
Tuntuu, kuin opettelisin vasta piirtämään.
Tartuin todella pitkästä aikaa puuväreihin, ja aloin vain vailla suurempaa ajatusta piirrellä jotakin. Liekö kevään vimmainen odotus vai mikä pisti käteni piirtelemään vehreää puustoa.

Minusta tuntuu, että kaikista kynistäni ja muistakin väreistäni ovat aina kaikki
puun väriset värit ensimmäisinä lopussa. Punaiset saattavat olla aivan korkkaamattomia kun taas vihreitä sävyjä pitää jo mennä hamstraamaan lisää.
Näiden puukynien kanssa käy pian samoin, ellen keksi jotakin punaista piirrettävää - täytynee laajentaa repertuaaria puu-piirroksista vaikkapa kukkiin.

Ah kuinka ihanaa vaan piirrellä ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta - tämä se vasta on rentouttavaa. Tässä saa olla niin hetkessä kiinni, ajatella vain joko sillä hetkellä paperille vedettävää väriä tai olla ajattelematta juuri mitään, aivan kuin meditoisi.
Mikä muu puuha on yhtä intensiivistä?