Loma luonnoskirjassani osa I

Parasta lomalla on löhöasento, luonnoskirja ja päämäärättömät piirrustukset.

Loma ja kaikki nuo jatkuu edelleen, ihanaa!

Ämmät

Ämmiä ja ämmiä. Lauantain luovan hetkeni tulos. (Kyllä, maltoin tällä aurinkoisella säällä olla hetken myös koneen äärellä)

Hiilikädenjälkiä

Rakastan kuvankäsittelyohjelmia, menen sekaisin piirtolevystä, tulen hulluksi kamerastani, unelmoin uudesta läppäristä ja innostun internetistä sekä kaikenlaisista teknisistä innovaatioista. Ja kaikesta teknisestä innostuksestani huolimatta haikailen silti eniten ihan sen perinteisen hiilipiirrustuksen perään. Onnea on viikottaiset piirrustustunnit!

Tämän viikon elävänmallipiirrustuksen tunneillani syntyivät nämä hahmot. Huomaan innostuvani hiilestä ja erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta niin paljon, etten tajua keskittyä itse piirroksen kohteeseen, ihmiseen ja anatomiaan juuri lainkaan. Siksi tyyppini paperilla ovat aina pienipäisiä, jättiläisjalkaisia, eriparikehoisia tai liian vanhoja. Lupaan joka kerta, että ensi kerralla keskitän kaiken tarmoni viilaamaan piirroksestani anatomisesti oikeanlaisen ja unohdan kaiken muun kikkailun. Siis ensi kerralla taas sama juttu..

PS. Piirrustusryhmämme työt ovat esillä Helsingissä Ruoholahden metroasemalla toukokuussa. Jos siis liikut sielä päin, niin vilkuilepas ympärillesi, hiilipiirroksemme täyttävät tuolloin metroaseman vitriinit!

Akvarelliamatööri repii työt palasiksi

Syksyllä luonnostelemani elävän mallin kuvat päätyivät uuteen käsittelyyn työpöydälleni. Halusin pitkästä aikaa treenailla akvarellejä ja pastellikyniä, ja tein luonnosten pohjalta uuden kuvan. Usein näistä "ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa" -töistä tulee jollain tavalla kammotuksia. Silloin auttaa erään entisen opettajani antama neuvo: pilko työsi pienemmiksi palasiksi, pienistä suikaleista voi löytyä uskomattoman kauniita yksityskohtia!

Nämä kaikki kuvat on pilkottu yhdestä samasta suuremmasta kuvasta:

Siis vaikka hamoista tulikin naiiveja, epäluonnottomia möykkyjä, rajaamalla kuvasta löytyy ihan hauskoja kohtia, jotka toimisivat hyvin ominakin teoksina. Kuten tämä tiukasti rajattu kuva lantiosta:

 

Huolimatta mielestäni epäonnistuneista ihmishahmoista,  oma inthimoni maalamiseen kuitenkin syttyi, ihan pakko päästä taas akvarellien pariin! Myös hiili on vanginnut minut täysin ja onneksi kohta on taas tiistai ja elävän mallin piirrustustunnit.  Projekti Täydellisen viivan metsästys on vielä niin kesken.

Puuvärejä ja puun värejä

Tuntuu, kuin opettelisin vasta piirtämään.

Tartuin todella pitkästä aikaa puuväreihin, ja aloin vain vailla suurempaa ajatusta piirrellä jotakin. Liekö kevään vimmainen odotus vai mikä pisti käteni piirtelemään vehreää puustoa.

Minusta tuntuu, että kaikista kynistäni ja muistakin väreistäni ovat aina kaikki puun väriset värit ensimmäisinä lopussa. Punaiset saattavat olla aivan korkkaamattomia kun taas vihreitä sävyjä pitää jo mennä hamstraamaan lisää.

Näiden puukynien kanssa käy pian samoin, ellen keksi jotakin punaista piirrettävää - täytynee laajentaa repertuaaria puu-piirroksista vaikkapa kukkiin.

Ah kuinka ihanaa vaan piirrellä ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta - tämä se vasta on rentouttavaa. Tässä saa olla niin hetkessä kiinni, ajatella vain joko sillä hetkellä paperille vedettävää väriä tai olla ajattelematta juuri mitään, aivan kuin meditoisi.

Mikä muu puuha on yhtä intensiivistä?

Antaa kaikkien kokouskukkien kukkia vaan

Nyt esittelen ne aikaisemmin lupaamani kokouskukat, jotka on tunnettu myös nimellä "Luentoliljat", mutta luentojen vähentyessä ja kokousten lisääntyessä on nähty tarpeelliseksi myös vaihtaa lajikkeen nimeä.

Kokouskukat.

Kasvien levinneisyys on yhä vaan laajempi ja niitä tavataankin jo vuodenajasta riippumatta niin muistiinpanokirjassani, kalenterissani ja kaikenlaisten paperien kulmissa. Niiden tuottamisen tarkoitus ei suinkaan ole luoda esteettisiä elämyksiä vaan ennemminkin auttaa kokousten aiheisiin keskittymisessä ja omien ideoiden virtaamisessa.

Mutta nyt kun kukkia katsoo niin ehkäpä näitä kokouspapereiden kukkaketoja voisi hyvinkin käyttää pienenä printtinä jossakin. Ties vaikka ne levittäytyisivät hyvälle kasvualustalle tänne blogiinkin?

Työkavereille tiedoksi: en siis ole kyllästynyt, kun vaivun näiden kukkien lumoon, vaan aivoni raksuttavat yhä vain kiivaammin mitä enemmän vihkoni sivuille ilmaantuu näitä varsin monimuotoisia kasveja. Ja jonkinlaista mielihyvääkin näiden piirtely tuottaa, etenkin jos saa loihdittua erityisen harmonisen kukkakokoelman sen enempää sommitteluun keskittymättä.