Valokuvatorstai - haaste 117. "Moni"

Valokuvatorstain tämän kertainen kuvani aiheeseen "Moni".

Moni. Aivan liian moni tuli näitä raiteita pitkin.

Kuvattu kesällä 2008 Auschwitzissa.

Muutama bonuskuva tästä samasta, koskettavasta aiheesta ja kohteesta.

Käsittelyä vai manipulaatiota, kas siinä pulma

Liikaa kuvankäsittelyä?
Alempi kuva on suoraan kamerasta tullut kuva, ylempi on sama kuva käsittelyn jälkeen.

Olen ollut hulvattomassa hurmoksessa tällä viikolla olleesta kuvienkäsittelykoulutuksesta sekä viime viikkoisesta Kuvien käsittelyä vai manipulointia -luennosta, mutta en ole saanut juuri mitään visuaalista itse aikaan. höh. Valokuvatorstaitkin menevät kerta kerran jälkeen sivu suun mutta viikonloppuna on otettava kamerasta kiinni, kun se piuhakin vihdoin löytyi.

Päälimmäisenä tuosta luennosta jäi mieleen aikaisemminkin mieltäni askarruttanut kysymys, missä määrin kuvia on ihan ok muokata? Samaa pohdittiin vastikään myös Kemikaalicocktail-blogin Photoshop her ass -postauksessa. Joskin sielä tarkastelun kohteena ovat aika äärimmäiset kuvan muokkaukset, joissa ihmisistä tehdään laihempia, sileämpi ihoisia jne. Mutta erittäin arvokasta arvokeskustelua sekin.

Itse pähkäilen hiukan vaatimattomampien käsittelyjen sallittavuudesta, omien kuvieni kanssa en edes harkitse suurien muutosten tekemistä ihmisvartaloille ja kasvoille. Kaikki ihmiskehoa liikaa vääristävät - jopa sairaalloiset muokkaukset - ovat mielestäni todella arvelluttavia.

Olen kuullut sellaisen määritelmän kuvienkäsittelyn rajoista, että kaikki kuvan muokkaukset, jotka olisi ollut mahdollista tehdä kuvalle myös pimiössä, voidaan tehdä myös digitaalisessa kuvankäsittelyssä. Mutta eikös pimiössäkin päästä muokkaamaan todellisuutta, kuvan tummuutta säätelemällä, tai kuvaa rajaamalla, jolloin voidaan jättää jotakin olennaista kuvan ulkopuolelle.

En ole aivan näin ehdoton, mutta on mielenkiintoista kyseenalaistaa möys kaikki totutut ja yleisesti hyväksytyt kuvienkäsittelytavat.

Nämä hajanaiset ajatukset päälimmäisenä koitan pian saada unen päästä kiinni...

(Kuvien moraalisia seikkoja pohdiskellessa voi hyvin tarkastella karmeita kuvienmuokkausmogia maailmalta osoitteessa: photoshopdisasters.blogspot.com. )

Kotini on kolme ämmää

Voihan ihanuus! Remontti alkoi, ja olemme jo roudanneet itsemme tilaipäisasuntoon. Tokaisinkin, että kotini on sielä, missä on kolme ämmää: Minä, mies ja Mac-kone. (myöhemmin tuli mieleen myös napit, mutta jotta ne sopivat M-rimpsuun, niin olkoon ne siis Mun Napit.)

Luulin että ne riittivätkin, mutta järjestelmällisyyteni on nyt hiukan horjunut - bloggaamiseen tarvittavia välineitä jäi remonttisotkujen sekaan kaappiin, ja piuha, jolla saan kuvat siirrettyä kamerasta konelle on sielä jossakin. Ei tee mieli mennä sinne sotkuihin avaamaan suojia yhden piuhan takia, joten joudun kehittelemään jostakin itselleni varapiuhan tai muistikortinlukijan.

Ja jos jokin voi mennä mönkään niin sitten menee kaikki - koska en saa kamerasta kuvia ulos, otin muutamia fotoja kännykälläni. Mutta jostakin teknisestä kommervenkistä johtuen, en saakaan niitä bluetoothilla siirrettyä koneelle laisinkaan... Joten visusti visuaalinen ei ole nyt lainkaan visuaalinen, ja koittaa saada piuhat pian kuntoon, jotta pääsee taas täydellä teholla bloggailemaan!

Mutta muuten täällä on mukavaa, koko elämä on koossa tässä tiiviissä kahdessakymmenessä neliössä. Ruokakaupassa tunnen olevani kuin turisti, bussien aikatauluja joutuu tarkemmin selvittelemään netistä ja huone on täynnä puoliksi avattuja matkalaukkuja ja rinkkoja.

Vähän kuin ois matkoilla.

Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Tällainen ihana kaunokainen putkahti vastikään sukuumme. Ihmeellinen ilmestys, joka kuvaushetkellä vietti noin kymmen-tuntis-synttäreitään. Rutkasti onnea koko perheelle, joka vielä totuttelee niin uuteen perheenjäseneensä, kuin uusiin rooleihinsa äitinä, isänä ja tyttärenä!

Ruutuostoksilla netissä

Olen oikeastaan aika huono shoppailija ("hei, enhän mä oikeasti tarvitse tätä, samalla hinnalla voisin vaikka jnejne..."), vaikka pidänkin kauniista ja ihanista asioista ja ikkunashoppailusta - tai netissä ruutushoppailusta. Hmm, itse asiassa jos koneessa on käytössä Windows-käyttöjärjestelmä, niin miksei silloinkin voida puhua "window shoppaamisesta". Mä tosin taidan vaan olla omenavarkaissa...

Yksi ihanimmista minulle uusista nettikauposta on Three Potato Four -kauppa jossa on niin hirvittävän herkullinen kokoelma sekalaisia keräilijöiden herkkuja, että minun on todella vaikea vastustaa kiusausta!

Nämä herkut löytyvät threepotatofourshop.comista.

Ja kappas kappas, valikoimissa on niin paljon kirjain-aiheisia tuotteita, että ne saavat paatuneimmakin eko-graafikon jalat vapisemaan.

Mutta kaikista houkutuksista huolimatta pidän tätä sivustoa edelleen inspiraation ja visuaalisten virikkeiden lähteenäni. Mutta jahka tämä remonttimme saadaan alta pois, niin ties vaikka innostuisin vuoraamaan juuri maalatut vessan seinät esimerkiksi noilla nettikaupasta saatavilla helvetica-kirjaimilla.

Tänään tehtiin tilaus remontista, joka alkaa ehkä kahden viikon päästä, ja sitten kuivaillaan kattoa ehkä pari viikkoa, kunnes päästään tekemään noin parin viiikon kestoista laatoitus yms. -työtä. Ehkä.

Huh. Odottavan visualistin aika on pitkä.

Valokuvatorstai - haaste 114. Silirimpsis...

Remonttiasioiden ollessa levällään en nyt tohtinut kajota kameraani laisinkaan, vaan kaivoin arkistostani kuvan valokuvatorstain tämän kertaiseen haasteeseen.

Vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis.

Tämä kuva on otettu viime vuonna Tukholmassa, jossa olin turistikierroksella kävelemässä kaupungin katoilla... Todella toivoin, että olisi ollut sileä tie, silirimpsis...

Vihreä vallankumous

Tämä blogi vilahti visuaalisuudeltaan vihreäksi, uuden vuoden, ekolupausten ja ihan vaan vaihtelun vuoksi. Ai minkä ekolupausten? No vaikkapa näiden:

Tänä vuonna minä...

...harkitsen todella tarkkaan uusien tavaroiden ja vaatteiden hankkimista.
En ole muutenkaan ollut kovin höveli kuluttaja, mutta nyt voisin pistää tarkempaan syyniin ihan jokaisen hankinnan. (Nimim. kaapit tursuavat jo, enkä todellakaan voi tarvita tätä kaikkea)

Olen myös hyvä perustelemaan hankintojani mm. tuotteen kotimaisuudella, nuorten suunnittelijoiden kannattamisella, ekologisella materiaalilla tai kierrätys-pointilla. Ihan sama - hankinta kuin hankinta, uusi taikka kierrätetty, joutuu tämän rouvan syyniin jokaisella houkutuskerralla.

En tosin ole vielä ratkaissut, onko uuden kirjan hankkiminen aina välttämätöntä? Tähän asti on ollut, jatkossa joudun tätäkin miettimään.

...vältän veden kantamista kotiin.
Siis häh? No sen turhan veden, joka tulee shamppoiden yms. tuotteiden mukana. Ja täten siis suosin mm. palasaippuoita (jotka kestää muuten hirmuisen pitkään!).

Koetan myös vähentää veden kulutusta - olen neuroottinen vesihanan sulkija keittiössä, mutta pidän pitkistä lämpimistä suihkuista, joista voisin koittaa luopua. Löhöily lämpimän viltin alla kun on lähes yhtä mukavaa!

...koetan ostaa enemmän luomua.
Tää on tosin aika helppo, meillä kun on tähänkin asti ostettu paljon luomutuotteita. Mutta jos tähän kiinnittäisi vieläkin visummin huomiota ja tekisin useammin ruokaretkiä Hakaniemen hallin luomupuotiin sekä Ruohonjuureen. Joskus leipoessani olen huomannut, että esimerkiksi bravuurini, eli punajuurisuklaakakun tekoon saa melkeinpä kaiken luomuna. Onnistuisinkohan täyttää jääkaapin pelkällä luomulla?

Remontoidessa on aika vaikeaa olla reilu, luomu tai edes hitusen ekologinen. Vaikka kyllä kait ekoteoksi oi sanoa sitäkin, että hankkii kulutusta kestävät kalusteet, joita ei tarvitse heti olla uusimassa. Ja toki voi suosia kotimaista puumateriaalia sen sijaan, että valitsee maan ääristä rahdatun sademetsän serkun. Ja niin, ne keittiöömme asennetut vähän kuluttavat LED-valaisimet on aika hyvät, ehkäpä sittenkin laitamme niitä myös vessaan.

Mutta missä viippyy ekologinen rautakauppa? K-raudan Ruohonjuuri-versio? Ja jos sellainen jossain on jo niin vinkatkaa minullekin!

Siivoussessio

Siivouskin sujuu mukavammin, kun ottaa samalla valokuvia. Pakkasten alettua viskoimme kaikki tyynyt ja peitot partsille, ja tuo hallitsematon värikasa oli auringon siihen osuessa niin herkullisen näköinen, että meinasin jättää sen kokonaan ulos...

Syksyllä aloitettu Valokuvakimara-projekti eteni tänään, kun otin koko koneestani varmuuskopion toiselle kovalevylle. Ennen kopiointia kävin nimittäin läpi lähes kaikki viime vuonna ottamani kuvat, ja valkkailin jo vähän niitä, joista teetän paperiversiot. Ajattelimme tehdä jollekin seinällemme sellaisen pikkutaulujen kokoelman, johon laitamme edellisenä vuonna ottamiamme kuvia meistä ja ystävistä. Kehykset voisivat olla eri kokoisia, ehkä hiukan eri värisiäkin - eli siitä tulisin sellainen hallittu kaaos. Mutta jos tauluja tulee vaikkapa 10-15, niin miten ihmeessä pystyn valitsemaan siihen satojen otoksien joukosta kivoimmat?

Mutta ehkä tuo kuvaseinä tehdään sitten, kun saadaan nämä isommat rempat alta pois... Tarjouksia siitä odottelemme edelleen. Alkuviikosta selvisi, että katon ja kylppärin mahdollisten muidenkin osien kuivaaminen kestää ehkä viikon, ehkä kaksi - tai ehkä pidempään. Ja työ sen päälle vielä jokusen viikon. Turhauttavinta on nyt, kun mitään ei tapahdu - mutta toisaalta ehdimme tässä vielä hyvin viilailla materiaali- ja kalustevalintojamme.

Rumaa ja kaunista

Rumaa ja kaunista, osa 1: "Rumaa"

Ensi rumaa, sitten kaunista. Ensin kammottava kaaos, ja hetken päästä kahmalokaupalla kauniita asioita. Sitä se on, remontin tekeminen.

Nyt on aika rumaa. Inhoan remontin tekemisessä sitä, kun tavarat ovat sen ajan levällään, väärissä paikoissa, rumissa kasoissa ja niin etten pysty hallitsemaan omien tavaroitteni sijaintia. Nyt pikku hiljaa alkava kylppäri- ja wc-remonttimme on jo salakavalasti sulautunut asuntoomme vaikka meillä ei ole kädessä edes tarjousta sen tekemisestä.

Mutta kaikesta kamalasta kaaoksesta huolimatta olen ollut suhteellisen tyyni - kaiketi tieto siitä, että ennestään todella rumat ja epäkäytännölliset tilamme saadaan vihdoin ja viimein kuntoon, kauniiksi ja käytännöllisiksi, on saanut mieleni tyyneksi. Ja toisaalta se, että pääsen tässäkin projektissa toteuttamaan itseäni ja olemaan luova, on aika kivaa - vaikka ammattilaiset tulevatkin sen konkreettisen työn tekemään.

Rempassa vessa ja kylppäri menevät viimeistäkin laattaa ja listaa myöten uusiksi. Värit on selvät: vihreää, harmaata, tummahkoa puuta ja valkoista. Laatat haettiin eilen, kalusteita ollaan katteltu hiukan. Huomenna saadaan ainakin yksi tarjous, ja sitten pitäisikin vikkelästi valita ne kalusteet.

Mitä kaikkea näissä kalusteratkaisuissa pitää ottaa huomioon!? Riittävä säilytystila? Tarpeeksi laskutilaa? Hyvä valaistus? Mitä ovat riittävä, tarpeeksi ja hyvä?

Olispa jo kaunista.

Uusi vuosi paljussa

Vaihtuu se vuosi Nurmijärvelläkin - kiitos isännälle, emännälle ja muullekin seurueelle paljusta, ruoasta, hyvästä seurasta ja vielä torstain vimmaisesta Carcassonne-sessiostakin!

Matka ulko-ovelta paljulle pikku pakkassäässä tuntui tooodella pitkältä...

Paljussa köllöttely oli suurenmoinen kokemus! Vähän niinkuin saunoisi, mutta siinä ollaankin koko ajan ulkona raikkaassa ulkoilmassa, joka tekee siitä minusta saunomista mukavampaa. Siinä oli oikein mukava köllötellä raketteja tuoijotellen.

Visuaalisesti virkistävää uutta vuotta kaikille!