Joulukortit mainoksista ja vanhoista lehdistä

Yhtäkkiä se iski, aivan käsittämätön vimma tehdä sittenkin ne joulukortit! Ryhdyin suikaloimaan vaatekatalogeja, mainoksia ja vanhoja aikakauslehtiä. Leikkaamaan muotoleikkurilla pitsireunoja, ympyröitä, ja kaikenmaailman kuvioita.  Ja tadaa, tässä ne nyt ovat, rakkaudella ja hillittömällä askarteluvimmalla väkerretyt joulukortit vuosimallia 2009!

Näiden tekemiseen ei tarvittu kuin korttipohjat, kasa vanhoja kauniita mainoksia tai aikakauslehtien sivuja,  liimaa tai kaksipuolista teippiä sekä erilaisia leikkureita pitsireunojen ja pallojen leikkaamiseen. Eivät nämä ihan perinteisen jouluisia ole, mutta eipä kai niiden tarvitsekaan olla? Joulun ja talven elementtejä niistä kuitenkin löytyy, vaikka värimaailma onkin lähempänä samba-karnevaalia kuin tavaratalon jouluikkunaa.

Nyt alkaakin yksi hauskimmista osuuksista joulukorttipuuhissa:  Mikä kortti sopis kenelle -pohdinta. Ja voi kiesus kun olisi niin monta kenelle sopisi vaikkapa tämä kortti, jossa on vanhasta lehdestä leikattu "Kahdella värillä neulottua" -ohje.

Napitettu hiuspanta

Nähtyäni Olivia-lehden blogissa heidän graafikon tekemän hauskan hiuspannan, minunkin oli aivan pakko tehdä loppuun tämä pöydälle lojumaan jäänyt nappipanta.

Materiaaleina tässä on ainoastaan kaupasta hankittu yksinkertainen panta, vanhat napit ja sellaista tukevaa mustaa narua, jota saa helposti ja tiukkaan taivuteltua pannan ympärille. Niin ja vielä neula sekä hiukan lankaa, joilla päättelin narun päät. Eli siis täysin ilman liimaa, siitä olen erityisen iloinen!
Kuvia tämä päässäni ei nyt ole - tämä vaatii vielä hiukan tuotekehittelyä, sillä päälimmäisin nappi tuli minusta hiukan liian korkealle. Onneksi tämä on helppo purkaa ja muotoilla uudelleen.

Mutta myöhemmin lupaan lisää kuvia kehitellyistä versioista - sitä paitsi pääsen huomenna kampaajani käsittelyyn, joten on sitten tukkakin hyvin seuraavissa kuvissa!

Energinen nappikukkaketo

Tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiku no joo. Menin eilen totaalisesti sekaisin näistä värikkäistä nappikukista, keittiöön säkenöivästä auringosta, ihanasta vapaapäivästä ja hurmoksellisista väreistä. Kuvia tuli siis otettua jokusen kymmentä, ja tännekin oli pakko laittaa useampi. Toivottavasti terapeuttinen värivoima tarttuu näin bittienkin muodossa!

Tässä siis tuoreimpia nappikukkavirityksiä viime viikon askartelukertsistä.

Kukkien napit on liitetty yhteen kuumaliimalla,
langat kukkien keskustoissa on vain koristeena.

Uuh, mikä kukkaketo!

En ole vielä päättänyt nappikukkien lopullista käyttötarkoitusta. Harkitsen vieläkin magneettien ja rintakorujen välillä. Kivat riipuksetkin näistä saisi varmasti tehtyä, tai voisiko useamman kukan sitoa jotenkin yhteen, niin, ja näistä voisi tehdä taulunkin ...

Tuoleille uudet päälliset

Minun tekisi mieli tehdä uudet päälliset tuoleihimme.

En vain tiedä yhtään, minkälaista kangasta tuolien päällystämisessä voi ja kannattaa käyttää, ja miten tuo päällystäminen ylipäätään kannattaisi tehdä. Mutta sehän ei estä vimmaista suunnittellua ja visualistointia, siksi sommittelinkin kaapista löytyneitä kangaspalasia tuolille ja yritin hahmottaa, minkä väristä kangasta niissä voisi käyttää.

Tämä Vallilan Herttarouva-kangas sopisi väreiltään meille hyvin, mutta taitaa olla meidän raitavoittoisessa sisustuksessa liian koukeroinen. Toisaalta meillä oli suunnitelmissa laittaa verhoiksi saman valmistajan Katariina Suuri -kangasta, ja siinähän sitä koukeroa vasta riittääkin (kangas Anttilan sivuilla) - joten en tiedä onko se nyt niin justiinsa.


Mjoo, ehkä minun täytyy jatkaa vielä suunnittelua. Unelmoin jo siitäkin, että kaikilla kuudella tuolilla olisi suurin piirtein saman väriset päälliset, mutta ne olisivatkin kaikki eri kuvioilla... Sellainen hallittu sekamelska - hmm, saattaisi toimiakin!

Nappikukkasuunnitelmia

Otin jo viikonloppuna pienen varaslähdön askatelukertsimme tämän illan kerhosessioon kaivamalla nappivarastojani ja sommittelemalla sopivan värisiä nappeja omiin kasoihinsa. Samalla tuli aseteltua niitä muutamiin kukka-asetelmiin, jospa intoutuisin sohlaamaan sen kuumaliimapyssin kanssa ja jatkamaan nappikukkien kasaamista.

Nämä on kyllä aika mielettömän värisiä - nyt vaan en osaa päättää, tekiskö näistä taas rintakoruja (joita on jo muutamat, kohta hukun niihin...) vai ehkäpä kukkaiset magneetit? (joihin tosin myös hukun aika pian, mutta maalaan kotiin kohta lisää magneettitaustaa...)

Taidan kuitenkin päätyä rintakoruihin - nimittäin työkaverillani on ollut hauskasti yksivärisessä puserossaan useampi rintarossi samanaikaisesti, ja se näytti mielettömän kivalta! Ehkäpä minäkin voisin perustaa kukkatarhan puserooni/laukkuuni/mihin vaan nämä nyt saakaan kiinni.

Uusi nappikorumalli

Minulla on jo jonkin aikaa nappilaatikossani odotellut kirppikseltä löytämäni nappipurkki, jossa oli noin 50 samanlaista valkeaa nappia. Minä kun en sitten millään meinannut keksiä, mitä niistä tekisin. Muutaman väkkeryskokeilun jälkeen niistä ja vihreästä narusta syntyikin ihan veikeän näköinen koru!

Magneettiset napit

Ei nämä napit jätä rauhaan sitten millään - viime kertaisessa askartelukertsissämme syntyi taas liuta nappimagneetteja, jotka odottavat uutta pestiään vessaan tulevilla magneettitauluilla!

Näistä suurin osa on siis koottu kahdesta napista, jotka on liimattu kuumaliimalla yhteen, ja samalla liimalla on tietysti pieni magneettipala vielä pohjassa kiinni. Nuo langat napeissa ovat vain koristeita - ne eivät siis pidä elementtejä mitenkään yhdessä.

Jos muut kertsiläiset vaan antavat luvan, niin otan seuraavalla kerralla kuvia myös niiden huikeista nappikukista joita viime kerralla tekivät.

Voi tätä nappihuumaa, liekö tämä koskaan laantuu? Sormet syyhyäis taas koluamaan kirppisten nappivarastoja.

Vessan piensisustusasioita

Sanoin eilen askarteluliikkeen myyjälle, että jos nyt maalaa kotiin paljon kaikenlaista kirkkaan vihreää, niin kevät tulee nopeammin.

No, tulee tai ei, niin pistin heti pensseleillä ja decoupage-lakalla tuulemaan ja tehtailin vessaamme setin kevään vihreitä asioita. Nämä pikkulaatikot syntyivät Marimekon lautasliinoista, decoupage-lakasta ja vihreästä maalista.


Kotona minulta kysyttiin, mitä nämä ovat. "No laatikoita. Asioita, joihin voi laittaa toisia asioita."

Ja niitä laatikoitahan vessassa tarvitaan: pumpulille, nenäliinoille, mun pinneille - siis kaikelle pienelle ärsyttävälle joka muuten jää vaan jonnekin lojumaan.

Lisää decoupage-tekniikasta mm.
- Maikkarin sivuilla
- Talo&Koti -lehden sivuilla

Väriloistoa kaulaan

Toisten töiden ja ideoiden kehuminen on niin mukavaa, joten hehkutetaan nyt tätäkin tuoretta löytöäni.
Minulla ei pysy puikot kädessä (ei syömäpuikot eikä ne joilla neulotaan/kudotaan vai mitä se nyt onkaan?) enkä saa niillä mitään siistiä aikaiseksi, joten urani neulojana jää yhteen kaulahuiviin, jonka tein noin kymmenen vuotta sitten.

Mutta tähän saattaisin jopa kyetäkin: vanhojen villapaitojen huovuttamiseen ja palojen yhteen ompelemiseen ja ta-daa! Näin ihana kaulahuivi, joka ylläolevassa kuvassa koreilee, voisi heilua minullakin kaulassa!

Tämä ihanuus löytyi wireandtwine.com -nettikaupasta, jossa oli tämän huivin lisäksi myynnissä paljon muunkin värisiä vaihtoehtoja.

Enpä taidakaan viedä vanhoja pieneksi jääneitä villapaitojani pois - kaulahuivikausi alkaa tosin olla kohta ohi, mutta mitä kaikkea muuta vois tehdä vanhoista huovutetuista villapaidoista?

Nappikukat kukkivat jo!

Maanantaisessa näperryskertsissämme nappilaatikot saivat taas kyytiä, kun etsimme niiden uumenista parhaita kukkien keskiöitä ja terälehtiä nappikukkiimme.

Kuumaliimapyssyt sauhuten teimme niin rintakoruja kuin korvakorujakin. Nämä kevään kukat ovat vielä ilman hakaneulaa mutta päätyvät varmaankin rintakoruiksi. Ajattellin myös testata, miten ne toimisivat riipuksina.

Mitä muuta näistä kukista vois tehdä?

Väriä nappikoruihin

Viimeaikojen uusin innovaationi näiden nappikorujen husaamisessa on tuo erilaisten ja etenkin eriväristen narujen käyttö. Tähän asti olen hakenut narut kaupoista, mutta täytyykin olla tarkkana kirppiksillä kiertäessäni, josko sieltäkin tarttuisi mukaan tähän sopivia nauhoja.

Tummista, hyvin yksinkertaisista napeista koostuvaan koruun saa hauskaa pilkettä pirteän värisillä naruilla ja korusta tuleekin tosi helposti ihan eri näköinen! Tässä on käytössäni joku kumma "nahkamainen" naru jota sai Tiimarista. Sen huono puoli oli sen leveys, sillä napeissa täytyi olla aika isot reijät, jotta narun sai likoja ähräämättä niistä läpi.




Korujen lukkomekanismeihin en ole juurikaan vielä paneutunut. Tähän asti olen vain tehnyt sellaisia koruja, joiden toiseen päähän tulee taipuvasta materiaalista oleva lenkki, jonka saa kiepsautettua korun toisen pään viimeisen napin ympärille. Jos teillä on muita hyviä ja näpsäköitä vinkkejä niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kai tuohon ihan normaalinkin korulukon saa viritettyä - mulla ei tosin ole niistä mitään kokemusta, mutta vaikeaa se tuskin on?

Eilen askartelukertsissä kaverit tekivät napeista mahtavia rintakoruja - niistä tuli aivan mielettömän hienoja! Harmi etten tajunnut kuvata koruja, mutta ikuistan ne seuraavalla kerralla. Yksi itse aikaisemmin ähräämäni rintakoru kalpeni niiden rinnalla täysin, mutta nyt onkin järeämmät välineet käytössä - nimittäin kuumaliimapyssy!

Nappirintakoruja tulossa siis aivan varmasti tännekin!

Napit riviin järjesty!

Nyt se taas alkoi - vimmattu nappiäherrys! Viikon kuluttua olemme menossa juhliin, ja mulla ei tietenkään ole "mitään kaulaan laitettavaa"... Olen ehtinyt jo purkaakin useita koruja, kun olen keksinyt yhä vaan parempia tapoja solmia nappeja yhteen.

Nyt vaihtui rautalangasta vännetyt korut kankaisimmaksi, eli olen sitonut napit yhteen tuollaisella ohuella kangasnauhalla. Ainoastaan päässä olevassa punaisessa napissa on rautalankalenkki, jonka avulla sen pään saa kiinni toisessa päässä olevaan nappiin.

Mun tekisi mieli jättää koruun myös nuo ylijääneet narunpätkät, nehän voisi hyvin jäädä niskaan jotenin roikkumaan, tai ne voisi sitoa mukavaksi rusetiksi.

Lisää nappinäpräilyä tulossa ihan pian - muutama uusi värikokeilu on vielä kesken!

Napit valtaavat onnittelukortit

No nyt nuo pirulaiset napit ovat viekkaasti vallanneet jo onnittelukortitkin!

Tämä kollaasikortti meni tammikuussa syntynelle Pompulalle ja uunituoreille vanhemmille. Olen nyt hyvin innostunut ennemminkin askartelemaan kortteja, kuin tekemään niitä koneella ja printtailemaan kuten aikaisemmin. Vuosikymmeniä vanhat aikakauslehdetkin ovat päässeet korteissakin hyötykäyttöön - tähän korttiin löytyi sopiva vauvakuva, ja leikkasin lehdestä kortin sisäpuolelle myös 60-luvun vinkkejä vauvaelämään totutteleville vanhemmille.


Seuraavana korttiprojektina olisi onnittelukortti hääparille. Mitähän vinkeitä ideoita siihen keksisi?

Lahjapakettien paljastus

Minun piti laittaa jo ennen joulua tänne kuvia paketoimistani lahjapaketeista ja lahjakorteista, mutta en tohtinutkaan niitä paljastaa siinä pelossa että saajat olisivat käyneet niitä täällä jo uteliaina urkkimassa...

Mutta tässä ne ovat, joulupaketit vuosimallia 2008: voimapaperia, vanhoista sanomalehdistä niin tekstipalstoja kuin kauniita kuviakin, paperinarua ja huovutettuja koristeita.


Minusta näistä tuli varsin somat, ja päihittää mennen tullen monet valmispaperit - ja kääreet voi hyvin sujauttaa paperiroskikseen sillä paksua panoväripakkelia niissä ei ole. Sain paketoinnissa myös hyödynnettyä ne kaapissa vuosia lojuneet huovuttamani palaset, joista olin leikellyt pieniä sydämiä.

Kiitos myös lahjoista jotka olivat ilmestyneet meidän olkkariin! Ehdoton suosikki on valokuvausta käsittelevä kirja, jonka parissa meni joulupäivä ja taidanpa lueskella sitä huomennakin!

Uusi vuosi alkaakin varsin visuaalisissa merkeissä - pienestä pintaremontista yllättäen kehkeytynyt varsin mittava kylppäriremontti pistää vannoutuneimmankin visualistin pään pyörälle, kun pääsemme valitsemaan kalusteiden, laatoitusten ja maalien malleja ja värejä. Vaihtoehtoja on niin paljon! Mutta tästä lisää ensi vuonna - leppoisaa vuoden vaihdetta kaikille!

Ovikoriste piparimuoteista

Minulla ei ole koskaan ollut joulukoristetta ulko-ovessa. Mutta nyt sain kumman kimmokkeen vuosia käyttämättä olleista piparimuoteistamme ja jo pitkään pinnalla olleista napeista, ja intouduin väsäämään elämäni ensimmäisen jouluisen koristeen ovea piristämään.


Tosin tämä näyttää ovessa aika pieneltä, ja siksi koriste saattaisikin sopia paremmin kuuseen, mutta koska joulukuusta meille ei tule niin annetaan olla ovessa.

Työpaikalla kummasteltiin, kun kerroin ettei meillä ole yhtä tähteä ja paria tonttua lukuunottamatta mitään muita joulukoristeita kotona. Otaksuivat varmaankin, että innokkaana näpertelijänä tuottaisin vuosittain uudet vuosikertatontturivistöt lipastoa koristamaan. En olekaan aikaisemmin tuntenut vetoa koristeiden väkertämiseen tai ylipäätään kodin juhlateemasisustukseen, mutta ehkäpä mopo lähtee pikkuhiljaa kädestä kun olen vihdoin löytänyt tämän kierrätysmateriaalien viehätyksen...!

Joulukalenteri jämämateriaaleista

Ekat jouluaskartelut on nyt tehty, ja kuvassa komeilee kaikista mahdollisista askartelujämäasioistani koottu joulukalenteri. Eli projekti "Hillitse askarteluvaraston edelleen laajenemista" etenee mallikkaasti.


Nuo puiset numerot olin aikanaan ostanut jotakin toistaiseksi unholaan jäänyttä tekelettä varten, ruskea paperi on joulupaperin jämät viime vuodelta, kuten osa paperinauhoistakin, väripahvit satunnaisia jämäpaloja joistakin edellisistä askarteluista, kuvat on leikattu vanhoista lehdistä ja silkkinauhat ovat omista häistäni, joissa niiden edellinen elämä oli muistaakseni ruokapöydillä jonkinmoisina koristeina.

Kiitettävää hyötykäyttöä, mutta riittääköhän mulle noista jämien jämistä enää materiaalia joulupaketteihini?

(Kalenterin sisältöähän mä en tässä voi paljastaa, sillä muuten joltakin saattaa mennä yllärit pilalle. Mutta sen voin kertoa, että sisältö ei ole kovinkaan kierrätettyä mutta sitäkin ihanampaa...!)

Nappikorujen näpräys vaan jatkuu...

Olen nyt niin innoissani näistä napeista, että en voinut pitää näppejäni näistä tänäänkään erossa. Nappeja on ihana jo pelkästään järjestellä eri kasoihin värin mukaan, siirrellä jonossa ja mallailla niitä korujen muotoon! Nyt tuossa pöydällä jo odottaakin taas muutama särmään järjestykseen ojennettu nappirivistö, jotka vain odottavat toisiinsa kiinnittämistään.

Tässä kuitenkin vielä eilen näpräämistäni koruista toinen.

Koruihin saa ihania yksityiskohtia laittamalla toisinaan kaksi nappia päällekkäin, käyttämällä joissakin kohdin erilaista kiinnityslankaa tai muuten kieputtamalla kiinnityslangan eri tavoin nappiin. Tässä korussa minulla oli sekä kuparin väristä rautalankaa että jotakin tuollaista valkoista puuvillalankaa.

Ihan kiva että kohta on taas valokuvatorstai - ehkä saan sieltä jotakin muutakin visuaalista ajateltavaa kuin nämä napit, vaikka mikäs tässä on nappeja näprätessä...!

Valokuvatorstai - kolmen kuvan tutkielma

Valokuvatorstain 108. haaste on kolmen kuvan tutkielma esineestä. Oho, sattuipa hyvin kun piti kuitenkin kuvata tuo eilen näpräämäni nappikoru...! Eli tässä tuo tuotokseni kolmen kuvan sarjana:

Nappiratkaisu!

Tänään oli taas askarteluilta, tai ompeluseura, tai miksi sitä ikinä haluaakin kutsua. Eli kasa kivoja kavereita, toinen kasa askartelumateriaalia ja vielä yksi keko ruokaa. Ihan parasta askartelukertsissämme on se, että voi yksin pipertää jotakin omaa juttua, mutta kuitenkin olla sosiaalinen ja jutustella samalla niitä näitä. Ja ihan kivaa on myös se, että joukossamme on kaikenmoisia käsityöopeja, joilta saa näppäriä vinkkejä jos vaikkapa ompelukoneen käyttö ei ole ihan hanskassa...!

Tänään askarteluillassa se loksahti: löysin ratkaisun koruprojektiini (josta kirjoitin Helmiä ja kolttuja -otsikolla). Koska mekon kangas on kuin mummolan verhot, niin tietysti ainoa oikea korumateriaali on vanhat napit! Askartelukertsin emännällä oli hyvät nappivarastot, joista poimin monta valkoista yksilöä ja sidoin ne rautalangalla yhteen. (Nappikasan kaivamisesta lähti muuten lähes samankaltainen ääni kuin pienenä ollessani lähti suunnattoman suuren legokasan kaivamisesta...)

Kuvia korusta saan tänne huomenna, nyt oli vaan aivan pakko pulauttaa tämä ratkaisuni heti tänne!

(pe 14.11. Huom: kuvat lisätty uudempaan postaukseen)

Kun taaas, oo-rans-sii-aa jouuu-lu-aaa....

Liekö blogini oranssi väritys tai ehkä viimeisimmät valokuvani syksyn oransseista lehdistä vaikuttaneet minuun nyt lopullisesti niin, etten keksi juuri muuta väriä jouluaskarteluille kuin oranssin... Paitsi luonnollisesti myös pinkin ja turkoosin. Toisaalta, miksei joulu voi olla oranssi, pinkki ja turkoosi?

Aloitin jouluaskartelut viikonloppuna levittämällä pöydälle askartelukamppeeni ja viime vuoden keskeneräisetkin jutut, joista löysin varsin käyttökelpoisia askartelujen alkuja täksikin jouluksi.


Olen joskus huovuttanut levyn, jolle en ollut keksinyt mitään käyttöä, ja leikkasin sen jo viime jouluna pieniksi sydämiksi. Nyt ne voisi hyvin hyödyntää korteissa tai lahjapakkauksissa, ehkäpä koristeinakin. Meillä vain ei ole tapana tuoda joulukuusta kotiin, joten en oikein tiedä mihin koristeita laittaisi, jollei sitten paketteihin muiden kuusia koristamaan.

Sydänten lisäksi olisi kasa erivärisiä pahveja, aaltopahvia, sitä kuuluisaa oranssia huovutusvillaa, pinkkiä huopaa ja vieläpä kerä oranssia silkkinauhaa joka pääsee uusiokäyttöön palveltuaan hyvin jo yksissä hääjuhlissa. Nämä pitäisi nyt käyttää pois, jotta saan välillä aarrelaatikoitani tyhjemmiksi.

Ajattelin että tämä blogin kirjoittaminen innostaa minua myös puuhaamaan enemmän kaikenlaisia askarteluhommia, ja kyllähän se innostaakin - nyt vain tuntuu että tämä innostaa hiukan liikaakin ja olen vain kehittänyt hirmuisesti kaikenlaista tekemistä, mutta en ole juurikaan ehtinyt vielä niitä tehdä...

Mutta tietysti nyt kun ne on tänne kirjoitettu, niin pysyy itselläkin joku kontrolli siihen, mitä kaikkea sitä on suunnitellut tekevänsä. Eli eiku hihat heilumaan!

Niin, ja antakaa toki kehitysehdotuksia ja neuvoja - olisiko juuri sinulla joku ihana vinkki miten noi huopasydämet voisi hyödyntää?