Visusti visuaalista

lauantai 21. helmikuuta 2009

Kamera kaulassa ja sormessa

Voi jessus! Tuppaako digijärkkäri jäämään kotiin kun sitä ei aparaatin suuren painon vuoksi jaksa kantaa kaulassa? Siihenkin on näemmä ratkaisu olemassa - nyt voisi todellakin kulkea kamera kaulassa - ja sormessa - ihan jatkuvasti!


Nämä hauskat kamera- ja legon-oloiset-korut löytyivät pursuavilta shanalogic.com-sivuilta.
(Tästä kaupasta mainittiin myös Dont wanna grow up -blogissa. Kiitos vinkistä!)

Hauskoja ideoita mutta taidan kuitenkin jatkaa tuon oikean järkkärin mukana kantamista, sillä kun saa ihan kuviakin aikaiseksi - ja roikotan koruina vain nappiriipuksia, joiden kimppuun käynkin heti paikalla! Lego-korun voisin tietysti myös tekaista, jahka löydän vanhat legoni jostakin.

Niiin paljon ideoita, niin vähän aikaa...

perjantai 20. helmikuuta 2009

Fonttitietäjäksi

Tein netissä ilovetypography.com-sivuston fonttitestin, josta sain huimat pisteet 25/34! Ihan hyvin näinkin epäaktiiviselta fonttiaddiktilta, mutta hemmetti olishan noi nyt pitänyt kaikki tietää! Siis eiku kaivelemaan opiskelupaperit esiin ja kertaamaan...

Pääsin kuitenkin tällä Hall of famen sijalle 29. - saavutus sekin, eiku cv:tä korjaamaan. :)
(no joo, okei, tuo lista on vain viimeisiltä 24 tunnilta...)

torstai 19. helmikuuta 2009

Nappipainajainen 3-deenä

Hehkutin tätä animaatioleffaa jo aiemminkin, mutta vihdoinkin on selvinnyt, että tämä ihastuttavan oloinen ja paljon hehkutettu pläjäys Coraline, nähdään leffateattereissa Suomessa ensi-illassa 5. kesäkuuta! Riemastuin tästä jopa hitusen enemmän kuin siitä tiedosta, että minulla olisi Madonnan konsertin lippu takataskussa, jos vain tartun tuohon tilaisuuteen! (tiedoksi Madonnan keikan lippuni haltijalle että harkitsen kuitenkin vielä konserttiin lähtöä, olisi tuo vaan sen verran ainutlaatuinen tilaisuus vaikken mieletön fani olekaan)

KUVA coraline--trailer.blogspot.com/

En ole vielä lukenut Neil Gaimanin Coraline-kirjaa saatikka edes hankkinut sitä, vaikka opus onkin juuri ilmestynyt myös suomeksi, ja on saatavilla ainakin Egmontin nettikaupasta. Saman puljun blogissa on myös bongattu mieleen jäävä lainaus Coralinen kirjoittajan nettisivuilta:
Sillä (Coraline-tarinalla) on kauneimpien satujen hienovaraista kauhua, se on mestariteos. Etkä enää koskaan tule ajattelemaan nappeja aivan perinteiseen tapaan.”
-
Terry Pratchett, Mouse Circus – The Official Neil Gaiman Website for Younger Readers
Eli pitääkö mun nyt tehtailla nappaskareita varastoon siltä varalta, että leffan nähtyäni en niihin uskalla enää kajota...? Ou-nou, tää vaikuttaa todelliselta painajaiselta! Mutta tuo nappiteema ja mm. julistekuvista ja trailereista saadut makupalat leffan raikkaasta ja pursuilevasta visuaalisuudesta vetoavat muhun niin suurella voimalla, että tämä on mentävä heti katsomaan!

Kaiken kukkuraksi Coraline näytetään kolmiulotteisena 3D-versiona, tämän tiedon kertoi muun muassa Tietokone-lehti. Lehden mukaan 3D-esitykset lisääntyvät tänä vuonna leffateattereissamme ylipäätäänkin, ja myöhemmin tänä vuonna on tulossa mm. suosikiltani Pixarilta uusi pätkä Up, joka myös nähdään tällä uudella tekniikalla. Voihan mahtavuus! Ei muuta kuin punalasit päähän ja menoksi!


+ muutamia linkelöit:
- Suomenkielinen kuvaus Coraline-kirjasta Egmontin blogissa
- Facebookin Coraline-ryhmä
- Englanninkielisen Coraline-sarjiksen osa sivuista luettavissa kustantajan sivuilla

perjantai 13. helmikuuta 2009

Väriä nappikoruihin


Viimeaikojen uusin innovaationi näiden nappikorujen husaamisessa on tuo erilaisten ja etenkin eriväristen narujen käyttö. Tähän asti olen hakenut narut kaupoista, mutta täytyykin olla tarkkana kirppiksillä kiertäessäni, josko sieltäkin tarttuisi mukaan tähän sopivia nauhoja.

Tummista, hyvin yksinkertaisista napeista koostuvaan koruun saa hauskaa pilkettä pirteän värisillä naruilla ja korusta tuleekin tosi helposti ihan eri näköinen! Tässä on käytössäni joku kumma "nahkamainen" naru jota sai Tiimarista. Sen huono puoli oli sen leveys, sillä napeissa täytyi olla aika isot reijät, jotta narun sai likoja ähräämättä niistä läpi.




Korujen lukkomekanismeihin en ole juurikaan vielä paneutunut. Tähän asti olen vain tehnyt sellaisia koruja, joiden toiseen päähän tulee taipuvasta materiaalista oleva lenkki, jonka saa kiepsautettua korun toisen pään viimeisen napin ympärille. Jos teillä on muita hyviä ja näpsäköitä vinkkejä niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kai tuohon ihan normaalinkin korulukon saa viritettyä - mulla ei tosin ole niistä mitään kokemusta, mutta vaikeaa se tuskin on?

Eilen askartelukertsissä kaverit tekivät napeista mahtavia rintakoruja - niistä tuli aivan mielettömän hienoja! Harmi etten tajunnut kuvata koruja, mutta ikuistan ne seuraavalla kerralla. Yksi itse aikaisemmin ähräämäni rintakoru kalpeni niiden rinnalla täysin, mutta nyt onkin järeämmät välineet käytössä - nimittäin kuumaliimapyssy!

Nappirintakoruja tulossa siis aivan varmasti tännekin!

tiistai 10. helmikuuta 2009

Viimeinen ilta täällä

Huomenna meillä vaihtuu maisemat, ja tähän pieneen keittiöön tulee joku muu hellan ääreen notkuilemaan ja unelmoimaan. Henkilöautollinen tavaroitamme on taas pakattu lähtemään kohti seuraavaa vara-asuntoamme.


Alunperin otin tämän kuvan, kun koetin kuvata vaatteitani, joita voisin käyttää ihan jatkuvasti. Yksi näistä on suomalaisen Riiminka Designin tunika joka on todella hintansa veroinen vaatekappale, ja jota voi todellakin käyttää ihan ympäri vuoden, vastoin ennakkoluulojani. Pakkasten kovuuden mukaan vaan enempi vaatetta, villapaitaa ja säärystintä alle, tunika on sen verran reilun kokoinen. Kesäkuumalla taas mekon mukava pellavamateriaali on ihanan viileä. (Parempi kuva tuosta ihanasta vaatteesta löytyy Riimingan sivuilta.)

Myöhemmin tämä sama kuva oli ahkerassa jatkojalostuksessa, kun otin sen kokeilukappaleeksi kuvienkäsittelyä harjoitellessani. Tosin tämä olikin aika haastava kuva siihen, tuo liesituulettimen vahva valo muuten pimeähkössä kuvassa kun tuotti hiukan ongelmia.

Siis eiku harjoittelemaan lisää!

maanantai 9. helmikuuta 2009

Evakosta evakkoon

Jee, kylppäriremonttimme todellakin etenee! Kävimme viikonloppuna tarkastamassa tiluksemme, ja remontti on edennyt oikein mukavasti! Vessassa on jo laattojen lisäksi pönttö ja osa kalusteistakin paikoillaan ja kylppärissäkin on laatat seinissä ja lattiassa - mutta kattoa kuivataan edelleen, ties kuinka kauan vielä... (mä en huumassani tajunnut edes ottaa sieltä valokuvia, joten koitan muistaa seuraavalla kerralla)

Evakkopaikkamme vaihtuu tällä viikolla, joten taakse jää nämä aamunäkymät.


(Täytyy muuten muistaa joku aamu käydä kuvaamassa ne auringonlaskunäkymät, kun nyt vielä täällä ollaan.)

Keskiviikkona ollaan siis jo uusissa maisemissa kakluunin äärellä pitämässä huushollia lämpimänä, kun talossa asuva perhe lähtee lämpimimmille seuduille latautumaan. Odotan jo niitä ihania iltoja, kun saan ihan luvan kanssa vain lonnia kotona, lämmittää kakluunia ja näperrellä nappiaskareitani tulen äärellä.

Tosin kuvitelmani saattavat olla yltiöromanttisia, ja totuus onkin se, että tänne iskee hirmuinen pakkas- ja lumisaderintama, enkä ehdi parin viikon aikana tehdä muuta kuin kolata lunta pihalta ja jatkuvasti juoksuttaa huoltomiestä avaamaan jäätyneitä putkia meidän peseytyessä joko a) kylmällä vedellä b) työpaikalla c) ei ollenkaan.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Napit riviin järjesty!

Nyt se taas alkoi - vimmattu nappiäherrys! Viikon kuluttua olemme menossa juhliin, ja mulla ei tietenkään ole "mitään kaulaan laitettavaa"... Olen ehtinyt jo purkaakin useita koruja, kun olen keksinyt yhä vaan parempia tapoja solmia nappeja yhteen.

Nyt vaihtui rautalangasta vännetyt korut kankaisimmaksi, eli olen sitonut napit yhteen tuollaisella ohuella kangasnauhalla. Ainoastaan päässä olevassa punaisessa napissa on rautalankalenkki, jonka avulla sen pään saa kiinni toisessa päässä olevaan nappiin.

Mun tekisi mieli jättää koruun myös nuo ylijääneet narunpätkät, nehän voisi hyvin jäädä niskaan jotenin roikkumaan, tai ne voisi sitoa mukavaksi rusetiksi.

Lisää nappinäpräilyä tulossa ihan pian - muutama uusi värikokeilu on vielä kesken!

torstai 5. helmikuuta 2009

Napit valtaavat onnittelukortit

No nyt nuo pirulaiset napit ovat viekkaasti vallanneet jo onnittelukortitkin!

Tämä kollaasikortti meni tammikuussa syntynelle Pompulalle ja uunituoreille vanhemmille. Olen nyt hyvin innostunut ennemminkin askartelemaan kortteja, kuin tekemään niitä koneella ja printtailemaan kuten aikaisemmin. Vuosikymmeniä vanhat aikakauslehdetkin ovat päässeet korteissakin hyötykäyttöön - tähän korttiin löytyi sopiva vauvakuva, ja leikkasin lehdestä kortin sisäpuolelle myös 60-luvun vinkkejä vauvaelämään totutteleville vanhemmille.


Seuraavana korttiprojektina olisi onnittelukortti hääparille. Mitähän vinkeitä ideoita siihen keksisi?

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Tää on pakko kuvata

Tässä kuvassa ei ole teknisesti mitään erityistä, eikä ihmekään, se kun onkin vain aamulla bussipysäkille kiirehtiessäni ottamani pikainen kännykkäräpsy.

Mutta tämä räpsy oli pakko ottaa, ihan vain muistutukseksi itselleni siitä, että joku aamu on lähdettävä kotoa himpun verran aikaisemmin kamerakalusto kainalossa tallentamaan tuota mieletöntä valoilmiötä, auringonnousua kaupungin takaa. Kuvaan rumasti tielle osuneet rannalla ruikuttavat veneetkin osoittautuivat tarkemmin niitä tutkailtuani mielenkiintoisiksi möhkäleiksi, joista voisi myös saada mukavia otoksia. Myös vastarannalla oleva satamakonteista tyhjentynyt alue on jollain hämmentävällä tavalla todella kuvauksellinen yksinäisien ja toimettomina seisovien satamanostureiden seisoessa edelleen sielä vahdissa.

Tähän reissuun ei taidakaan "himpun verran aikaisemmin" lähtö riittää.

lauantai 31. tammikuuta 2009

Valokuvatorstai - haaste 117. "Moni"

Valokuvatorstain tämän kertainen kuvani aiheeseen "Moni".

Moni. Aivan liian moni tuli näitä raiteita pitkin.
Kuvattu kesällä 2008 Auschwitzissa.

Muutama bonuskuva tästä samasta, koskettavasta aiheesta ja kohteesta.


tiistai 27. tammikuuta 2009

Käsittelyä vai manipulaatiota, kas siinä pulma

Liikaa kuvankäsittelyä?
Alempi kuva on suoraan kamerasta tullut kuva, ylempi on sama kuva käsittelyn jälkeen.

Olen ollut hulvattomassa hurmoksessa tällä viikolla olleesta kuvienkäsittelykoulutuksesta sekä viime viikkoisesta Kuvien käsittelyä vai manipulointia -luennosta, mutta en ole saanut juuri mitään visuaalista itse aikaan. höh. Valokuvatorstaitkin menevät kerta kerran jälkeen sivu suun mutta viikonloppuna on otettava kamerasta kiinni, kun se piuhakin vihdoin löytyi.

Päälimmäisenä tuosta luennosta jäi mieleen aikaisemminkin mieltäni askarruttanut kysymys, missä määrin kuvia on ihan ok muokata? Samaa pohdittiin vastikään myös Kemikaalicocktail-blogin Photoshop her ass -postauksessa. Joskin sielä tarkastelun kohteena ovat aika äärimmäiset kuvan muokkaukset, joissa ihmisistä tehdään laihempia, sileämpi ihoisia jne. Mutta erittäin arvokasta arvokeskustelua sekin.

Itse pähkäilen hiukan vaatimattomampien käsittelyjen sallittavuudesta, omien kuvieni kanssa en edes harkitse suurien muutosten tekemistä ihmisvartaloille ja kasvoille. Kaikki ihmiskehoa liikaa vääristävät - jopa sairaalloiset muokkaukset - ovat mielestäni todella arvelluttavia.

Olen kuullut sellaisen määritelmän kuvienkäsittelyn rajoista, että kaikki kuvan muokkaukset, jotka olisi ollut mahdollista tehdä kuvalle myös pimiössä, voidaan tehdä myös digitaalisessa kuvankäsittelyssä. Mutta eikös pimiössäkin päästä muokkaamaan todellisuutta, kuvan tummuutta säätelemällä, tai kuvaa rajaamalla, jolloin voidaan jättää jotakin olennaista kuvan ulkopuolelle.

En ole aivan näin ehdoton, mutta on mielenkiintoista kyseenalaistaa möys kaikki totutut ja yleisesti hyväksytyt kuvienkäsittelytavat.

Nämä hajanaiset ajatukset päälimmäisenä koitan pian saada unen päästä kiinni...

(Kuvien moraalisia seikkoja pohdiskellessa voi hyvin tarkastella karmeita kuvienmuokkausmogia maailmalta osoitteessa: photoshopdisasters.blogspot.com. )

maanantai 26. tammikuuta 2009

Kotini on kolme ämmää

Voihan ihanuus! Remontti alkoi, ja olemme jo roudanneet itsemme tilaipäisasuntoon. Tokaisinkin, että kotini on sielä, missä on kolme ämmää: Minä, mies ja Mac-kone. (myöhemmin tuli mieleen myös napit, mutta jotta ne sopivat M-rimpsuun, niin olkoon ne siis Mun Napit.)

Luulin että ne riittivätkin, mutta järjestelmällisyyteni on nyt hiukan horjunut - bloggaamiseen tarvittavia välineitä jäi remonttisotkujen sekaan kaappiin, ja piuha, jolla saan kuvat siirrettyä kamerasta konelle on sielä jossakin. Ei tee mieli mennä sinne sotkuihin avaamaan suojia yhden piuhan takia, joten joudun kehittelemään jostakin itselleni varapiuhan tai muistikortinlukijan.

Ja jos jokin voi mennä mönkään niin sitten menee kaikki - koska en saa kamerasta kuvia ulos, otin muutamia fotoja kännykälläni. Mutta jostakin teknisestä kommervenkistä johtuen, en saakaan niitä bluetoothilla siirrettyä koneelle laisinkaan... Joten visusti visuaalinen ei ole nyt lainkaan visuaalinen, ja koittaa saada piuhat pian kuntoon, jotta pääsee taas täydellä teholla bloggailemaan!

Mutta muuten täällä on mukavaa, koko elämä on koossa tässä tiiviissä kahdessakymmenessä neliössä. Ruokakaupassa tunnen olevani kuin turisti, bussien aikatauluja joutuu tarkemmin selvittelemään netistä ja huone on täynnä puoliksi avattuja matkalaukkuja ja rinkkoja.

Vähän kuin ois matkoilla.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Tällainen ihana kaunokainen putkahti vastikään sukuumme. Ihmeellinen ilmestys, joka kuvaushetkellä vietti noin kymmen-tuntis-synttäreitään. Rutkasti onnea koko perheelle, joka vielä totuttelee niin uuteen perheenjäseneensä, kuin uusiin rooleihinsa äitinä, isänä ja tyttärenä!



tiistai 13. tammikuuta 2009

Ruutuostoksilla netissä

Olen oikeastaan aika huono shoppailija ("hei, enhän mä oikeasti tarvitse tätä, samalla hinnalla voisin vaikka jnejne..."), vaikka pidänkin kauniista ja ihanista asioista ja ikkunashoppailusta - tai netissä ruutushoppailusta. Hmm, itse asiassa jos koneessa on käytössä Windows-käyttöjärjestelmä, niin miksei silloinkin voida puhua "window shoppaamisesta". Mä tosin taidan vaan olla omenavarkaissa...

Yksi ihanimmista minulle uusista nettikauposta on Three Potato Four -kauppa jossa on niin hirvittävän herkullinen kokoelma sekalaisia keräilijöiden herkkuja, että minun on todella vaikea vastustaa kiusausta!

Nämä herkut löytyvät threepotatofourshop.comista.

Ja kappas kappas, valikoimissa on niin paljon kirjain-aiheisia tuotteita, että ne saavat paatuneimmakin eko-graafikon jalat vapisemaan.

Mutta kaikista houkutuksista huolimatta pidän tätä sivustoa edelleen inspiraation ja visuaalisten virikkeiden lähteenäni. Mutta jahka tämä remonttimme saadaan alta pois, niin ties vaikka innostuisin vuoraamaan juuri maalatut vessan seinät esimerkiksi noilla nettikaupasta saatavilla helvetica-kirjaimilla.

Tänään tehtiin tilaus remontista, joka alkaa ehkä kahden viikon päästä, ja sitten kuivaillaan kattoa ehkä pari viikkoa, kunnes päästään tekemään noin parin viiikon kestoista laatoitus yms. -työtä. Ehkä.

Huh. Odottavan visualistin aika on pitkä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Valokuvatorstai - haaste 114. Silirimpsis...

Remonttiasioiden ollessa levällään en nyt tohtinut kajota kameraani laisinkaan, vaan kaivoin arkistostani kuvan valokuvatorstain tämän kertaiseen haasteeseen.
Vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis.

Tämä kuva on otettu viime vuonna Tukholmassa, jossa olin turistikierroksella kävelemässä kaupungin katoilla... Todella toivoin, että olisi ollut sileä tie, silirimpsis...