Liikaa kuvankäsittelyä?
Alempi kuva on suoraan kamerasta tullut kuva, ylempi on sama kuva käsittelyn jälkeen.
Alempi kuva on suoraan kamerasta tullut kuva, ylempi on sama kuva käsittelyn jälkeen.
Olen ollut hulvattomassa hurmoksessa tällä viikolla olleesta kuvienkäsittelykoulutuksesta sekä viime viikkoisesta Kuvien käsittelyä vai manipulointia -luennosta, mutta en ole saanut juuri mitään visuaalista itse aikaan. höh. Valokuvatorstaitkin menevät kerta kerran jälkeen sivu suun mutta viikonloppuna on otettava kamerasta kiinni, kun se piuhakin vihdoin löytyi.
Päälimmäisenä tuosta luennosta jäi mieleen aikaisemminkin mieltäni askarruttanut kysymys, missä määrin kuvia on ihan ok muokata? Samaa pohdittiin vastikään myös Kemikaalicocktail-blogin Photoshop her ass -postauksessa. Joskin sielä tarkastelun kohteena ovat aika äärimmäiset kuvan muokkaukset, joissa ihmisistä tehdään laihempia, sileämpi ihoisia jne. Mutta erittäin arvokasta arvokeskustelua sekin.
Itse pähkäilen hiukan vaatimattomampien käsittelyjen sallittavuudesta, omien kuvieni kanssa en edes harkitse suurien muutosten tekemistä ihmisvartaloille ja kasvoille. Kaikki ihmiskehoa liikaa vääristävät - jopa sairaalloiset muokkaukset - ovat mielestäni todella arvelluttavia.
Olen kuullut sellaisen määritelmän kuvienkäsittelyn rajoista, että kaikki kuvan muokkaukset, jotka olisi ollut mahdollista tehdä kuvalle myös pimiössä, voidaan tehdä myös digitaalisessa kuvankäsittelyssä. Mutta eikös pimiössäkin päästä muokkaamaan todellisuutta, kuvan tummuutta säätelemällä, tai kuvaa rajaamalla, jolloin voidaan jättää jotakin olennaista kuvan ulkopuolelle.
En ole aivan näin ehdoton, mutta on mielenkiintoista kyseenalaistaa möys kaikki totutut ja yleisesti hyväksytyt kuvienkäsittelytavat.
Nämä hajanaiset ajatukset päälimmäisenä koitan pian saada unen päästä kiinni...
(Kuvien moraalisia seikkoja pohdiskellessa voi hyvin tarkastella karmeita kuvienmuokkausmogia maailmalta osoitteessa: photoshopdisasters.blogspot.com. )
6 kommenttia:
Mun aivosoluni lähtivät liikkeelle tänään Akateemisessa, kun löysin englantilaisesta valokuvauslehdestä
automaattisen naamanvääntelysoftan arvostelun. Portrait Professional-softalla voi puoliautomaattisesti (liukusäätimillä!) muuttaa kasvojen tai jenkkakahvojen muotoa, siloittaa ihoa ja muuttaa silmien väriä. Lehti kehui kovasti.
Ja onhan se upeaa - enää ei tarvitse edes opetella käyttämään fotaria, mallin laihduttamisesta puhumattakaan. Ja kun kaikki pääsevät tekemään samoja muokkaustemppuja, voidaan nämä tylsät etiikkapohdinnat lopettaa.
Puh. Ei muuta tänään.
Hei, kiva kun kävit Karhu!
Ja voi jessus, täytyy tutustua ohjelmaan tarkemmin - ei niin että tarttisin, vaan ihan huvitukseksi!
Kuulin myös, että jo lasten päiväkodeissa kun on ollut ryhmäkuvaus ja joku lapsista on ollut kuvauspäivänä sairaana kotona, niin ollaan vain todettu, että ei haittaa, voidaan jättää riviin tilaa ja lisätä puuttuva lapsi kuvaan myöhemmin...!
No tämä ei kai vielä ole älyttömän vakavaa, mutta meneekö tämä pian siihen, että jos lapsella olikin joku paha rokko ja siitä jäänyt naamaan arpia, niin voiko vanhemmat pyytää kuvaajaa samalla poistamaan kuvasta nuo kamaluudet...
Huh. Kuulemma merten takana ollaan jo oltu huolissaan kun töitä hakevat mallit ovatkin haastatteluun tullesssan aivan erinäköisiä kuin kuvissa, jotka ovat hakemuksissaan mukaan laittaneet. Mihin tämä kuvamaailma on oikein menossa...
Mä bongasin Juutuupissa hienon 3D-morfaus-softan esittelypätkän, jossa oli kanssa kivoja liukusäätimiä: mies-nainen, leveä-laiha, normaali-epänormaali jne.. Kohta kun sen voi upottaa - vaikka jo suoraan kameraan - niin sittenhän perhepotrettien manipulaatiolla saa sukulaisille kivat yllätykset ja ite oikein hyvät naurut: "kato, sun setä/isä/veli näyttääkin tossa kuvassa jotekin ihan naiselta".
http://tinyurl.com/yyhnnj
Ikuisuuskysymys! Filmille pitkään kuvanneet valokuvaajat ovat sitä mieltä että digikuviin ei saa puuttua mitenkään. Ja kuten mainitsit, pimiössä touhuttiin paljon. Didikamera kuitenkin käsittelee valoa aivan erillä lailla kuin perinteiset filmiversiot, joten päästäksemme kelvolliseen lopputulokseen pienet säädöt ovat paikallaan.
Kuvamanipulaatio onkin sitten jo 'taidelaji' ja nämä kuvat pitäisi erottaa omaksi lajikseen. Eikä siinä mitään vikaa ole siinäkään touhussa. Paljon tullut hienoja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, päästää luovuutensa valloilleen. Miksi ihmisiltä pitäisi kieltää uudet harrastukset perinteiden nimissä ;)
Musta valokuvauksen kiehtovuus on juuri rajauksessa. Taltion sen minkä haluan, eihän 360 asteen kameroita ole olemassa. Eikä kuvaan kuitenkaan saa oikeasti lemuja, höpinöitä, tärinää, makua...
Olen jo pidemmän aikaa halunnut kuvankäsittelykurssille. Koneellani ei ole kuin iPhoto, jonka vaatimattomassa repertuarissakin olen ajautunut omiin maneereihini. Harmittaa.
Kauniisti muunneltu kuva!
Hyvä pointti, "Vilijonkka". Nimenomaa rajaus tekee kuvasta juuri minun otokseni, kuvan jossa on vain minun näkökulmani.
Ja eiku rohkeasti kurssille vaan! Tai jos/kun saat kuvankäsittelyohjelman koneelle, niin täältä bittiavaruudesta saa varmasti myös apua ja tukea!
Lähetä kommentti