Tänään oli taas askarteluilta, tai ompeluseura, tai miksi sitä ikinä haluaakin kutsua. Eli kasa kivoja kavereita, toinen kasa askartelumateriaalia ja vielä yksi keko ruokaa. Ihan parasta askartelukertsissämme on se, että voi yksin pipertää jotakin omaa juttua, mutta kuitenkin olla sosiaalinen ja jutustella samalla niitä näitä. Ja ihan kivaa on myös se, että joukossamme on kaikenmoisia käsityöopeja, joilta saa näppäriä vinkkejä jos vaikkapa ompelukoneen käyttö ei ole ihan hanskassa...!
Tänään askarteluillassa se loksahti: löysin ratkaisun koruprojektiini (josta kirjoitin Helmiä ja kolttuja -otsikolla). Koska mekon kangas on kuin mummolan verhot, niin tietysti ainoa oikea korumateriaali on vanhat napit! Askartelukertsin emännällä oli hyvät nappivarastot, joista poimin monta valkoista yksilöä ja sidoin ne rautalangalla yhteen. (Nappikasan kaivamisesta lähti muuten lähes samankaltainen ääni kuin pienenä ollessani lähti suunnattoman suuren legokasan kaivamisesta...)
Kuvia korusta saan tänne huomenna, nyt oli vaan aivan pakko pulauttaa tämä ratkaisuni heti tänne!
(pe 14.11. Huom: kuvat lisätty uudempaan postaukseen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti