Tämä kuva on siis otettu auton etupenkiltä, kun ajaja vielä viuhtoo harjalla lumia pois auton päältä.
lauantai 29. marraskuuta 2008
Valokuvatorstain - haaste 110. "Lasi"
Osallistun nyt valokuvatorstaihin näillä kännykkä-näppäilyilläni, vaikka tiedän että tekninen laatu kuvissa ei olekaan häävi. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, näissä onkin tärkeämpää sattuman tuoma ilo ja yllätyksellisyys!
Tämä kuva on siis otettu auton etupenkiltä, kun ajaja vielä viuhtoo harjalla lumia pois auton päältä.
Tämä kuva on siis otettu auton etupenkiltä, kun ajaja vielä viuhtoo harjalla lumia pois auton päältä.
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Mahdollisimman huonoja kuvia
Olen viime aikoina yrittänyt valokuvata myös aivan arkisissa tilanteissa, niin työmatkalla kuin roskistenvientikäppäilyillä, mutta tarkoituksenani ei ole ollut saada tarkkoja, kauniita ja virheettömiä otoksia, vaan enempikin abstrakteja, outoja ja rumiakin välähdyksiä.
Tähän sopiva kuvausväline on aina mukanani kulkeva kännykän kamera.
En edes aina näe, mitä kuvaruudulle on tallentumassa, etenkään jos on hitusenkaan pimeää, mutta se ei olekaan nyt ollut tärkeintä. Jostakin kummasta syystä kaipaan särmän ja harmonisten kuvien kuvaamisen rinnalle myös tällaista sattuman tuomaa iloa ja huolettomuutta. Tässä kun ei todellakaan ole tarkoitus ns. onnistua!
Nämä lumen peittämät maisemat tallentuivat maanantaina tullessani askartelukertsistä kotiin.
Etsi kuvasta polkupyörä...
Sivuilla oli myös lomografian 10 käskyä, joista poimin parhaat palat, joita voisin ottaa omassakin kuvaamisessa huomioon:
Ei tämä nyt kuitenkaan täysin muuta kuvaustottumuksiani. Tuo oma järkkärikamerani on kyllä niin ihana, että on mahtavaa käyttää sen monipuolisia ominaisuuksia, joita kaikkia tosin en edes vielä osaa hyödyntää...! Mutta hyödynnän huolettoman näppäilyn tuomaa iloa ja vapautta - kotimatkakin töistä kotio tuntuu ihan erilaiselta, kun pysähtyy silloin tällöin kuvaamaan, vaikkapa bussipysäkille pudonnutta karkkipaperia.
Tähän sopiva kuvausväline on aina mukanani kulkeva kännykän kamera.
En edes aina näe, mitä kuvaruudulle on tallentumassa, etenkään jos on hitusenkaan pimeää, mutta se ei olekaan nyt ollut tärkeintä. Jostakin kummasta syystä kaipaan särmän ja harmonisten kuvien kuvaamisen rinnalle myös tällaista sattuman tuomaa iloa ja huolettomuutta. Tässä kun ei todellakaan ole tarkoitus ns. onnistua!
Nämä lumen peittämät maisemat tallentuivat maanantaina tullessani askartelukertsistä kotiin.
Etsi kuvasta polkupyörä...Aloitin tämän arkisen näppäilyn, kun törmäsin lomografia-termiin eräällä Plazan kulttuurisivulla. Sielä kerrotaan tästä kuvaustavasta, jossa kuvaajat kuvaavat vanhalla venäläisellä filmikameralla ja ottavat "mahdollisimman monta valokuvaa mahdollisimman mahdottomissa tilanteissa eriskummallisista kuvakulmista" ja siinä on tuon Plazan jutun mukaan "perusideana heittää ajatteleminen roskiin, toimia nopeasti, leikkiä ympäristön kanssa ja nauttia kommunikoinnista."
En lähde tutkailemaan tässä tämän tarkemmin tuota itse lomografiaa, siitä löytyy lisää tietoa esimerkiksi tuolta Plazan sivuilta, mutta herkullisen kuuloista siinä on juuri tämä ideologia, heittää ajatteleminen roskiin, leikkiä ympäristön kanssa! Tätä samaa virtaa toivon saavani omaankin kuvaamiseen.
En lähde tutkailemaan tässä tämän tarkemmin tuota itse lomografiaa, siitä löytyy lisää tietoa esimerkiksi tuolta Plazan sivuilta, mutta herkullisen kuuloista siinä on juuri tämä ideologia, heittää ajatteleminen roskiin, leikkiä ympäristön kanssa! Tätä samaa virtaa toivon saavani omaankin kuvaamiseen.
- Ole aina valmis, pidä kameraa käden etäisyydellä valmiina toimintaan kaikkialla ja koska tahansa. Tässä toimii ihan hyvin myös kännykkäkamera, vaikkei niistä kuvista isoja otoksia paperille saakaan, muttei varmaan ole tarviskaan. Näistä huolettomista näppäilyistähän voi hyvässä lykyssä saada vaikkapa ideoita "oikein kuviin" joita voi sitten kunnolla hioa ja kuvata tarkemmin tuolla järkkärillä. Niin, se järkkäri - pitäisi herkemmin ottaa se mukaan, eikä kaivaa sitä esiin vain juhlapäivinä tai matkoilla.
- Jokainen sekunti on uniikki. Elämäsi ei yksinkertaisesti odota kameraasi. Klikkaa - joko ikuistit hetken juuri sellaisena kuin se oli tai siitä ei jäänyt mitään käteen. No niin juuri! Ei aina ole aikaa hioa asetelmia ja syväterävyyksiä, tilanteet kun menevät vauhdilla ohi! Parhaat ja aidot ilmeetkin saa tallennettua kun kuvassa olevat eivät edes ehdi huomata kuvaamista!
- Anna sattumalle mahdollisuus. No se onnistuu ainakin tuolla kännykän kameralla, kun siitä ei todellakaan hirmu tarkkaan näe, mitä ruudulla on.
Ei tämä nyt kuitenkaan täysin muuta kuvaustottumuksiani. Tuo oma järkkärikamerani on kyllä niin ihana, että on mahtavaa käyttää sen monipuolisia ominaisuuksia, joita kaikkia tosin en edes vielä osaa hyödyntää...! Mutta hyödynnän huolettoman näppäilyn tuomaa iloa ja vapautta - kotimatkakin töistä kotio tuntuu ihan erilaiselta, kun pysähtyy silloin tällöin kuvaamaan, vaikkapa bussipysäkille pudonnutta karkkipaperia.
maanantai 24. marraskuuta 2008
Moni pakkaus päältä kaunis
Mä ostaisin varmaan vaikka sontaa, jos se vain on pakattu houkuttelevaan kääreeseen.
Löysin viikonloppuna tämän palmusokerin kaupasta, enkä vain voinut sitä sinne jättää, sillä sokeri oli saanut ympärilleen niin kauniin ja syvälle minun visuaalisiin mielihaluihin vetoavan pakkauksen. Samaa sarjaa löytyi muitakin mausteita, mm. suolaa ja pippureita, mutta ne jätin ainakin vielä hyllylle.
En tiennyt tuotteesta mitään, enkä edes vaivautunut selvittämään siitä mitään ja ostin sen silti (epätyypillistä minulle). Olin ihan varma, että minua on höynäytetty ja sokeri on ainoastaan pakattu ekologisen näköiseen pakkaukseen, joka saa kaltaiseni ituhipit vallan sekaisin ja ostamaan sen vain ja ainoastaan ekologisen ja siksi "hyvän" mielikuvan takia.
Tänään kuitenkin törmäsin tähän tuotteeseen myös Helsingin Ruohonjuuressa, jossa oli jaossa infolappusia tästä tuotteesta. Pakkaus siis todellakin sisältää luonnonmukaista ja lisäaineetonta palmusokeria, joka tuntuu lappusen mukaan olevan myös ravintosisällöltään aika lailla hyvä valinta: palmusokerin ravintosisältö on monin verroin muita makeutusaineita rikkaampi ja sokerilla on myös matala glykeeminen indeksi (paperin mukaan suuri glykeeminen indeksi tarkoittaa että verensokeri nousee nopeasti ja siten vereen vapautuu paljon insuliinia, pieni arvo taasen kertoo tasaisemmasta ja vähäisemmästä vaikutuksesta verensokeriin).
Tämän lisäksi paperissa kerrotaan palmun tehokkaasta sokerin tuotannosta, eli ne tuottavat enemmän sokeria viljelypinta-alaa kohti kuin sokeriruoko. No, eihän nämä tuotteesta vielä kovin ekologista tee, etenkään kun se lennätetään Balilta tänne asti.
En löytänyt hyvin pikaisella haulla netistä paljoakaan tietoa palmusokerista (reseptejä lukuun ottamatta ), toisin kuin paljon parjatusta palmuöljystä... Joten jos sinulla on enempi tietoa palmusokerista, sen käytöstä, ekologisuudesta tai eettisyydestä, tästä kyseisestä merkistä tai jopa huikeita palmusokeri-reseptejä, niin pistä ihmeessä kommenttia, mä olen aivan noviisi tässä asiassa! Haluaisin tietää, kuinka vihreä valinta tämän sokerin ostaminen on, vai onko laisinkaan, edes pikkiriikkisen? Huijaako pakkaus minua vai antaako se todella tuotteesta oikean kuvan?
Viikonlopun muut ostokseni ovat varsin vihreitä ja kestäviä, ne kun keskittyivät taas kirpparirintamalle: tunnin kirppiksellä kiertelyn jälkeen saaliinani oli taas mahtava Täti Monika -laukku, (1 e) sekä iso lasipurkillinen nappeja. Haalin nappeja ensin pienissä erissä monelta myyntipisteeltä, kunnes löysin hyvän apajan ja lähes täyden ison purkillisen aarteita... Ja heti tänään ne pääsivät jälkikäsittelyyn askartelukertsiimme, jossa puhuttiin jo sujuvasti mm. "rypäletekniikasta" nappikoruja tehdessä...!
Löysin viikonloppuna tämän palmusokerin kaupasta, enkä vain voinut sitä sinne jättää, sillä sokeri oli saanut ympärilleen niin kauniin ja syvälle minun visuaalisiin mielihaluihin vetoavan pakkauksen. Samaa sarjaa löytyi muitakin mausteita, mm. suolaa ja pippureita, mutta ne jätin ainakin vielä hyllylle.En tiennyt tuotteesta mitään, enkä edes vaivautunut selvittämään siitä mitään ja ostin sen silti (epätyypillistä minulle). Olin ihan varma, että minua on höynäytetty ja sokeri on ainoastaan pakattu ekologisen näköiseen pakkaukseen, joka saa kaltaiseni ituhipit vallan sekaisin ja ostamaan sen vain ja ainoastaan ekologisen ja siksi "hyvän" mielikuvan takia.
Tänään kuitenkin törmäsin tähän tuotteeseen myös Helsingin Ruohonjuuressa, jossa oli jaossa infolappusia tästä tuotteesta. Pakkaus siis todellakin sisältää luonnonmukaista ja lisäaineetonta palmusokeria, joka tuntuu lappusen mukaan olevan myös ravintosisällöltään aika lailla hyvä valinta: palmusokerin ravintosisältö on monin verroin muita makeutusaineita rikkaampi ja sokerilla on myös matala glykeeminen indeksi (paperin mukaan suuri glykeeminen indeksi tarkoittaa että verensokeri nousee nopeasti ja siten vereen vapautuu paljon insuliinia, pieni arvo taasen kertoo tasaisemmasta ja vähäisemmästä vaikutuksesta verensokeriin).
Tämän lisäksi paperissa kerrotaan palmun tehokkaasta sokerin tuotannosta, eli ne tuottavat enemmän sokeria viljelypinta-alaa kohti kuin sokeriruoko. No, eihän nämä tuotteesta vielä kovin ekologista tee, etenkään kun se lennätetään Balilta tänne asti.
En löytänyt hyvin pikaisella haulla netistä paljoakaan tietoa palmusokerista (reseptejä lukuun ottamatta ), toisin kuin paljon parjatusta palmuöljystä... Joten jos sinulla on enempi tietoa palmusokerista, sen käytöstä, ekologisuudesta tai eettisyydestä, tästä kyseisestä merkistä tai jopa huikeita palmusokeri-reseptejä, niin pistä ihmeessä kommenttia, mä olen aivan noviisi tässä asiassa! Haluaisin tietää, kuinka vihreä valinta tämän sokerin ostaminen on, vai onko laisinkaan, edes pikkiriikkisen? Huijaako pakkaus minua vai antaako se todella tuotteesta oikean kuvan?
Viikonlopun muut ostokseni ovat varsin vihreitä ja kestäviä, ne kun keskittyivät taas kirpparirintamalle: tunnin kirppiksellä kiertelyn jälkeen saaliinani oli taas mahtava Täti Monika -laukku, (1 e) sekä iso lasipurkillinen nappeja. Haalin nappeja ensin pienissä erissä monelta myyntipisteeltä, kunnes löysin hyvän apajan ja lähes täyden ison purkillisen aarteita... Ja heti tänään ne pääsivät jälkikäsittelyyn askartelukertsiimme, jossa puhuttiin jo sujuvasti mm. "rypäletekniikasta" nappikoruja tehdessä...!
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Mikä ihana sää - nappiaskartelulle
Löysin lauantaina kirppikseltä niin paljon nappeja, että oli pakko lähteä hyvissä ajoin sieltä pois jotten vaan olisi haalinut niitä enää enempää mukaani... Kannoin sieltä mukanani suuren lasipurkillisen sekalaisia nappeja, joten niiden parissa onkin viikonloppuni vierinyt varsin intensiivisesti.
Tämä valkoinen koru on jo koossa mutta viimeistely on vielä kesken, ja aionkin illalla Idolsin aikaan ottaa tämän vielä jälkikäsittelyyn.
Innostuin koruaskareiden välissä myös valokuvaamaan ulkona myllännyttä aavemaista talvimyräkkää, tosin turvallisesti sisältä käsin. Ihana tekosyy vain lonnia sisällä kotona - vaikka kyllä me käytiin aikaisemmin päivällä visusti goreihin verhoutuneena hyvin pikaisella kävelylläkin.
Ja jee, huomenna on taas meidän askarteluilta, ja nyt mulla onkin sinne rutkasti tuliaisia! Edellisestä nappisaaliista kun ei valtavan innostumiseni johdosta enää riittänyt kertsiin vietävää, mutta nyt on kertsiporukalle paljon korumateriaalia tiedossa!
Tämä valkoinen koru on jo koossa mutta viimeistely on vielä kesken, ja aionkin illalla Idolsin aikaan ottaa tämän vielä jälkikäsittelyyn.
Innostuin koruaskareiden välissä myös valokuvaamaan ulkona myllännyttä aavemaista talvimyräkkää, tosin turvallisesti sisältä käsin. Ihana tekosyy vain lonnia sisällä kotona - vaikka kyllä me käytiin aikaisemmin päivällä visusti goreihin verhoutuneena hyvin pikaisella kävelylläkin.
Ja jee, huomenna on taas meidän askarteluilta, ja nyt mulla onkin sinne rutkasti tuliaisia! Edellisestä nappisaaliista kun ei valtavan innostumiseni johdosta enää riittänyt kertsiin vietävää, mutta nyt on kertsiporukalle paljon korumateriaalia tiedossa!
lauantai 22. marraskuuta 2008
Valokuvatorstai - 109. haaste
Valokuvatorstain inspiksenä on tällä kertaa tekstin pätkä:
"Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
Valokuvatorstain inspisteksti oli varsin ajatuksia herättävä. Vaikka ihan ensimmäinen ajatukseni tekstistä oli lapsuuden kesälomat, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden, päädyinkin lopulta pohtimaan syvällisesti, kuinka meistä itse kunkin pitäisi muistaa myös pysähtyä nauttimaan hetkistä, mutta kuitenkin olla jumiutumatta paikalleen - kuten tämä kärpänen. Yrittää olla läsnä juuri meneillään olevassa tuokiossa ja keskittyä hetkeen tässä ja nyt, oli se sitten aamupala perheen kanssa tai haaveilua sohvalla kynttilän valossa. Hetkessä, jolloin kaikki tapahtuu juuri nyt, ei tulevaisuudessa eikä menneessä. Ja kuitenkin suunnata ajatukset tulevaan, mennä kohti unelmia eikä jumiutua paikalleen.
Huh, ja näiden syvällisten lauantai-illan aatosten jälkeen mä menen NYT sohvalle, unohdan hetkeksi blogimaailman, nautin olostani rentoutuen - niin tai ehkä noita nappikoruja väsäillen...!
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"(Douglas Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)
"Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"Huh, ja näiden syvällisten lauantai-illan aatosten jälkeen mä menen NYT sohvalle, unohdan hetkeksi blogimaailman, nautin olostani rentoutuen - niin tai ehkä noita nappikoruja väsäillen...!
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Nappikorujen näpräys vaan jatkuu...
Olen nyt niin innoissani näistä napeista, että en voinut pitää näppejäni näistä tänäänkään erossa. Nappeja on ihana jo pelkästään järjestellä eri kasoihin värin mukaan, siirrellä jonossa ja mallailla niitä korujen muotoon! Nyt tuossa pöydällä jo odottaakin taas muutama särmään järjestykseen ojennettu nappirivistö, jotka vain odottavat toisiinsa kiinnittämistään.
Tässä kuitenkin vielä eilen näpräämistäni koruista toinen.
Koruihin saa ihania yksityiskohtia laittamalla toisinaan kaksi nappia päällekkäin, käyttämällä joissakin kohdin erilaista kiinnityslankaa tai muuten kieputtamalla kiinnityslangan eri tavoin nappiin. Tässä korussa minulla oli sekä kuparin väristä rautalankaa että jotakin tuollaista valkoista puuvillalankaa.
Ihan kiva että kohta on taas valokuvatorstai - ehkä saan sieltä jotakin muutakin visuaalista ajateltavaa kuin nämä napit, vaikka mikäs tässä on nappeja näprätessä...!
Tässä kuitenkin vielä eilen näpräämistäni koruista toinen.
Koruihin saa ihania yksityiskohtia laittamalla toisinaan kaksi nappia päällekkäin, käyttämällä joissakin kohdin erilaista kiinnityslankaa tai muuten kieputtamalla kiinnityslangan eri tavoin nappiin. Tässä korussa minulla oli sekä kuparin väristä rautalankaa että jotakin tuollaista valkoista puuvillalankaa.Ihan kiva että kohta on taas valokuvatorstai - ehkä saan sieltä jotakin muutakin visuaalista ajateltavaa kuin nämä napit, vaikka mikäs tässä on nappeja näprätessä...!
tiistai 18. marraskuuta 2008
Jotkut menee sekaisin nappikokoelmista...
Pienestä voi ihminen olla onnellinen - löysin eilen kirpparilta kasan sekalaisia nappeja ja tuskin maltoin odottaa, jotta pääsin kotiin niitä ihastelemaan. Kiikuttelin nappeja täällä edes takaisin, järjestelin värien mukaan, puhdistin ja puunasin liinalla ja pidin niistä huolta kuin kalleimmastakin aarteesta.
Tänään taas säntäsin suoraan töistä takaisin nappieni ääreen, kun oli aivan pakko päästä kokeilemaan, mitä kaikkea niistä voisikaan saada aikaiseksi.
Ensimmäisenä tuotoksena syntyi tämä musta kaulakoru:
Eivätkä nämä korut kuin kuvatkaan vielä tähän loppuneet,...
Huomenna lisää - jollen juutu pelkästään nyhertämään näitä nappirimpsuja kuten tänään meinasi käydä!
Tänään taas säntäsin suoraan töistä takaisin nappieni ääreen, kun oli aivan pakko päästä kokeilemaan, mitä kaikkea niistä voisikaan saada aikaiseksi.
Ensimmäisenä tuotoksena syntyi tämä musta kaulakoru:
Eivätkä nämä korut kuin kuvatkaan vielä tähän loppuneet,...
Huomenna lisää - jollen juutu pelkästään nyhertämään näitä nappirimpsuja kuten tänään meinasi käydä!
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Visuaalinen viikonloppu
Kuluneeseen viikonloppuun mahtui rutkasti visuaalisesti viehättäviä asioita, joista riittäisi kirjoitettavaa vaikka millä mitalla, mutta tässä lyhyt katsaus päälimmäisenä mielessä oleviin:
- Ihana teatterielämys. Kävin KOM-teatterissa katsomassa näytelmän Kolmas. Jos olet menossa sitä katsomaan, niin kiinnitä erityisesti huomiota yhteen mielestäni näytelmän hykerryttävimmistä kohtauksista, jossa vanha pariskunta vetää lakanoita. Tuon pienen hetken ihanuus perustuu nimenomaa henkilöiden eleisiin ja ilmeisiin, eikä siinä itse asiassa sanota sanaakaan, mutta henkilöistä voi lukea hyvinkin paljon.
- Kaunis ruoka. Ihanan mausteista ja mausteisen väristä intialaista ruokaa nautimme Bulevardin Namaskaarissa. Tää menee kyllä myös kulinarististen nautintojen puolelle, mutta täytyy sanoa, että tuo ravintola on myös viehättävän näköinen paikka ja visuaalinen elämys täydentää mukavasti myös mahtavia makuelämyksiä. (Jos meinaat suunnata tuonne lähiaikoina, niin pyydä ihmeessä alkuun ravintolan keittiömestarin inkivääriglögiä. Se on erinomaista!)
- Inspiroiva aikakauslehti. Nappasin kioskilta mukaani uusimman CAP&DESIGN -lehden, jossa oli tällä kertaa paljon asiaa fonteista ja jopa blogeista. Tähän täytyy kyllä palata hiukan tarkemmin!
- Kaverini Kamera. Olemme viime aikoina tutustuneet ihanan Kamerani kanssa yhä paremmin toisiimme. Kiitos tämän blogiprojektini olen saanut myös uutta potkua Kameran toimintoihin tutustumiseen - tuntuu myöskin kivemmalta kuvata, kun kuvaamisella on jokin tarkoitus eikä tarvitse keksimällä keksiä kuvauskohteita.
- Pursuileva kirpputori. Kävin pitkästä aikaa kirppiksellä, ja tällä kertaa missiona oli metsästää nappeja askartelukertsin kokoelmiin, mutta löysinkin laukkuja. Nappasin mukaani kaksi siistimpää veskaa, 1 e/kpl, joista toinen taitaa päästä mukaani jo perjantain pikkujouluihin. Ja pitihän sitä myös kuvata:
- Ihana teatterielämys. Kävin KOM-teatterissa katsomassa näytelmän Kolmas. Jos olet menossa sitä katsomaan, niin kiinnitä erityisesti huomiota yhteen mielestäni näytelmän hykerryttävimmistä kohtauksista, jossa vanha pariskunta vetää lakanoita. Tuon pienen hetken ihanuus perustuu nimenomaa henkilöiden eleisiin ja ilmeisiin, eikä siinä itse asiassa sanota sanaakaan, mutta henkilöistä voi lukea hyvinkin paljon.
- Kaunis ruoka. Ihanan mausteista ja mausteisen väristä intialaista ruokaa nautimme Bulevardin Namaskaarissa. Tää menee kyllä myös kulinarististen nautintojen puolelle, mutta täytyy sanoa, että tuo ravintola on myös viehättävän näköinen paikka ja visuaalinen elämys täydentää mukavasti myös mahtavia makuelämyksiä. (Jos meinaat suunnata tuonne lähiaikoina, niin pyydä ihmeessä alkuun ravintolan keittiömestarin inkivääriglögiä. Se on erinomaista!)
- Inspiroiva aikakauslehti. Nappasin kioskilta mukaani uusimman CAP&DESIGN -lehden, jossa oli tällä kertaa paljon asiaa fonteista ja jopa blogeista. Tähän täytyy kyllä palata hiukan tarkemmin!
- Kaverini Kamera. Olemme viime aikoina tutustuneet ihanan Kamerani kanssa yhä paremmin toisiimme. Kiitos tämän blogiprojektini olen saanut myös uutta potkua Kameran toimintoihin tutustumiseen - tuntuu myöskin kivemmalta kuvata, kun kuvaamisella on jokin tarkoitus eikä tarvitse keksimällä keksiä kuvauskohteita.
- Pursuileva kirpputori. Kävin pitkästä aikaa kirppiksellä, ja tällä kertaa missiona oli metsästää nappeja askartelukertsin kokoelmiin, mutta löysinkin laukkuja. Nappasin mukaani kaksi siistimpää veskaa, 1 e/kpl, joista toinen taitaa päästä mukaani jo perjantain pikkujouluihin. Ja pitihän sitä myös kuvata:
perjantai 14. marraskuuta 2008
Valokuvatorstai - kolmen kuvan tutkielma
Valokuvatorstain 108. haaste on kolmen kuvan tutkielma esineestä. Oho, sattuipa hyvin kun piti kuitenkin kuvata tuo eilen näpräämäni nappikoru...! Eli tässä tuo tuotokseni kolmen kuvan sarjana:
torstai 13. marraskuuta 2008
Nappiratkaisu!
Tänään oli taas askarteluilta, tai ompeluseura, tai miksi sitä ikinä haluaakin kutsua. Eli kasa kivoja kavereita, toinen kasa askartelumateriaalia ja vielä yksi keko ruokaa. Ihan parasta askartelukertsissämme on se, että voi yksin pipertää jotakin omaa juttua, mutta kuitenkin olla sosiaalinen ja jutustella samalla niitä näitä. Ja ihan kivaa on myös se, että joukossamme on kaikenmoisia käsityöopeja, joilta saa näppäriä vinkkejä jos vaikkapa ompelukoneen käyttö ei ole ihan hanskassa...!
Tänään askarteluillassa se loksahti: löysin ratkaisun koruprojektiini (josta kirjoitin Helmiä ja kolttuja -otsikolla). Koska mekon kangas on kuin mummolan verhot, niin tietysti ainoa oikea korumateriaali on vanhat napit! Askartelukertsin emännällä oli hyvät nappivarastot, joista poimin monta valkoista yksilöä ja sidoin ne rautalangalla yhteen. (Nappikasan kaivamisesta lähti muuten lähes samankaltainen ääni kuin pienenä ollessani lähti suunnattoman suuren legokasan kaivamisesta...)
Kuvia korusta saan tänne huomenna, nyt oli vaan aivan pakko pulauttaa tämä ratkaisuni heti tänne!
(pe 14.11. Huom: kuvat lisätty uudempaan postaukseen)
Tänään askarteluillassa se loksahti: löysin ratkaisun koruprojektiini (josta kirjoitin Helmiä ja kolttuja -otsikolla). Koska mekon kangas on kuin mummolan verhot, niin tietysti ainoa oikea korumateriaali on vanhat napit! Askartelukertsin emännällä oli hyvät nappivarastot, joista poimin monta valkoista yksilöä ja sidoin ne rautalangalla yhteen. (Nappikasan kaivamisesta lähti muuten lähes samankaltainen ääni kuin pienenä ollessani lähti suunnattoman suuren legokasan kaivamisesta...)
Kuvia korusta saan tänne huomenna, nyt oli vaan aivan pakko pulauttaa tämä ratkaisuni heti tänne!
(pe 14.11. Huom: kuvat lisätty uudempaan postaukseen)
tiistai 11. marraskuuta 2008
Kun taaas, oo-rans-sii-aa jouuu-lu-aaa....
Liekö blogini oranssi väritys tai ehkä viimeisimmät valokuvani syksyn oransseista lehdistä vaikuttaneet minuun nyt lopullisesti niin, etten keksi juuri muuta väriä jouluaskarteluille kuin oranssin... Paitsi luonnollisesti myös pinkin ja turkoosin. Toisaalta, miksei joulu voi olla oranssi, pinkki ja turkoosi?
Aloitin jouluaskartelut viikonloppuna levittämällä pöydälle askartelukamppeeni ja viime vuoden keskeneräisetkin jutut, joista löysin varsin käyttökelpoisia askartelujen alkuja täksikin jouluksi.
Olen joskus huovuttanut levyn, jolle en ollut keksinyt mitään käyttöä, ja leikkasin sen jo viime jouluna pieniksi sydämiksi. Nyt ne voisi hyvin hyödyntää korteissa tai lahjapakkauksissa, ehkäpä koristeinakin. Meillä vain ei ole tapana tuoda joulukuusta kotiin, joten en oikein tiedä mihin koristeita laittaisi, jollei sitten paketteihin muiden kuusia koristamaan.
Sydänten lisäksi olisi kasa erivärisiä pahveja, aaltopahvia, sitä kuuluisaa oranssia huovutusvillaa, pinkkiä huopaa ja vieläpä kerä oranssia silkkinauhaa joka pääsee uusiokäyttöön palveltuaan hyvin jo yksissä hääjuhlissa. Nämä pitäisi nyt käyttää pois, jotta saan välillä aarrelaatikoitani tyhjemmiksi.
Ajattelin että tämä blogin kirjoittaminen innostaa minua myös puuhaamaan enemmän kaikenlaisia askarteluhommia, ja kyllähän se innostaakin - nyt vain tuntuu että tämä innostaa hiukan liikaakin ja olen vain kehittänyt hirmuisesti kaikenlaista tekemistä, mutta en ole juurikaan ehtinyt vielä niitä tehdä...
Mutta tietysti nyt kun ne on tänne kirjoitettu, niin pysyy itselläkin joku kontrolli siihen, mitä kaikkea sitä on suunnitellut tekevänsä. Eli eiku hihat heilumaan!
Niin, ja antakaa toki kehitysehdotuksia ja neuvoja - olisiko juuri sinulla joku ihana vinkki miten noi huopasydämet voisi hyödyntää?
Aloitin jouluaskartelut viikonloppuna levittämällä pöydälle askartelukamppeeni ja viime vuoden keskeneräisetkin jutut, joista löysin varsin käyttökelpoisia askartelujen alkuja täksikin jouluksi.
Olen joskus huovuttanut levyn, jolle en ollut keksinyt mitään käyttöä, ja leikkasin sen jo viime jouluna pieniksi sydämiksi. Nyt ne voisi hyvin hyödyntää korteissa tai lahjapakkauksissa, ehkäpä koristeinakin. Meillä vain ei ole tapana tuoda joulukuusta kotiin, joten en oikein tiedä mihin koristeita laittaisi, jollei sitten paketteihin muiden kuusia koristamaan.
Sydänten lisäksi olisi kasa erivärisiä pahveja, aaltopahvia, sitä kuuluisaa oranssia huovutusvillaa, pinkkiä huopaa ja vieläpä kerä oranssia silkkinauhaa joka pääsee uusiokäyttöön palveltuaan hyvin jo yksissä hääjuhlissa. Nämä pitäisi nyt käyttää pois, jotta saan välillä aarrelaatikoitani tyhjemmiksi.
Ajattelin että tämä blogin kirjoittaminen innostaa minua myös puuhaamaan enemmän kaikenlaisia askarteluhommia, ja kyllähän se innostaakin - nyt vain tuntuu että tämä innostaa hiukan liikaakin ja olen vain kehittänyt hirmuisesti kaikenlaista tekemistä, mutta en ole juurikaan ehtinyt vielä niitä tehdä...
Mutta tietysti nyt kun ne on tänne kirjoitettu, niin pysyy itselläkin joku kontrolli siihen, mitä kaikkea sitä on suunnitellut tekevänsä. Eli eiku hihat heilumaan!
Niin, ja antakaa toki kehitysehdotuksia ja neuvoja - olisiko juuri sinulla joku ihana vinkki miten noi huopasydämet voisi hyödyntää?
lauantai 8. marraskuuta 2008
Helmiä ja kolttuja
Löysin hiljan tällaisen mekkoihanuuden, ja huolimatta siitä, että mekon kierrätetty kangas on ehkäpä hiukan mummolan verhot -tyyppinen, niin tämä vaan jotenkin tuntui aivan täydelliseltä.
(Kuvista ei selviäkään mekon pituus, mutta sen helma näkyy tuossa vasemmalla ylimpänä olevassa kuvassa juuri ja juuri. Eli kolttu on minun makuuni aivan liian lyhyt, mutta suunnittelin käyttäväni tuota tunikana ja taidan laittaa tuon alle housut tai hameen.)
Kävin kaupassa ihastelemassa tätä useasti - mekon kaunis selkäosa, täydellinen väriyhdistelmä ja vieläpä kierrätysmateriaalien käyttö kun tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ja koska en lopulta jaksanut alvariinsa ravata mekon luona huokailemassa, niin pakkohan tämä oli napata viimein mukaan.
Kolttu pääsisikin ylläni pian teatteriin ja pikkujouluihin, mutta ensin pitäisi tehdä mekkoon sopiva koru, ja jotenkin kuvittelin, että puiset helmet ovat tämän kanssa aivan ehdottomat. Nyt kun kaivelin puuhelmivalikoimani esiin, en enää osaakaan sanoa, minkälaiset pitäisi tehdä... Lyhyet vai pitkät? Kokonaan valkoiset? Vai ehkä valko-vihreät? Tai jotakin ihan muuta?
Nyt tarvittais sitä kuuluisaa värisilmää. Tai ehkä tässä ei auta muu kuin kokeilla, mikä näyttää hyvältä.
Helmikorujen (siis ihan yksinkertaisten puuhelmet kuminauhassa -mallisten) tekemisessä hauskaa onkin juuri se, että ne voi helposti purkaa ja tehdä samoista materiaaleista uudet. Purin juuri useat vanhat koruni, joita en ole vuosiin käyttänyt, koska ne olivat mielestäni liian lyhyet. Mutta yksittäiset helmet ovat edelleen hyvässä kuosissa, joten käytän ne mielelläni uudelleen.
Jahka nyt ensin keksin mitä niistä pitäisi tehdä vai pitäisikö kehitelläkin jotakin aivan muuta... Ideoita?
(Kuvista ei selviäkään mekon pituus, mutta sen helma näkyy tuossa vasemmalla ylimpänä olevassa kuvassa juuri ja juuri. Eli kolttu on minun makuuni aivan liian lyhyt, mutta suunnittelin käyttäväni tuota tunikana ja taidan laittaa tuon alle housut tai hameen.)Kävin kaupassa ihastelemassa tätä useasti - mekon kaunis selkäosa, täydellinen väriyhdistelmä ja vieläpä kierrätysmateriaalien käyttö kun tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ja koska en lopulta jaksanut alvariinsa ravata mekon luona huokailemassa, niin pakkohan tämä oli napata viimein mukaan.
Kolttu pääsisikin ylläni pian teatteriin ja pikkujouluihin, mutta ensin pitäisi tehdä mekkoon sopiva koru, ja jotenkin kuvittelin, että puiset helmet ovat tämän kanssa aivan ehdottomat. Nyt kun kaivelin puuhelmivalikoimani esiin, en enää osaakaan sanoa, minkälaiset pitäisi tehdä... Lyhyet vai pitkät? Kokonaan valkoiset? Vai ehkä valko-vihreät? Tai jotakin ihan muuta?
Nyt tarvittais sitä kuuluisaa värisilmää. Tai ehkä tässä ei auta muu kuin kokeilla, mikä näyttää hyvältä.
Helmikorujen (siis ihan yksinkertaisten puuhelmet kuminauhassa -mallisten) tekemisessä hauskaa onkin juuri se, että ne voi helposti purkaa ja tehdä samoista materiaaleista uudet. Purin juuri useat vanhat koruni, joita en ole vuosiin käyttänyt, koska ne olivat mielestäni liian lyhyet. Mutta yksittäiset helmet ovat edelleen hyvässä kuosissa, joten käytän ne mielelläni uudelleen.
Jahka nyt ensin keksin mitä niistä pitäisi tehdä vai pitäisikö kehitelläkin jotakin aivan muuta... Ideoita?
Visuaalinen aamutee
Tänä aamuna mulla meni suurin osa ajastani aamuteen kuvaamiseen sekä uusien teepakkausten ihasteluun...
Olen joskus nähnyt valkoista teetä myytävän pieninä ruusukkeina, jotka aukeavat kuumassa vedessä ollessaan. Mutta nyt löysin tällaisia pieniä "kuulia", jotka toimivat samoin, ja saivat herätettyä sisäisen tutkijani - ja kaivamaan kamerani esille...
Aamun teehetkeeni liittyy toinenkin visuaalinen virike. Löysin yhdestä avaamastani Clipper-teepaketista kortin, jossa kerrotaan heidän teepakettien ulkoasumuutoksesta. Uudet pakkaukset ovat nähtävillä Clipperin sivuilla - ja minä ainakin ihastuin niihin heti! Kyllä! Ostan jatkossakin tätä teetä! Mut äh, mikä toi noiden uus kiva fontti on? Joku uusklassinen antikva? Täytyy saada pian uus paketti käteen niin näkee tekstit paremmin kuin noiden nettisivujen pikkukuvista.
Jahka teefiilistelyistäni pääsen jatkamaan päivää muissakin askareissa, heittäydyn pian korujen kimppuun - pitäis saada tehtyä uusi pikkujoulukoru, kun valitsemani koltun kanssa ei tunnu mikään vanha koru sopivan... Mutta tästä lisää myöhemmin!
Olen joskus nähnyt valkoista teetä myytävän pieninä ruusukkeina, jotka aukeavat kuumassa vedessä ollessaan. Mutta nyt löysin tällaisia pieniä "kuulia", jotka toimivat samoin, ja saivat herätettyä sisäisen tutkijani - ja kaivamaan kamerani esille...
Aamun teehetkeeni liittyy toinenkin visuaalinen virike. Löysin yhdestä avaamastani Clipper-teepaketista kortin, jossa kerrotaan heidän teepakettien ulkoasumuutoksesta. Uudet pakkaukset ovat nähtävillä Clipperin sivuilla - ja minä ainakin ihastuin niihin heti! Kyllä! Ostan jatkossakin tätä teetä! Mut äh, mikä toi noiden uus kiva fontti on? Joku uusklassinen antikva? Täytyy saada pian uus paketti käteen niin näkee tekstit paremmin kuin noiden nettisivujen pikkukuvista.
Jahka teefiilistelyistäni pääsen jatkamaan päivää muissakin askareissa, heittäydyn pian korujen kimppuun - pitäis saada tehtyä uusi pikkujoulukoru, kun valitsemani koltun kanssa ei tunnu mikään vanha koru sopivan... Mutta tästä lisää myöhemmin!
perjantai 7. marraskuuta 2008
Nainen ja kamera
Tänään on Helsingissä ensi-illassa mielenkiintoinen ruotsalainen elokuva Ikuistetut hetket (Maria Larssons eviga ögonblick), jonka tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Ruotsiin. Päähenkilö Maria Larsson voittaa arpajaisissa kameran, jonka avulla hän näkee maailman uusin silmin. Leffa on esittelyjen mukaan tyylikkäästi kuvattu, kaunis rakkaustarina - siis täydellinen elokuva meikäläiselle (koko kuvaus Finnkino sivuilla) - jo pelkästään kamera-teemansa takia.
Ikuistettujen hetkien trailerissa on ihana pätkä naisen ja miehen keskustelua:
- Mitä kameran läpi näkyy, Maria?
- Maailma, jota tutkia, jota taltioida, josta kertoa.
Ja sitä tutkittavaa ja taltioitavaahan täällä riittää. Saisinpa itse taas herätettyä viikonlopun aikana itsestäni tuon tutkijan.
Koetan päästä katsomaan tämän leffan mitä pikimiten. Jos olet nähnyt sen jo, niin kerro ihmeessä mitä siitä pidit!
Ikuistettujen hetkien trailerissa on ihana pätkä naisen ja miehen keskustelua:
- Mitä kameran läpi näkyy, Maria?
- Maailma, jota tutkia, jota taltioida, josta kertoa.
Ja sitä tutkittavaa ja taltioitavaahan täällä riittää. Saisinpa itse taas herätettyä viikonlopun aikana itsestäni tuon tutkijan.
Koetan päästä katsomaan tämän leffan mitä pikimiten. Jos olet nähnyt sen jo, niin kerro ihmeessä mitä siitä pidit!
tiistai 4. marraskuuta 2008
Antaa kaikkien kokouskukkien kukkia vaan
Nyt esittelen ne aikaisemmin lupaamani kokouskukat, jotka on tunnettu myös nimellä "Luentoliljat", mutta luentojen vähentyessä ja kokousten lisääntyessä on nähty tarpeelliseksi myös vaihtaa lajikkeen nimeä.
Kokouskukat.
Kasvien levinneisyys on yhä vaan laajempi ja niitä tavataankin jo vuodenajasta riippumatta niin muistiinpanokirjassani, kalenterissani ja kaikenlaisten paperien kulmissa. Niiden tuottamisen tarkoitus ei suinkaan ole luoda esteettisiä elämyksiä vaan ennemminkin auttaa kokousten aiheisiin keskittymisessä ja omien ideoiden virtaamisessa.
Mutta nyt kun kukkia katsoo niin ehkäpä näitä kokouspapereiden kukkaketoja voisi hyvinkin käyttää pienenä printtinä jossakin. Ties vaikka ne levittäytyisivät hyvälle kasvualustalle tänne blogiinkin?
Työkavereille tiedoksi: en siis ole kyllästynyt, kun vaivun näiden kukkien lumoon, vaan aivoni raksuttavat yhä vain kiivaammin mitä enemmän vihkoni sivuille ilmaantuu näitä varsin monimuotoisia kasveja. Ja jonkinlaista mielihyvääkin näiden piirtely tuottaa, etenkin jos saa loihdittua erityisen harmonisen kukkakokoelman sen enempää sommitteluun keskittymättä.
Kokouskukat.Mutta nyt kun kukkia katsoo niin ehkäpä näitä kokouspapereiden kukkaketoja voisi hyvinkin käyttää pienenä printtinä jossakin. Ties vaikka ne levittäytyisivät hyvälle kasvualustalle tänne blogiinkin?
Työkavereille tiedoksi: en siis ole kyllästynyt, kun vaivun näiden kukkien lumoon, vaan aivoni raksuttavat yhä vain kiivaammin mitä enemmän vihkoni sivuille ilmaantuu näitä varsin monimuotoisia kasveja. Ja jonkinlaista mielihyvääkin näiden piirtely tuottaa, etenkin jos saa loihdittua erityisen harmonisen kukkakokoelman sen enempää sommitteluun keskittymättä.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Helvetican hienostelija
Opiskeluaikoina meillä oli erittäin viheliäisiä typografian tenttejä, joissa kaikessa yksinkertaisuudessaan siis tunnistettiin fontteja. Ihan parasta näissä tenteissä oli se, että tapasin käydä aamuisin ennen koululle menoa matkan varrella olevassa kahvilassa pänttäämässä fontteja suurinpiirtein aamukahvin ajan. Se oli ihanaa ja virkistävää, ja kieltämättä fontit jäivät hyvin päähän - joskin nyt olisi varmasti jo hyvä hetki taas vähän kertailla...!
Siinä aamutuimaan tuli usein keksityksi muistisääntöjä eri fonteille, ja Helvetica-fontti sai minulta lempinimen "helvetican hienostelija". Ja vain sen vuoksi, että Helvetican gemena a-kirjaimessa, on pieni hienosteleva häntä, joka erotti sen mm. Univers-fontista, siis näin:
Toki näissä kahdessa fontissa on rutkasti muitakin eroja, mutta musta toi helvetican hienostelija -muistisääntö oli helpoin. Ja kivoin.
Helveticasta puheen ollen: viimeisillä Rakkautta & anarkiaa -festareillakin nähty Helvetica-leffa on suurenmoinen. Hanki se käsiisi, käy kiskan kautta hakemassa pussillinen teemaan sopivia aakkoskarkkeja ja nauti. Leffa toimii kuulemma ihan hyvin vaikket olisi typografiaan liiemmin tutustunut. Mutta älä pelästy, tyypit leffassa on aika syvällä leffan teemassa...
Huhhuh, välillä oma perusteellisuuteni yllättää minut itsenikin: kaivelin opiskelupapereitani ja löysin tuohon fonttitunnistustenttiin liittyen tulostamiani papereita, joihin olen kerännyt muutamien fonttein selvimmät eroavaisuudet. Tässä näytettä barokkiantikvoista Caslon 540, Adobe Caslon ja Baskerville (jota tietysti kutsuin Barokki-baskervilleksi, jotta muistin mihin ryhmään se kuului...)
(Ooh, katsokaa noita kauniita versaali Q-kirjaimien häntiä - ne vasta hienostelevia ovatkin!)
Tässä typografiahurmoksessa olen aloittanut myös joulukorttiprojektini, josta lisää myöhemmin. Näillä näkymin niissä on paljon - no tietysti kirjaimia...!
Siinä aamutuimaan tuli usein keksityksi muistisääntöjä eri fonteille, ja Helvetica-fontti sai minulta lempinimen "helvetican hienostelija". Ja vain sen vuoksi, että Helvetican gemena a-kirjaimessa, on pieni hienosteleva häntä, joka erotti sen mm. Univers-fontista, siis näin:
Toki näissä kahdessa fontissa on rutkasti muitakin eroja, mutta musta toi helvetican hienostelija -muistisääntö oli helpoin. Ja kivoin.Helveticasta puheen ollen: viimeisillä Rakkautta & anarkiaa -festareillakin nähty Helvetica-leffa on suurenmoinen. Hanki se käsiisi, käy kiskan kautta hakemassa pussillinen teemaan sopivia aakkoskarkkeja ja nauti. Leffa toimii kuulemma ihan hyvin vaikket olisi typografiaan liiemmin tutustunut. Mutta älä pelästy, tyypit leffassa on aika syvällä leffan teemassa...
Huhhuh, välillä oma perusteellisuuteni yllättää minut itsenikin: kaivelin opiskelupapereitani ja löysin tuohon fonttitunnistustenttiin liittyen tulostamiani papereita, joihin olen kerännyt muutamien fonttein selvimmät eroavaisuudet. Tässä näytettä barokkiantikvoista Caslon 540, Adobe Caslon ja Baskerville (jota tietysti kutsuin Barokki-baskervilleksi, jotta muistin mihin ryhmään se kuului...)
(Ooh, katsokaa noita kauniita versaali Q-kirjaimien häntiä - ne vasta hienostelevia ovatkin!)Tässä typografiahurmoksessa olen aloittanut myös joulukorttiprojektini, josta lisää myöhemmin. Näillä näkymin niissä on paljon - no tietysti kirjaimia...!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)