Visuaalista kaikki on vaan

Manasin tovi sitten ystävälleni, kuinka tietyt kosmetiikkaputelit ovat niin luotaan työntävän näköisiä, etten millään tohtisi kaupassa tarttua niihin, vaan jopa huolimatta tuotteen laadusta tai hinnasta, valitsisin mieluummin sen ihanan ja kauniin pakkauksen.

Ylipäätään olen vasta viime vuosina ruvennut lataamaan ostoskoriini niitäkin tuotteita - niin ruokaa kuin kosmetiikkaakin - joiden pakkaus ei visuaalisesti minua miellytä , mutta vain, koska niillä on jokin muu, vaakakupissa enemmän painavampi ominaisuus (reilu, luomu tai muuten vaan mahtava tai edullinen tuote). Siihen asti niin shampoot, saippuat kuin riisipaketitkin ovat järjestäen tulleet kotiini jonkinlaisissa vihreän sävyisissä pakkauksissa - lempiväriäni noudattaen. Niin, että miten niin niillä pakkauksilla ei ole merkitystä? Visualisteille ainakin on...

Eräs (visualisti) ystäväni häkellytti taannoin Alkon myyjää omintakeisilla vaatimuksillaan. Hän kierteli hyllyjen välissä sopivaa punaviiniä etsien, kun myyjä tuli tarjoamaan apuaan epätoivoisen tuntuista asiakasta auttaakseen. Ystäväni vastasi kohteliaasti myyjän avuntarjontaan ja kertoi, että on etsimässä viiniä, jonka etiketissä on kaunis ja moitteeton typografia...

Ihan tällaisia vaatimuksia varten ei muuten asiantuntevalla myyjällä ollut koulutusta, mutta jäi kuulemma mielenkiinnolla seuraamaan, mihin viiniin ystäväni päätyy...

Niin ruoka- kuin viinimyymälöissä alkaa jo olla hyvin merkittyinä mm. luomu- ja reilun kaupan tuotteet. Pitäiskö niihin lätkäistä vielä "visualistin valinta" -lätkä?

Kuva 2. Koulutyö muutaman vuoden takaa.

Minun olisi varmasti pitänyt oppia suunnittelemaan muutakin kuin sellaista, jonka itse ostaisin. Tein kuitenkin energiansäästölampulle tällaisen (kuvitteellisen) pakkauksen, jonka itse varmasti nappaisin hyllyltä...