Valmis paperihemikoru

Graafikon paperihelmi-kaulakoru valmistuu hitaasti, mutta nyt se on enää viimeistelyä vaille valmis.

Korun teosta enemmän aikaisemmassa kirjoituksessani.

Huomenna menen Sumi-maalauskurssille. Ihanaa! Jos ymmärsin oikein, niin se on kiinalaista ja/tai japanilaista tussimaalausta. Kerron siitä pian kurssin jälkeen, ainakin se kuulosti erittäin rentouttavalta sunnuntai-puuhalta!

Napitettu hiuspanta

Nähtyäni Olivia-lehden blogissa heidän graafikon tekemän hauskan hiuspannan, minunkin oli aivan pakko tehdä loppuun tämä pöydälle lojumaan jäänyt nappipanta.

Materiaaleina tässä on ainoastaan kaupasta hankittu yksinkertainen panta, vanhat napit ja sellaista tukevaa mustaa narua, jota saa helposti ja tiukkaan taivuteltua pannan ympärille. Niin ja vielä neula sekä hiukan lankaa, joilla päättelin narun päät. Eli siis täysin ilman liimaa, siitä olen erityisen iloinen!
Kuvia tämä päässäni ei nyt ole - tämä vaatii vielä hiukan tuotekehittelyä, sillä päälimmäisin nappi tuli minusta hiukan liian korkealle. Onneksi tämä on helppo purkaa ja muotoilla uudelleen.

Mutta myöhemmin lupaan lisää kuvia kehitellyistä versioista - sitä paitsi pääsen huomenna kampaajani käsittelyyn, joten on sitten tukkakin hyvin seuraavissa kuvissa!

Graafikon kaulakoru

Mitäs muutakaan sitä graafikko kaulaansa pistäisi, kuin suikaloituja aikakauslehtiä?Innostuin tekemään paperihelmiä löydettyäni Seccosta aivan ihanat paperista tehdyt helmet. Ohjeita helmien tekoon löytyikin useasta paikasta, mm. Tavan takaa -blogista (kiitos vinkistä!) sekä Ihana-lehdestä. Kasasin pinon vanhoja lehtiä, poimin niistä talteen kaikki värikkäimmät sivut ja leikkasin ne suikaleiksi.


Kiepsuttelin paperisuikaileita puutikun ympärille (en omista sukkapuikkoja, ne kävisivät tähän erinomaisesti). Suikaleen loppupäähän sivelin hitusen decoupage-lakkaa, jolla helmen saa pysymään kiinni.


Tässä yhden päivän helmituotannon saldo. Nyt ne pitäisi vielä lakata, jotta pysyvät varmasti koossa eivätkä kulu puhki, ennen kuin alan pujottelemaan ne koruiksi. Onko jollakulla vinkkejä tuosta lakasta, mitä kannattaisi käyttää? Vai voisikohan nuo lakata ihan vain tuolla samalla decoupagella mitä jo tuossa käytinkin? Tarkoitus olisi saada helmistä kestävät, ja ehkäpä hiukan kiiltoakin pintaan.


Havainnollisempi ohje helmien tekoon löytyi myös Unelmaelämää-blogista.

Aarteita kaivamassa

Olin pääsiäisenä kaivamassa äitini luona pahvilaatikoita, jotka olen jättänyt hänen hoiviinsa muuttaessani pois kotoa. Niistä löytyi paljon mahtavia aarteita! Muun muassa vanhoja slämäreitä ja kirjevihkoja (nuo 80-luvun blogit ja facebookit) ekan luokan aapinen, piirrustuksia suurinpiirtein joka kouluvuodeltani aina viime vuosiin asti, lukion luokkakuvat ja niputtain mitä ihmeellisimpiä papereita ja kirjoja.

Äidin tavaroista taas löytyi nämä aarteet:

Sikarilaatikko (ehkä?) joka kätki uumeniinsa hauskoja koruja.


Mahtavia värejä! Minulla on jokin ihmeellinen keväisen aurinkoenergian mukanaan tuoma oranssi kausi menossa, joten tuo keltaoranssi koru voisi hyvinkin päätyä käyttööni, kuten muutkin rasian korut.

Mutta ne kirjevihkot, piirrustukset ja muut paperit - mitä ihmettä minä niille teen? Osa on aivan pakko säästää, mutta kaikkea ei vaan millään voi. Tavaraa kun tuntuu pursuavan joka paikka jo nyt. Mitä esimerkiksi vanhoille piirrustuksille tekee? Niillä ei kaikilla tosiaankaan ole tunnearvoa eikä mitään muutakaan arvoa, mutta osa olisi ihan kiva säästää.

Pitäiskö niitä laittaa kehyksiin? Siis juuri niitä ihanan naiiveja luokioajan tai ensimmäisten opiskeluvuosien töitä - ja sitten tietysti ne prinsessapiirrokset jo ennen koulun piirrustustunteja.

Onko muitakin kaltaisiani hamstraajia, jotka eivät millään raaskisi heittää pois vanhoja muistoja?

Uusi nappikorumalli

Minulla on jo jonkin aikaa nappilaatikossani odotellut kirppikseltä löytämäni nappipurkki, jossa oli noin 50 samanlaista valkeaa nappia. Minä kun en sitten millään meinannut keksiä, mitä niistä tekisin. Muutaman väkkeryskokeilun jälkeen niistä ja vihreästä narusta syntyikin ihan veikeän näköinen koru!

Taas uusi nappikoru

Ja tällainen koru näistä uusimmista tummista napeista sitten syntyi:



Täytyy koittaa unohtaa nämä napit hetkeksi - nyt nimittäin kutkuttaisi ihan hirveästi aloittaa vessan seinän maalausprojekti. Suunnitelmatkin olisivat jo valmiina, enää tarttis hakea maalit, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.

Mutta maalauspuuhia ennen vielä on tämän iltainen askartelukertsi, jeee! Taidan kokeille viime kerralla muiden tekemiä nappikukkia.

Napit alkavat vihertämään

Vihreä on uusi musta, myös nappikoruissa.

Sekalainen vihreä nappikasa sai kaverikseen hiukan isommat valkoiset napit, he yhdistyivät kera puuvillanarun ja lukon, ja pääsivät keväthuumassa keikkumaan kaulaani ensikertaa eilen.




Viikonloppuna olisi Kädentaito-messut Helsingin vanhassa satamassa. Täytynee käydä metsästämässä lisää ideoita, materiaalia ja visuaalisia virikkeitä - jos vain takaisin-kotiin-muuttohuuman vallitessa pystyn pois kotoa lähtemään.

Kannattaako napista, kun on asiaa napista

Nappiaskareissani eletään nyt sitä vaihetta, että ensimmäiset kokeilukoruni ovat joutuneet säälimättä lahdattaviksi, ja olen väkertänyt niistä uusia koruversioita. Näissä yksilöissä on jo todella edistykselliset lukkomekanismit mukana (löysin vihdon oikean hyllyn askartelukaupasta) ja olen koittanut olla tarkempi ja pitkäpinnaisempi sitoessani nappeja yhteen - eräskin kokeilukoru kun oli usein kaulaussa ihan vinksallaan, sillä toinen puoli oli ihan hitusen toista puolta pidempi.


Ah, mikä ihana kauniin vihreä yksinkertainen nappi löytyikään korun keskimmäistä osaa koristamaan!


Ja näin, olipahan taas lauantai-illan riennoissa jotakin uutta kaulassa!

Nyt tuntuu siltä, että pitäisi lähteä metsästämään uusia nappeja varastoon. Nämä mustat ja valkoiset alkavat tuntua jo tylsiltä, ja kaipaisin näin kevään lähestyessä hiukan väriä elämään.

Ainiin, postauksen otsikko ei liity kuviin eikä mihinkäään muuhunkaan mitenkäään - muuten kuin että siinä esiintyy sana nappi. Sanalla leikittely oli vain väistämätöntä maanantai-illan verbaali-iloittelua ja pakkohan se oli johonkin tunkea!

Kamera kaulassa ja sormessa

Voi jessus! Tuppaako digijärkkäri jäämään kotiin kun sitä ei aparaatin suuren painon vuoksi jaksa kantaa kaulassa? Siihenkin on näemmä ratkaisu olemassa - nyt voisi todellakin kulkea kamera kaulassa - ja sormessa - ihan jatkuvasti!


Nämä hauskat kamera- ja legon-oloiset-korut löytyivät pursuavilta shanalogic.com-sivuilta.
(Tästä kaupasta mainittiin myös Dont wanna grow up -blogissa. Kiitos vinkistä!)

Hauskoja ideoita mutta taidan kuitenkin jatkaa tuon oikean järkkärin mukana kantamista, sillä kun saa ihan kuviakin aikaiseksi - ja roikotan koruina vain nappiriipuksia, joiden kimppuun käynkin heti paikalla! Lego-korun voisin tietysti myös tekaista, jahka löydän vanhat legoni jostakin.

Niiin paljon ideoita, niin vähän aikaa...

Väriä nappikoruihin

Viimeaikojen uusin innovaationi näiden nappikorujen husaamisessa on tuo erilaisten ja etenkin eriväristen narujen käyttö. Tähän asti olen hakenut narut kaupoista, mutta täytyykin olla tarkkana kirppiksillä kiertäessäni, josko sieltäkin tarttuisi mukaan tähän sopivia nauhoja.

Tummista, hyvin yksinkertaisista napeista koostuvaan koruun saa hauskaa pilkettä pirteän värisillä naruilla ja korusta tuleekin tosi helposti ihan eri näköinen! Tässä on käytössäni joku kumma "nahkamainen" naru jota sai Tiimarista. Sen huono puoli oli sen leveys, sillä napeissa täytyi olla aika isot reijät, jotta narun sai likoja ähräämättä niistä läpi.




Korujen lukkomekanismeihin en ole juurikaan vielä paneutunut. Tähän asti olen vain tehnyt sellaisia koruja, joiden toiseen päähän tulee taipuvasta materiaalista oleva lenkki, jonka saa kiepsautettua korun toisen pään viimeisen napin ympärille. Jos teillä on muita hyviä ja näpsäköitä vinkkejä niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kai tuohon ihan normaalinkin korulukon saa viritettyä - mulla ei tosin ole niistä mitään kokemusta, mutta vaikeaa se tuskin on?

Eilen askartelukertsissä kaverit tekivät napeista mahtavia rintakoruja - niistä tuli aivan mielettömän hienoja! Harmi etten tajunnut kuvata koruja, mutta ikuistan ne seuraavalla kerralla. Yksi itse aikaisemmin ähräämäni rintakoru kalpeni niiden rinnalla täysin, mutta nyt onkin järeämmät välineet käytössä - nimittäin kuumaliimapyssy!

Nappirintakoruja tulossa siis aivan varmasti tännekin!

Napit riviin järjesty!

Nyt se taas alkoi - vimmattu nappiäherrys! Viikon kuluttua olemme menossa juhliin, ja mulla ei tietenkään ole "mitään kaulaan laitettavaa"... Olen ehtinyt jo purkaakin useita koruja, kun olen keksinyt yhä vaan parempia tapoja solmia nappeja yhteen.

Nyt vaihtui rautalangasta vännetyt korut kankaisimmaksi, eli olen sitonut napit yhteen tuollaisella ohuella kangasnauhalla. Ainoastaan päässä olevassa punaisessa napissa on rautalankalenkki, jonka avulla sen pään saa kiinni toisessa päässä olevaan nappiin.

Mun tekisi mieli jättää koruun myös nuo ylijääneet narunpätkät, nehän voisi hyvin jäädä niskaan jotenin roikkumaan, tai ne voisi sitoa mukavaksi rusetiksi.

Lisää nappinäpräilyä tulossa ihan pian - muutama uusi värikokeilu on vielä kesken!

Mikä ihana sää - nappiaskartelulle

Löysin lauantaina kirppikseltä niin paljon nappeja, että oli pakko lähteä hyvissä ajoin sieltä pois jotten vaan olisi haalinut niitä enää enempää mukaani... Kannoin sieltä mukanani suuren lasipurkillisen sekalaisia nappeja, joten niiden parissa onkin viikonloppuni vierinyt varsin intensiivisesti.

Tämä valkoinen koru on jo koossa mutta viimeistely on vielä kesken, ja aionkin illalla Idolsin aikaan ottaa tämän vielä jälkikäsittelyyn.


Innostuin koruaskareiden välissä myös valokuvaamaan ulkona myllännyttä aavemaista talvimyräkkää, tosin turvallisesti sisältä käsin. Ihana tekosyy vain lonnia sisällä kotona - vaikka kyllä me käytiin aikaisemmin päivällä visusti goreihin verhoutuneena hyvin pikaisella kävelylläkin.


Ja jee, huomenna on taas meidän askarteluilta, ja nyt mulla onkin sinne rutkasti tuliaisia! Edellisestä nappisaaliista kun ei valtavan innostumiseni johdosta enää riittänyt kertsiin vietävää, mutta nyt on kertsiporukalle paljon korumateriaalia tiedossa!

Nappikorujen näpräys vaan jatkuu...

Olen nyt niin innoissani näistä napeista, että en voinut pitää näppejäni näistä tänäänkään erossa. Nappeja on ihana jo pelkästään järjestellä eri kasoihin värin mukaan, siirrellä jonossa ja mallailla niitä korujen muotoon! Nyt tuossa pöydällä jo odottaakin taas muutama särmään järjestykseen ojennettu nappirivistö, jotka vain odottavat toisiinsa kiinnittämistään.

Tässä kuitenkin vielä eilen näpräämistäni koruista toinen.

Koruihin saa ihania yksityiskohtia laittamalla toisinaan kaksi nappia päällekkäin, käyttämällä joissakin kohdin erilaista kiinnityslankaa tai muuten kieputtamalla kiinnityslangan eri tavoin nappiin. Tässä korussa minulla oli sekä kuparin väristä rautalankaa että jotakin tuollaista valkoista puuvillalankaa.

Ihan kiva että kohta on taas valokuvatorstai - ehkä saan sieltä jotakin muutakin visuaalista ajateltavaa kuin nämä napit, vaikka mikäs tässä on nappeja näprätessä...!

Jotkut menee sekaisin nappikokoelmista...

Pienestä voi ihminen olla onnellinen - löysin eilen kirpparilta kasan sekalaisia nappeja ja tuskin maltoin odottaa, jotta pääsin kotiin niitä ihastelemaan. Kiikuttelin nappeja täällä edes takaisin, järjestelin värien mukaan, puhdistin ja puunasin liinalla ja pidin niistä huolta kuin kalleimmastakin aarteesta.

Tänään taas säntäsin suoraan töistä takaisin nappieni ääreen, kun oli aivan pakko päästä kokeilemaan, mitä kaikkea niistä voisikaan saada aikaiseksi.

Ensimmäisenä tuotoksena syntyi tämä musta kaulakoru:


Eivätkä nämä korut kuin kuvatkaan vielä tähän loppuneet,...

Huomenna lisää - jollen juutu pelkästään nyhertämään näitä nappirimpsuja kuten tänään meinasi käydä!

Nappiratkaisu!

Tänään oli taas askarteluilta, tai ompeluseura, tai miksi sitä ikinä haluaakin kutsua. Eli kasa kivoja kavereita, toinen kasa askartelumateriaalia ja vielä yksi keko ruokaa. Ihan parasta askartelukertsissämme on se, että voi yksin pipertää jotakin omaa juttua, mutta kuitenkin olla sosiaalinen ja jutustella samalla niitä näitä. Ja ihan kivaa on myös se, että joukossamme on kaikenmoisia käsityöopeja, joilta saa näppäriä vinkkejä jos vaikkapa ompelukoneen käyttö ei ole ihan hanskassa...!

Tänään askarteluillassa se loksahti: löysin ratkaisun koruprojektiini (josta kirjoitin Helmiä ja kolttuja -otsikolla). Koska mekon kangas on kuin mummolan verhot, niin tietysti ainoa oikea korumateriaali on vanhat napit! Askartelukertsin emännällä oli hyvät nappivarastot, joista poimin monta valkoista yksilöä ja sidoin ne rautalangalla yhteen. (Nappikasan kaivamisesta lähti muuten lähes samankaltainen ääni kuin pienenä ollessani lähti suunnattoman suuren legokasan kaivamisesta...)

Kuvia korusta saan tänne huomenna, nyt oli vaan aivan pakko pulauttaa tämä ratkaisuni heti tänne!

(pe 14.11. Huom: kuvat lisätty uudempaan postaukseen)

Helmiä ja kolttuja

Löysin hiljan tällaisen mekkoihanuuden, ja huolimatta siitä, että mekon kierrätetty kangas on ehkäpä hiukan mummolan verhot -tyyppinen, niin tämä vaan jotenkin tuntui aivan täydelliseltä.

(Kuvista ei selviäkään mekon pituus, mutta sen helma näkyy tuossa vasemmalla ylimpänä olevassa kuvassa juuri ja juuri. Eli kolttu on minun makuuni aivan liian lyhyt, mutta suunnittelin käyttäväni tuota tunikana ja taidan laittaa tuon alle housut tai hameen.)

Kävin kaupassa ihastelemassa tätä useasti - mekon kaunis selkäosa, täydellinen väriyhdistelmä ja vieläpä kierrätysmateriaalien käyttö kun tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ja koska en lopulta jaksanut alvariinsa ravata mekon luona huokailemassa, niin pakkohan tämä oli napata viimein mukaan.

Kolttu pääsisikin ylläni pian teatteriin ja pikkujouluihin, mutta ensin pitäisi tehdä mekkoon sopiva koru, ja jotenkin kuvittelin, että puiset helmet ovat tämän kanssa aivan ehdottomat. Nyt kun kaivelin puuhelmivalikoimani esiin, en enää osaakaan sanoa, minkälaiset pitäisi tehdä... Lyhyet vai pitkät? Kokonaan valkoiset? Vai ehkä valko-vihreät? Tai jotakin ihan muuta?


Nyt tarvittais sitä kuuluisaa värisilmää. Tai ehkä tässä ei auta muu kuin kokeilla, mikä näyttää hyvältä.

Helmikorujen (siis ihan yksinkertaisten puuhelmet kuminauhassa -mallisten) tekemisessä hauskaa onkin juuri se, että ne voi helposti purkaa ja tehdä samoista materiaaleista uudet. Purin juuri useat vanhat koruni, joita en ole vuosiin käyttänyt, koska ne olivat mielestäni liian lyhyet. Mutta yksittäiset helmet ovat edelleen hyvässä kuosissa, joten käytän ne mielelläni uudelleen.

Jahka nyt ensin keksin mitä niistä pitäisi tehdä vai pitäisikö kehitelläkin jotakin aivan muuta... Ideoita?