Tänään askartelukertsissä tuli jutustellessamme esiin - jossain siinä muffinien ja voileipien välissä - termi "olla värisilmää".
Olen yhden ystäväni luottovärikonsultti ja niinpä pääsin nytkin valikoimaan sopivia nappeja hänen tekeillä olevaan kaulakoruunsa.
Kotimatkalla bussissa jumiuduin kuitenkin miettimään, mikä ihme on "hyvä värisilmä"? Onko se taito asetella eri värisiä asioita harmoniseen asetelmaan, ja kuinka paljon omilla mieltymyksillä on siihen osansa? Kun ehdotin ystäväni korun murrettujen sävyisten nappien sekaan piristykseksi pieniä hitusia valkoisia pikkunappeja, ei koruntekijä itse innostunut siitä laisinkaan.
Toinen askartelija taas luotti korua tehdessään sattumaan ja oli sitä mieltä, että tilkkutäkkimäiset asiat vaan näyttää aina hyvältä, vaikkei lopputulosta olisi etukäteen juurikaan suunnitellut. Ja niinpä hän lykki nappeja vieriviereen sitä mukaan kuin ne sattuivat käteen tarttumaan. (tätä korua en vielä ehtinyt nähdä valmiina)
Minusta meillä kaikilla on jonkinlaista "värisilmää" mutta ehkäpä toisilla on kehittynyt tai vallan opittu taito asetella eri värejä sopivassa ja etenkin tarkoituksenmukaisessa suhteessa yhteen, olipa kyseessä sitten sisustuselementit tai oma vaatetus. Ja niin - mikä sitten on kenellekin harmoniaa ja missä tilanteessa,... Itse en pukeudu vahingossakaan keltaiseen , vaikka vaatteessa olisi kuinka harmoninen väriyhdistelmä, mutta olkkarimme seinä taas on aivan ihana keltaisessa maalissaan - valkoisten seinien ympäröimänä.
Aih ja voih, mitä mä tein kaikki väriopin tunnit? Piirtelin kokouskukkia? (niistä lisää myöhemmin) Täytynee taas hiukan palauttaa väriopin termejä mieleen.
Ainiin, siitä ystäväni nappikorusta tuli aivan nappisuoritus, ja innostuin siitä niin kovasti, että aion seuraavalla kertsikerralla tehdä niitä itsekin. Mistä saisin kasan sekalaisia vanhoja nappeja?
1 kommentti:
Minuakin on kehuttu hyvästä värisilmästä, ja toisinaan tehdessään värivalintoja ystävät kyselevät mielipidettäni. En mielelläni anna sitä, koska kuten sinäkin, myös minä ihmettelen, mitä se värisilmä oikein tarkoittaa.
Minua miellyttävät tietyt visuaaliset kohteet toisia enemmän. Niissä on kontrasteja, mutta yleisilme on rauhallinen jopa seesteinen. Minun makuni saa minut valitsemaan näin. Jos joku pitää samanlaisista jutuista, hyvä niin. Ei ole pakko.
Ei kaikilla ihmisillä ole tällainen maku. Ei minusta ole sellaisille ihmisille makutuomariksi, jotka pitävät signaaliväreistä (minun makuni kirkuu: Räikeää!), ruskeista ja beigeistä (Tylsää!), vaaleanpunaisesta (Yök, romanttista jaskaa!) tai pastelleista (Lällyä!).
Minä olen värirajoitteinen, aina olen ollut ja aina tulen olemaan.
Lähetä kommentti