kuvasta:

Siis vaikka hamoista tulikin naiiveja, epäluonnottomia möykkyjä, rajaamalla kuvasta löytyy ihan hauskoja kohtia, jotka toimisivat hyvin ominakin teoksina. Kuten tämä tiukasti rajattu kuva lantiosta:

 

Huolimatta mielestäni epäonnistuneista ihmishahmoista,  oma inthimoni maalamiseen kuitenkin syttyi, ihan pakko päästä taas akvarellien pariin! Myös hiili on vanginnut minut täysin ja onneksi kohta on taas tiistai ja elävän mallin piirrustustunnit.  Projekti Täydellisen viivan metsästys on vielä niin kesken.

Ei tullut nallea, tuli otus

Itkettää ja naurattaa - ensimmäinen virkkaamani pehmolelu on samanaikaisesti säälittävä rääpäle ja ihanan suloinen otus.  

Mutta tätä on tehty sinnikkäästi ja intohimoisesti, ja mikä tärkeintä: se valmistui, juuri sopivasti jotta saan otuksen tänään synttärisankarille lahjapakettiin. 

 

Värit on valittu täysin lahjan saajaa ajatellen, niin ja kirjain tietysti myös. Sainpas siis virkattua nyt myös tuon uhkaamani kirjaimen, tästä se lähtee, mistäs muusta kuin a-kirjaimesta.  Niin ja tuo naama - sehän on tavalaan aika outo.... Olin ajatellut otukselle nappisilmiä, mutta lahjan saajan nuoren iän huomioiden ajattelin että ne voisivat olla turvallisuusriski. Jäi siis naama aika tyhjäksi, mutta haitanneeko tuo mittäään?

Tämä otus syntyi ilman ohjetta, mutta seuraavan voisin tehdä jonkin hyväksihavaitun ohjeen kera, niin ettei tartvitsisi kärvistellä ja päästellä ärräpäitä ihan joka välissä. Onko jollekulle sattunut kohdalle kivan virkatun pehmolelun ohje? Noihin kirjaimiin tarvitsisin myös ohjeita,vaikka itseasiassa pidänkin virkkaamisessa juuri siitä, että tehdessä pääsee myös pähkäilemään uusia ratkaisuja. Mutta näin virkkuu-urani alkuvaiheissa on ehkä parempi tutustua ensin valmiisiin malleihin, joita voi sitten myöhemmin soveltaa.

Oujee, ihanaa että tämä valmistui, sitten vaan uutta työtä tekoon!

Vuoden ensimmäiset valokuvat

Nämä raketit räiskyivät maagisella Kolilla ja showta seurasimme mukavasti hotellihuoneen lämmössä. Valoisaa uutta vuotta kaikille!