Vaikuttava valokuvakimara

Kuulin taannoin tuttavaperheen erityisen kivasta valokuvaperinteestä. Aina joulun alla he kokoavat kuluvana vuonna kerääntyneet digikuvat ja teettävät kivoimmista otoksista paperikuvat albumiin. Paperikuvat saatuaan he kokoontuvat perheen kanssa niitä katsomaan ja muistelemaan menneen vuoden mieleenpainuneimpia muistoja. Vai liekö se mennyt niin, että jo koneelta kuvia selatessaan he samalla muistelivat huippuhetkiä koko porukan voimin, ja yhdessä valkkailivat paperiseen albumiin päätyvät otokset.

Niin tai näin, niin aion tarttua tuohon vinkkiin ja ottaa perinteen käyttöön meilläkin! Kutsuttakoon tapahtumaa valokuvakimaraksi - kuvia valkkaillessa kun menee varmasti rutkasti aikaa - ja projekti aloitetaan välittömästi.

Siis:
1. Kokoa kuvat, muistele, ihastele, kauhistele 2. Lähetä kuvat kehitettäviksi 3. Hanki albumi 4. Liimaa ja kirjoittele 5. Selaile, muistele, ihastele, kauhistele, itke, naura...

Viime kertainen Valokuvatorstai innoitti minua kaivamaan kesälomakuvat esiin ja muistelemaan tuota suurenmoisen mahtavaa reissua. Nämä kuvat ovat otettu sillä samalla Budapestin ketjusillalla, jolla nuo aikaisemmassakin postauksessani olevat kuva ovat otettu.

Kupit kumoon!

Viikonloppuna vietimme ystäväporukalla virallista villasukkakauden aloitusta, villasukkien, täydellisen ruoan, viinin ja mielettömän ihanan seuran kera - kiitos ihanaiset, ilta oli loistava!

Tässä tuikkuvinkki, jota hyödynsin illanistujaisissa ruokapöytää koristamassa. Käänsin synttäri- ja ties-miksi-lahjoiksi saamani vanhat kupit nurin asettiensa päälle ja eiku tuikut vaan kuppien nokkaan!


Tulipahan näillekin valloittaville kupeille käyttöä, normaalisti kun ne vain nököttävät hyllyllä kun en raaski niistä kahviakaan juoda - ja juodaanko kahvia enää näin pienistä kupeista!?

Kannattaa kokeilla tätä ympärikääntötemppua muillakin astioilla! Yksinkertaisesta valkoisesta keraamisesta kulhosta tulee näyttävä ison pöydän kynttilän alusta - ja miksei sitä voisi vaikkapa koristella helposti irroitettavin koristein? (katsotaan josko saisin kokeiltua tätä seuraavilla ruokakekkereillä!)

Valokuvatorstai - silta nykyaikaan

Osallistuin nyt ensimmäistä kertaa valokuvatorstaihin, jonka tämän kertaisena aiheena on "silta nykyaikaan". Sallin itselleni näin ensikertalaisena käyttää arkistokuviani, mutta jatkossa koitan päästä valokuvatorstain syvimpään tarkoitukseen kiinni ja ottaa tuoreen kuvan kustakin aiheesta.

Kuvassa on Budapestin ketjusilta. Kesälomareissullani näkemäni nähtävyydet olivat minulle ennemminkin siltoja menneisyyteen ja herätti valtavan kiinnostuksen Euroopan historiaa kohtaan - mutta samallahan sillat linkkaavat menneisyyden minuun ja nykyaikaan, joten tämä sopii ainakin löyhästi myös valokuvatorstain aiheeseen.

Visuaalista kaikki on vaan

Manasin tovi sitten ystävälleni, kuinka tietyt kosmetiikkaputelit ovat niin luotaan työntävän näköisiä, etten millään tohtisi kaupassa tarttua niihin, vaan jopa huolimatta tuotteen laadusta tai hinnasta, valitsisin mieluummin sen ihanan ja kauniin pakkauksen.

Ylipäätään olen vasta viime vuosina ruvennut lataamaan ostoskoriini niitäkin tuotteita - niin ruokaa kuin kosmetiikkaakin - joiden pakkaus ei visuaalisesti minua miellytä , mutta vain, koska niillä on jokin muu, vaakakupissa enemmän painavampi ominaisuus (reilu, luomu tai muuten vaan mahtava tai edullinen tuote). Siihen asti niin shampoot, saippuat kuin riisipaketitkin ovat järjestäen tulleet kotiini jonkinlaisissa vihreän sävyisissä pakkauksissa - lempiväriäni noudattaen. Niin, että miten niin niillä pakkauksilla ei ole merkitystä? Visualisteille ainakin on...

Eräs (visualisti) ystäväni häkellytti taannoin Alkon myyjää omintakeisilla vaatimuksillaan. Hän kierteli hyllyjen välissä sopivaa punaviiniä etsien, kun myyjä tuli tarjoamaan apuaan epätoivoisen tuntuista asiakasta auttaakseen. Ystäväni vastasi kohteliaasti myyjän avuntarjontaan ja kertoi, että on etsimässä viiniä, jonka etiketissä on kaunis ja moitteeton typografia...

Ihan tällaisia vaatimuksia varten ei muuten asiantuntevalla myyjällä ollut koulutusta, mutta jäi kuulemma mielenkiinnolla seuraamaan, mihin viiniin ystäväni päätyy...

Niin ruoka- kuin viinimyymälöissä alkaa jo olla hyvin merkittyinä mm. luomu- ja reilun kaupan tuotteet. Pitäiskö niihin lätkäistä vielä "visualistin valinta" -lätkä?

Kuva 2. Koulutyö muutaman vuoden takaa.

Minun olisi varmasti pitänyt oppia suunnittelemaan muutakin kuin sellaista, jonka itse ostaisin. Tein kuitenkin energiansäästölampulle tällaisen (kuvitteellisen) pakkauksen, jonka itse varmasti nappaisin hyllyltä...

Värisilmänisku

Tänään askartelukertsissä tuli jutustellessamme esiin - jossain siinä muffinien ja voileipien välissä - termi "olla värisilmää".

Olen yhden ystäväni luottovärikonsultti ja niinpä pääsin nytkin valikoimaan sopivia nappeja hänen tekeillä olevaan kaulakoruunsa.

Kotimatkalla bussissa jumiuduin kuitenkin miettimään, mikä ihme on "hyvä värisilmä"? Onko se taito asetella eri värisiä asioita harmoniseen asetelmaan, ja kuinka paljon omilla mieltymyksillä on siihen osansa? Kun ehdotin ystäväni korun murrettujen sävyisten nappien sekaan piristykseksi pieniä hitusia valkoisia pikkunappeja, ei koruntekijä itse innostunut siitä laisinkaan.

Toinen askartelija taas luotti korua tehdessään sattumaan ja oli sitä mieltä, että tilkkutäkkimäiset asiat vaan näyttää aina hyvältä, vaikkei lopputulosta olisi etukäteen juurikaan suunnitellut. Ja niinpä hän lykki nappeja vieriviereen sitä mukaan kuin ne sattuivat käteen tarttumaan. (tätä korua en vielä ehtinyt nähdä valmiina)

Minusta meillä kaikilla on jonkinlaista "värisilmää" mutta ehkäpä toisilla on kehittynyt tai vallan opittu taito asetella eri värejä sopivassa ja etenkin tarkoituksenmukaisessa suhteessa yhteen, olipa kyseessä sitten sisustuselementit tai oma vaatetus. Ja niin - mikä sitten on kenellekin harmoniaa ja missä tilanteessa,... Itse en pukeudu vahingossakaan keltaiseen , vaikka vaatteessa olisi kuinka harmoninen väriyhdistelmä, mutta olkkarimme seinä taas on aivan ihana keltaisessa maalissaan - valkoisten seinien ympäröimänä.

Aih ja voih, mitä mä tein kaikki väriopin tunnit? Piirtelin kokouskukkia? (niistä lisää myöhemmin) Täytynee taas hiukan palauttaa väriopin termejä mieleen.

Ainiin, siitä ystäväni nappikorusta tuli aivan nappisuoritus, ja innostuin siitä niin kovasti, että aion seuraavalla kertsikerralla tehdä niitä itsekin. Mistä saisin kasan sekalaisia vanhoja nappeja?

Visaiset visuasiat kotona

Jostakin olen nyt saanut päähänpinttymän, että meidän seinät ammottavat turhaan tyhjyyttään, ja tarvitsemme ehdottomasti tauluja seinille ja verhotkin muutamiin ikkunoihin. Nyt täytyisi siis aloittaa näiden suunnittelu, mutta ideat ovat nyt jossain aivan muualla kuin omassa pääkopassani.

Lähtökohdat ovat selvät - suosin mieluusti: luonnonmateriaaleja, luontokuvia aiheina, värejä joita meillä on jo kotona (kts. kuva), printtikuoseja, reheviä ja inspiroivia värejä, kierrätysideologiaa, kotimaisia nuoria suunnittelijoita ja toisinaan myös omaa kädenjälkeä.

Nämä mielessäni aloitan idistelyn ja palaan toivottavasti mahdollisimman pian aiheeseen...!

Kuva 1. Tämän värisille seinille pitäisi nyt sitten keksiä jotakin.

Viheliäinen visuaalisuus

Joskus tuntuu ärsyttävältä kun "osaa piirtää" ja työskentelee visuaalisella alalla. Silloin kun en pysty tekemään mitään visuaalista tuotosta olematta todella kriittinen sitä kohtaan. Ja toisaalta minusta tuntuu, että tututkin odottavat jokaisen tuotokseni olevan visuaalisesti moitteeton ja miellyttävä - aina joulukorteista sisustusratkaisuihini.

Siksi tämän bloginkin avaaminen on vain venynyt venymistään. Tuntuu etteivät kaikki pikselit ole koskaan kohdallaan, vaan alati löytyy pientä hiomista. Nettihommat ovat kuitenkin siitä mukavia, että tätä on helppo hioa jatkossakin, joten antaa nyt mennä näin hieman keskeneräisenäkin.

Katson elämääni visuaalisesta vinkkelistä, voivottelen kamaluuksia ja ihastelen ihania ratkaisuja - tervetuloa mukaan ruotimaan elämän viheliäistä visuaalisuutta!