Tuntuu, kuin opettelisin vasta piirtämään.Tartuin todella pitkästä aikaa puuväreihin, ja aloin vain vailla suurempaa ajatusta piirrellä jotakin. Liekö kevään vimmainen odotus vai mikä pisti käteni piirtelemään vehreää puustoa.
Minusta tuntuu, että kaikista kynistäni ja muistakin väreistäni ovat aina kaikki puun väriset värit ensimmäisinä lopussa. Punaiset saattavat olla aivan korkkaamattomia kun taas vihreitä sävyjä pitää jo mennä hamstraamaan lisää.Näiden puukynien kanssa käy pian samoin, ellen keksi jotakin punaista piirrettävää - täytynee laajentaa repertuaaria puu-piirroksista vaikkapa kukkiin.
Ah kuinka ihanaa vaan piirrellä ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta - tämä se vasta on rentouttavaa. Tässä saa olla niin hetkessä kiinni, ajatella vain joko sillä hetkellä paperille vedettävää väriä tai olla ajattelematta juuri mitään, aivan kuin meditoisi.Mikä muu puuha on yhtä intensiivistä?
5 kommenttia:
Oho... sinulla on taito hyppysissä!
Kaunis puu ja mikä sen mieltä (hyvällä tavalla)tyhjentävämpää kuin vain antaa käden luoda mielialan mukaisesti, niin syntyy usein parhaat työt :)
Jostain kaukaisuudetsa muistui mieleen ns. luova kirjonta, se on piirtämisen ohella tosi rentouttavaa. Mutta ehkä hieman vaikeaa, kun tulee valinnanvaikeus materiaalien ja pistojen suhteen. Piirtämisessä voi helpommin rajata valmiiksi vaikka juuri nuo ihanat puun värit ja puuvärit.
Kauniita kuvia.
Oi kun olet taitava!
Minna: no niin minustakin tuntuu, että kun ei ole "pakko" tehdä mitään, niin saa aina aikaiseksi kivoimmat työt! Ja sitten kun pähkäilee ja vimmaisesti suunnittelee niin on jo asettanut riman sen verran korkealle, ettei tunnu syntyvän mitään järkevää.
Mutta siis suurkiitos palautteestasi!
Vilijonkka: Luova kirjonta! Kuulostaa hauskalta, vaikka täytyy myöntää, että neula+lanka+minä -yhdistelmä ei ole kovin tuottelias. Oletko itse tehnyt jotakin luovia kirjontatöitä? Ehkäpä innostavien esimerkkien nähtyäni voisin minäkin kirjoa!
Jutta: Kiitos palautteestasi! Vaikka itsestäni toisinaan tuntuu, että se taito on jossain tosi kaukana hyppysistäni, mutta näyttää se sieltä jostakin aina kaivautuvan esille - kun ei vaan stressaile liikoja!
Onhan noita, mutta taitavat olla kaikki Suomessa, kun muutettiin tänne aika pienin kapsekein.
Luovaan kirjontaa löytyy kuvagooglaamalla
Maija-Leena Seppälä kirjonta (mahtavan inspiroiva kirjonnanopettaja yliopistolla)
tai
tilkkumaalaus (josta sattui löytymään linkki omaan blogiini, sellainen kilpikonnakuva).
Lähetä kommentti