Äidin tavaroista taas löytyi nämä aarteet:
Sikarilaatikko (ehkä?) joka kätki uumeniinsa hauskoja koruja.
Mahtavia värejä! Minulla on jokin ihmeellinen keväisen aurinkoenergian mukanaan tuoma oranssi kausi menossa, joten tuo keltaoranssi koru voisi hyvinkin päätyä käyttööni, kuten muutkin rasian korut.Mutta ne kirjevihkot, piirrustukset ja muut paperit - mitä ihmettä minä niille teen? Osa on aivan pakko säästää, mutta kaikkea ei vaan millään voi. Tavaraa kun tuntuu pursuavan joka paikka jo nyt. Mitä esimerkiksi vanhoille piirrustuksille tekee? Niillä ei kaikilla tosiaankaan ole tunnearvoa eikä mitään muutakaan arvoa, mutta osa olisi ihan kiva säästää.
Pitäiskö niitä laittaa kehyksiin? Siis juuri niitä ihanan naiiveja luokioajan tai ensimmäisten opiskeluvuosien töitä - ja sitten tietysti ne prinsessapiirrokset jo ennen koulun piirrustustunteja.
Onko muitakin kaltaisiani hamstraajia, jotka eivät millään raaskisi heittää pois vanhoja muistoja?
4 kommenttia:
Olenkohan aikaisemmin kommentoinutkaan...?No nyt kuitenkin...
Mä olen kamala hamstraaja!!En millään raaski heittää mitään pois -ja juuri tuollaisia...piirustuksia sun muita.
Ja jos niin teen kovan henkisen työn tuloksena, niin joko äitini tai mieheni sattuu poisheitettävät näkemään ja vesittää koko jutun huudahtamalla, että : et kai sä näitä meinaa heittää pois???!!!
Mukava kun jätit viestiä, Aurinko ja kuu! Ihanaa kuulla että muillakin on hillitön hamstrausvietti! Mutta äh kun niitä tuherruksia on niin miljoona, onko siinä mitään mieltä jos niitä vaan hilloaa jossain pölyttyneissä kansioissa? Käyn tämän taiston taas "kevätsiivoukseni" yhteydessä - ehkä joistakin vaan on pakko päästä eroon, jos säästäis vaan "ne kivoimmat"!
Ihania aarteita! Eikä missään nimessä kannata heittää pois vanhoja muistoja. Mietippä miltä tuntuu katsella ja lukea niitä vaikka 20 vuoden päästä. Itsellänikin on vanhat työt ja muut talletettuna varastoon laatikoihin ;D
Ja äitini on ihan mahdoton hamstraaja. Hänellä on jopa ala-asteen käsitöitäkin talletettuna.
Ihanaa Elovena, kiitos tuestasi! Käyn siis mieluummin taistoon parempien säilytysratkaisujen kanssa pikemminkin kuin purkamaan ja toteuttamaan tuhoamisviettiäni. Se on totta, että 20 vuoden päästä niitä tekeleitä on niin ihana - kun tuntuu että jo nytkin niitä on niin hauska kattella!
Lähetä kommentti