Koukussa käsittämättömään käsityöhön

Olen kaikki nämä vuodet uskotellut itselleni, että virkkaaminen on jotakin aivan käsittämättömän vaikeaa, eikä tällaisen paantuneen paperigraafikon ole mahdollista saada virkkaamalla aikaiseksi mitään järkevää, joten en ole koskaan edes yrittänyt. (lisäksi valitsin aikoinaan koulussa teknisen työn tunnit, joten edes silloin ei tullut juurikaan virkattua -  no joo, sitä yhtä ikimuistoista pipo-pannulappua lukuunottamatta)

Muutama viikko sitten päätin tehdä bussimatkoilla jotakin järkevää ja opetella siinä istuessani virkkaamaan. Lainasin ystävältäni koukun ja lankakerän ja tartuin hiukan epäilevästä, mutta tomerasti toimeen.

Opettelin askel kerrallaan (löysin onneksi netistä mainiot virkkausohjeet): ensin tavallisia ketjusilmukoita, sitten kiinteitä silmukoita. Pikkuhiljaa siirryin pelottaviin pyöreisiin muotoihin, joista tosin tuli ensin osastoa Barbie-hatut. Pian uskalsin hypätä pylväiden ja piilosilmukoiden kyytiin, kokeilin jopa muutamaa kukkamallia. Ja nyt näitä pieni pyöreitä lärpäkkeitä on koti pullollaan, mitähän näistä tekisi?

Nyt minulla on työn alla maailman helpoin kaulahuiviohje: 4x ketjusilmukka + 1 x kiinteäsilmukka, jolla saa nopeasti tehtyä verkkomaista huivia. Tämä on niin ihanaa! Kädet vaan syyhyää virkkaamaan, ja silmukat hiipivät jo uniinikin  - sillä tavalla kuin tetris-pelikin joskus tuli, tiedättehän?

Ja kiitos, kaikki linkkivinkit ihaniin virkkausohjeisiin ovat tarpeen, tiedätkö mistä löytysi mahtavimmat ohjeet ja mallit?

Turun valoilmiöitä

Viime viikonlopun Turun visiittimme visuaalisesti mielenkiintoisin hetki oli kierros Aboa vetuksessa ja Ars Novassa - siis museossa, jossa sai kuvata, ihanaa! Ja minähän kuvasin, kuvasin ja kikkailin täysin siemauksin, ja tällainen valoilmiöitä-sarja tallentui museosta muistikortilleni.

Noissa ylimmissä kuvissa kuvattu Aboa vetuksen Pyhän Annan kappeli näytti oikeasti suurin piirtein tältä.  En ole käsitellyt näitä kuvia jälkikäteen, ihan pientä kontrastin säätöä lukuun ottamatta, vaan kikkailin jalustan kanssa pitkällä valotusajalla ja polttovälin säätämisellä.

Museon lisäksi löysin Turusta kasan houkuttelevia putiikkeja ja kirpputoreja, viihtyisän kirjaston ja mukavan hotellin. Huiman ostosreissuni tuloksena kannoin kotiin neljä vanhaa peltipurkkia - niistä kuvia heti kun keksin, mitä niillä tai niistä tekisin.

Pieni kuva ihmisestä

Luovan lauantain 50. kuvitusaihe oli runo "Pieni laulu ihmisestä".

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

- Tommy Tabermann-

Olen tänä syksynä ollut piirtämässä kerran viikossa elävää mallia, mutta tämän piirroksen kanssa päätin kuitenkin, etten tätä tehdessäni ajattele ihmisten mittasuhteita ja anatomiaa mitenkään. Päätin vaan tehdä fiiliksen mukaan, ja junamatkalla piirtämiseen se sopikin oikein hyvin. Joten liian pitkät kädet, iso pää ja muut saivat jäädä lopulliseenkin kuvaan, tekeminen oli niin ihanan rentoa kun antoi itselleen luvan unohtaa kaiken miettimisen.

Kuvitusintoa ja Turku-suunnitelmia

Luovan lauantain haasteessa piirrettiin tällä kertaa aihetta "vapaa", ja tämä aihe jäi minulle jotenkin nyt junnaamaa päälle, joten tässä sitä lisää edellisen ilmapallokuvan lisäksi.

Tekniikka: tussi paperille + photarivärikäsittely.

Linnapiirroksista toiseen linna-aiheeseen eli Turkuun:
Päätimme miehen kanssa lähteä parin viikon päästä turistiksi Turkuun viikonloppua viettämään. Nyt pitäisikin koota houkuttelevimmat Turku-vinkit - tiedätkö sinä, missä sijaitsee Turun ihanimmat kirpparit, suloisimmat kahvilat, herkullisimmat kasvisravintolat tai houkuttelevimmat nuorten suunnittelijoiden putiikit? Tai jotakin muuta mikä on ehdottomasti koettava?

Luova lauantai: "vapaa"

Luovan lauantain kuvitushaasteena on "vapaa". Mieli tekisi tehdä toinenkin kuva samasta aiheesta, kun nyt vasta alkoi ideatkin kunnolla pursuamaan päässä! Ehkä tuon yhden luonnoskirjaan ilmestyneen idean voisi vielä rykäistä loppuun ennen seuraavan haasteen ilmaantumista.

Ihanaa että on kehno sää ja pimeääkin - ihan kuin olisi lupa muhia sisällä piirtelemässä.

--
Lisäys 15.10. Tämä aihe jäi kutkuttamaan niin kovasti, että jatkoin sitä tekemällä toisenkin kuvan.

Valmis paperihemikoru

Graafikon paperihelmi-kaulakoru valmistuu hitaasti, mutta nyt se on enää viimeistelyä vaille valmis.

Korun teosta enemmän aikaisemmassa kirjoituksessani.

Huomenna menen Sumi-maalauskurssille. Ihanaa! Jos ymmärsin oikein, niin se on kiinalaista ja/tai japanilaista tussimaalausta. Kerron siitä pian kurssin jälkeen, ainakin se kuulosti erittäin rentouttavalta sunnuntai-puuhalta!

Ihan paras syysjuoma

Visualisti leikkii nyt tovin ruokablogistia, mutta tämä on pakko jakaa: join nimittäin juuri ehdottomasti parasta koskaan maistamaani chaita!

Parasta (ainakin täällä Suomessa) saa tietysti itse tekemällä, nimittäin kahviloiden chai-juomiin verrattuna tässä omassa juomassa todella maistuu nuo ihanat mausteet, eikä juoma ole liian makeaa. Erinomaisesta chai-reseptistä saan kiittää Olivia-lehden ruokablogia. Hanna Jensenin ohje toimi hyvänä pohjana juomalle, mutta muutin hiukan mausteiden määrää omien mieltymysteni mukaan.

Chai-juomaan tulevista tähtianiksistahan
voisi askarrellakin vaikka mitä!

Chain tekeminen on mielettömän helppoa:
veteen heitetään kaikki mausteet, lisätään maito ja annetaan porista hetki.

Nyt on aika ihana inkiväärinen maku suussa! Tästä taitaa tulla mun rauhallisten viikonloppuaamujen vakkarijuoma.

Hempeää kuvitusta

Luovan lauantain aiheena "Tanssi elämälle". Ihan ensimmäinen asia joka siitä tuli mieleen, on puserrettu tähän kuvaan:
Ja koska oli ihan pakko kikkailla ja vääntää samoista elementeistä lisää erilaisia versioita niin menköön nyt tähän vielä yksi näistä muunnoksistakin.Ohhoh, olipa hempeää, niin hempeää, en ymmärrä miten mä tällaiselle hempeälle linjalle nyt lähdinkään.

Wacom-alusta ja kynä alkavat tuntua tauon jälkeisen alkukankeuden jälkeen jo ihan mukavilta - ihanaa!

Ekaa kertaa luovassa lauantaissa

Löysin Luovan lauantain, joka kertoo parin viikon välein osallistujille yhteisen kuvitusaiheen. Ihan mahtavaa! Saan tästä hyvän porkkanan herätellä horroksessa makaavaa piirrustusintoani, ja säännöllisen syyn piirrellä - toivottavasti myös ideoita ja inspiraatiota muilta osallistujilta.

Tämän kertainen aihe on "syötävää". Minulle sienet ovat täysi mysteeri, ne kun ovat kaikki yhtä myrkyllisen ja kummallisen näköisiä enkä siksi poimisi niistä yhtäkään. Mutta onneksi äidilläni on ollut tapana poimia suppilovahveroita yli oman tarpeen , joten pääsen kyllä nauttimaan syksyn sienisadosta. Mutta poimimaan mun ei kannata mennä, jonnekin sienikurssille tosin olisi aiheellista osallistua.

Valokuvatorstain haaste 139. "Rajattu"

Viimeisimmän Valokuvatorstain aiheena on "rajattu". Valitsin tähän mukaan kuvan, joka on otettu jo aikaisemmin kesälomareissusta kapealta Kroatian kujalta.

Tämä haaste olikin varsin opettavainen: huomasin kuviani selaillessa, että minulla on varsin pinttynyt tapa ottaa valokuvia, jotka rajaan jotenkin niin, että kuvaa kehystää esimerkiksi ikkunan kehykset, tai maisema rajautuu vaikkapa sillankaiteiden sisään, kuten näissä:

Mutta eipä se väärin ole, joten jatketaan samaa rataa! Onko muut huomanneet selviä maneereja valokuvissaan ja valokuvatessaan?

Piirtolevyyn totuttelua

Laiva on lastattu syksyllä, siirapilla, sateella, salaisuuksilla, sunnuntailla ja suppilovahveroilla.Koetan siis totutella pitkästä aikaa piirtolevyyn, opetella viimein Photarin tuntemattomat työkalut ja virkistää muutenkin kadoksissa ollutta piirrustusintoa. Viivassa on vielä hiukan hakemista tuon piirtolevyn kanssa, mutta niin oli hakemista ensimmäisellä mallipiirrustuskurssillanikin viime tiistaina - ihan siis tavallisella hiilellä ja litoposterilla työskennellessä. Onneksi ei ole mihinkään kiire, eiköhän se tästä lähtee rullaamaan!

Piirrustusintoa puhkuu,
Visualisti

Napitettu hiuspanta

Nähtyäni Olivia-lehden blogissa heidän graafikon tekemän hauskan hiuspannan, minunkin oli aivan pakko tehdä loppuun tämä pöydälle lojumaan jäänyt nappipanta.

Materiaaleina tässä on ainoastaan kaupasta hankittu yksinkertainen panta, vanhat napit ja sellaista tukevaa mustaa narua, jota saa helposti ja tiukkaan taivuteltua pannan ympärille. Niin ja vielä neula sekä hiukan lankaa, joilla päättelin narun päät. Eli siis täysin ilman liimaa, siitä olen erityisen iloinen!
Kuvia tämä päässäni ei nyt ole - tämä vaatii vielä hiukan tuotekehittelyä, sillä päälimmäisin nappi tuli minusta hiukan liian korkealle. Onneksi tämä on helppo purkaa ja muotoilla uudelleen.

Mutta myöhemmin lupaan lisää kuvia kehitellyistä versioista - sitä paitsi pääsen huomenna kampaajani käsittelyyn, joten on sitten tukkakin hyvin seuraavissa kuvissa!

Graafikon kaulakoru

Mitäs muutakaan sitä graafikko kaulaansa pistäisi, kuin suikaloituja aikakauslehtiä?Innostuin tekemään paperihelmiä löydettyäni Seccosta aivan ihanat paperista tehdyt helmet. Ohjeita helmien tekoon löytyikin useasta paikasta, mm. Tavan takaa -blogista (kiitos vinkistä!) sekä Ihana-lehdestä. Kasasin pinon vanhoja lehtiä, poimin niistä talteen kaikki värikkäimmät sivut ja leikkasin ne suikaleiksi.


Kiepsuttelin paperisuikaileita puutikun ympärille (en omista sukkapuikkoja, ne kävisivät tähän erinomaisesti). Suikaleen loppupäähän sivelin hitusen decoupage-lakkaa, jolla helmen saa pysymään kiinni.


Tässä yhden päivän helmituotannon saldo. Nyt ne pitäisi vielä lakata, jotta pysyvät varmasti koossa eivätkä kulu puhki, ennen kuin alan pujottelemaan ne koruiksi. Onko jollakulla vinkkejä tuosta lakasta, mitä kannattaisi käyttää? Vai voisikohan nuo lakata ihan vain tuolla samalla decoupagella mitä jo tuossa käytinkin? Tarkoitus olisi saada helmistä kestävät, ja ehkäpä hiukan kiiltoakin pintaan.


Havainnollisempi ohje helmien tekoon löytyi myös Unelmaelämää-blogista.

Leikkiä syksyllä

Tai leikkiä ainakin s, y ja k-irjaimilla. Nimenomaa leikkiä, nämä eivät ole mitään, eikä menossa mihinkään. Kiva tehdä joskus jotakin aivotonta!




Huomenna koitan nyhertää paperihelmiä. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, kuvia helmistä tai ohjeita niin otetaan avosylin vastaan!

Elokuun parhautta

Elokuu on ihan parasta aikaa viettää lomaa! Etenkin jos pitää tapahtuman täyteisestä elämästä, Helsingin juhlaviikoista, Espoo Cinestä, Taiteiden yöstä - ja näistä ihanista elokuun illoista ja kirpakoista aamuista. Ja minähän pidän.

Nämä näkymät näpsäsin taiteiden yönä viime viikolla. Ja kyllä, näimme myös ne kalat, mutta vältimme tukahduttavan ryysiksen hengaamalla mukavan väljästi Kappelin edessä.

Töölönlahdella meitä ilahdutti kanotoijat (jep, nuo valoviirut vedessä), kaunis taivas ja vastarannan valoiloittelu. Mutta unohdimme katsoa, mistä kohtaa näkee Alvar Aallon visuaalisen vitsin, eli kohdan, jossa kansallismuseon torni näyttää olevan osa Finlandia-taloa (kts. Hesarin juttu). Tokkopa se pimeällä olisi kunnolla erottunutkaan, joten seuraavalla kerralla sitten.
Huomenna torstaina on muuten myös Espoo-päivä - ja apua sieläkin on vaikka mitä, mm. opastus Pilvi – taiteellisia sääilmiöitä -näyttelyyn Gallen-Kallelan museossa! Kiinnostaisi aivan mielettömästä - kun nyt satuin itsekin innostumaan taiteiden yössä tallentaa muistikortille pilvimuodostelmia.

Ihanaa elokuuta!
t. Visualisti,
joka hullaantui täysin eilisestä Skandinavian Music Groupin Huvilateltan keikasta