Visusti visuaalista

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Ämmät

Ämmiä ja ämmiä. Lauantain luovan hetkeni tulos. (Kyllä, maltoin tällä aurinkoisella säällä olla hetken myös koneen äärellä)

torstai 13. toukokuuta 2010

Tämä on parasta juuri nyt

Ihanimpia asioita juuri nyt on lämpöiset rantakalliot, kesäyöt ja kaikki tämä ihana joka liittyy kesään! Mutta sadepäivien varalle on onneksi tietokone, piirtolevy ja pikselit.

Käyn muutamana arki-iltana viikossa koulussa, ja sielä olen huomannut, että on todella inspiroivaa kun saa välillä tehdä päättömiä  harjoitustöitä, joista ei ole tarkoituskaan tulla mitään järkevää saatika kaunista. Itse ainakin löydän esimerkiksi photari- ja illustrator-tunneillamme näistä ohjelmista koko ajan uusia työkaluja, erilaisia tapoja ratkaista asioita ja hyödyntää ohjelman ominaisuuksia. 

Nämä kuvat syntyivät  noilla tunneilla, ja ah miten ihanaa onkaan välillä tehdä kuvia esim. yksinkertaisilla geometrisillä kuvioilla ilman huolen häivää lopputuloksesta!

 

torstai 29. huhtikuuta 2010

Virkattuja laukkuherkkuja



Ystäväni facebook-seinällä käytiin  hiljan varsin vapputunnelmainen keskustelu käsilaukuista, ja kuinka hieno, kaunis polkupyörä voisi olla kuin käsilaukku - mutta mä olen sitä mieltä ettei mikään pyörä korvaa käsilaukkua, ainakaan näitä virkattuja versioita!

Tällainen pieni, vielä hiukan muhkurainen käsilaukku syntyy helposti pyöreästä virkatusta lituskasta. Mietin mitä sellaisesta palasesta voisi tehdä ja pienen tuotekehittelyprosessin jälkeen lituska pannulappumainen luomus taipui kaksinkerroin, virkkasin reunat piilosilmukoin kiinni ja jatkoin virkkaamista keskiosasta niin, että sain tehtyä läpän jolla laukun saa kiinni. Vielä pitää päätellä langat ja kiinnitän tuollaisen virkatun napinkin laukkuun kiinni. Yritin tehdä virkkaamalla myös kantokahvat, mutta niistä tuli varsin muodottomat joten niitä pitää vielä kehitellä.
Pipohuuman jälkeen olen nyt sujuvasti siirtänyt villitykseni näihin laukkuihin! Mistä löytyisi inspiraation lähteeksi hauskojen virkattujen laukkujen ja kassien ohjeita, tai löytyisikö sinulta joku malli, jota olisi ehdottomasti päästävä kokeilemaan?

Minulla on kyllä toinenkin laukku tuossa työn alla ja siitä tulee niin mahtava, mutta kuvia pistän vasta kun se valmistuu - vielä pitää ratkaista puisten kantokahvojen kiinnistysmekanismit... Mutta seuraavaksi haluaisin tehdä jonkun isomman kassin, sitä silmällä pitäen kerään mielelläni kaikenlaisia ideoita!

t. Visualisti, joka ei osaa päättä virkkaisko vai hengailisiko uuden ihanan tietokoneensa äärellä

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Shala-laa, luuranko rämisee

Tämä viikon hiilipiirrokseni kietoutuivat kännykkäkameran ja Photoshopin avulla näinkin iloisiin keväisen vihreisiin kuoseihin.



Ei muuta uutta hiilipiirrosrintamalta, hötkyilen siinä edelleen enkä malta keskittyä olennaiseen, mm. mittasuhteisiin. Jospa vihdon onkin vain tyydyttävä siihen, että nopea, räiskyvä ja malttamaton tapani piirtää on arvokas ja ainutlaatuinen oma tyylini!

torstai 25. maaliskuuta 2010

Hiilikädenjälkiä

Rakastan kuvankäsittelyohjelmia, menen sekaisin piirtolevystä, tulen hulluksi kamerastani, unelmoin uudesta läppäristä ja innostun internetistä sekä kaikenlaisista teknisistä innovaatioista. Ja kaikesta teknisestä innostuksestani huolimatta haikailen silti eniten ihan sen perinteisen hiilipiirrustuksen perään. Onnea on viikottaiset piirrustustunnit!
Tämän viikon elävänmallipiirrustuksen tunneillani syntyivät nämä hahmot. Huomaan innostuvani hiilestä ja erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta niin paljon, etten tajua keskittyä itse piirroksen kohteeseen, ihmiseen ja anatomiaan juuri lainkaan. Siksi tyyppini paperilla ovat aina pienipäisiä, jättiläisjalkaisia, eriparikehoisia tai liian vanhoja. Lupaan joka kerta, että ensi kerralla keskitän kaiken tarmoni viilaamaan piirroksestani anatomisesti oikeanlaisen ja unohdan kaiken muun kikkailun. Siis ensi kerralla taas sama juttu..

PS. Piirrustusryhmämme työt ovat esillä Helsingissä Ruoholahden metroasemalla toukokuussa. Jos siis liikut sielä päin, niin vilkuilepas ympärillesi, hiilipiirroksemme täyttävät tuolloin metroaseman vitriinit!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Sekaisin museoista

Kaupunki, jossa on mediamuseo ja tekstiiliteollisuumuseo, ei voi olla paha paikka.

Kävin viime viikonloppuna ensi kertaa Tampereen Mediamuseo Rupriikissa, ja ihastuin siihen aivan valtavasti! Museo, jossa on painokone, sanomalehtikuvan historiaa valoittavaa tietoa, lapsuuden televisiohahmoja ja mahtava valokuvanäyttey menee automaattisesti museoiden kärkeen. Museo on aika pieni ja sympaattinen, joten levottomampikin museovierailija jaksaa mainiosti kahlata näyttelyt läpi.
Painokone!


Niin, ja se tekstiiliteollisuusmuseo Työväenmuseo Werstaalla, se jäi tällä kertaa väliin, vaikka huomiota herättävä neulegraffiti olisikin houkutellut sielä käymään. Mutta vielä ehtii, ja Werstaalla on muuten myös DDR-näyttely meneillään ja H. R. Gigerin näyttely on puolestaan Tampereen taidemuseossa - huh, joten toinen viikonloppu Tampereella sujuisi varsin rattoisasti ainoastaan museoita kierrellen! Joko mennään?

maanantai 15. helmikuuta 2010

Paita pressopannulle

 

Ei, uhmakkaasta olemuksestaan huolimatta se ei ole merihirviö.



Se on pressopannun paita, joka päätyi viikonloppuna ystävälleni tuparilahjaksi. Väritys ei ole lainkaan minulle tyypillistä, mutta en voinut vastustaa pinkkiä kiusausta, kun tiesin ihanan tupariasunnon keittiön kaappien olevan väriltään houkuttelevan pinkit!

 
 

Tämä syntyi ihan omassa päässäni olevan mallin mukaan, tekemistä toki helpotti se, että vaatetta pystyi jo tehdessä testaamaan kotona olevan pressopannun päälle. Mutta yksinkertaisuudessaan tämä vaate on pitkula, jonka päässä on napit ja napinlävet.

Pressopannuvaatteen kaveriksi syntyi samaan sarjaan sopiva pannulapppu ja molemmat sulloutuivat etikettien kera pakettiin ja tuparituomisiksi.


Virkkuuhuuma ei siis ole laantunut, vaan yltyy ainoastaan. Joskin tällä hetkellä on menossa myös muutama mukava visuaaliseen ilmeeseen liittyvä projekti, jotka teettävät hommia iltaisin. Virkkaus on jäänyt siis bussimatkapuuhaksi, joten otan matkoista kaiken ilon irti vielä ennen fillarikauden alkamista. Ja hei, siihenhän ei ole enää ihan kamalan pitkä aika  - aamuisin alkaa olla jo kovin valoisaa!

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Akvarelliamatööri repii työt palasiksi

Syksyllä luonnostelemani elävän mallin kuvat päätyivät uuteen käsittelyyn työpöydälleni. Halusin pitkästä aikaa treenailla akvarellejä ja pastellikyniä, ja tein luonnosten pohjalta uuden kuvan. Usein näistä "ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa" -töistä tulee jollain tavalla kammotuksia. Silloin auttaa erään entisen opettajani antama neuvo: pilko työsi pienemmiksi palasiksi, pienistä suikaleista voi löytyä uskomattoman kauniita yksityskohtia!

Nämä kaikki kuvat on pilkottu yhdestä samasta suuremmasta kuvasta:




Siis vaikka hamoista tulikin naiiveja, epäluonnottomia möykkyjä, rajaamalla kuvasta löytyy ihan hauskoja kohtia, jotka toimisivat hyvin ominakin teoksina. Kuten tämä tiukasti rajattu kuva lantiosta:



 


Huolimatta mielestäni epäonnistuneista ihmishahmoista,  oma inthimoni maalamiseen kuitenkin syttyi, ihan pakko päästä taas akvarellien pariin! Myös hiili on vanginnut minut täysin ja onneksi kohta on taas tiistai ja elävän mallin piirrustustunnit.  Projekti Täydellisen viivan metsästys on vielä niin kesken.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Ei tullut nallea, tuli otus

Itkettää ja naurattaa - ensimmäinen virkkaamani pehmolelu on samanaikaisesti säälittävä rääpäle ja ihanan suloinen otus.  






Mutta tätä on tehty sinnikkäästi ja intohimoisesti, ja mikä tärkeintä: se valmistui, juuri sopivasti jotta saan otuksen tänään synttärisankarille lahjapakettiin. 

 

Värit on valittu täysin lahjan saajaa ajatellen, niin ja kirjain tietysti myös. Sainpas siis virkattua nyt myös tuon uhkaamani kirjaimen, tästä se lähtee, mistäs muusta kuin a-kirjaimesta.  Niin ja tuo naama - sehän on tavalaan aika outo.... Olin ajatellut otukselle nappisilmiä, mutta lahjan saajan nuoren iän huomioiden ajattelin että ne voisivat olla turvallisuusriski. Jäi siis naama aika tyhjäksi, mutta haitanneeko tuo mittäään?


Tämä otus syntyi ilman ohjetta, mutta seuraavan voisin tehdä jonkin hyväksihavaitun ohjeen kera, niin ettei tartvitsisi kärvistellä ja päästellä ärräpäitä ihan joka välissä. Onko jollekulle sattunut kohdalle kivan virkatun pehmolelun ohje? Noihin kirjaimiin tarvitsisin myös ohjeita,vaikka itseasiassa pidänkin virkkaamisessa juuri siitä, että tehdessä pääsee myös pähkäilemään uusia ratkaisuja. Mutta näin virkkuu-urani alkuvaiheissa on ehkä parempi tutustua ensin valmiisiin malleihin, joita voi sitten myöhemmin soveltaa.

Oujee, ihanaa että tämä valmistui, sitten vaan uutta työtä tekoon!

perjantai 1. tammikuuta 2010

Vuoden ensimmäiset valokuvat




Nämä raketit räiskyivät maagisella Kolilla ja showta seurasimme mukavasti hotellihuoneen lämmössä. Valoisaa uutta vuotta kaikille!


 




tiistai 22. joulukuuta 2009

Tartu koukkuun!

Näin on nyt graafikkokin joutunut täysin virkkuukoukun lumouksen valtaan, vaikkei olisi vielä hetki sitten uskonut. Kun vielä tovin treenailen ja hion tekniikkaa, niin saatanpa yhdistää graafisen suunnittelun ja virkkaamisen - ties mitä virkattuja kirjaintuotteita minulta vielä syntyy...!

Mutta hei te ystäväiseni, jotka olette harkinneet että voisitte opetella virkkaamaan, minä kannustan teitä täydestä sydämestä! Parissa kuukaudessa oppii aika varmasti perusniksit, ja niillä ihan tavallisimmilla silmukoilla ja pylväillä voi saada aikaan aikas kivoja juttuja, tässä minun ensimmäiset isommat virkkuutyöt:




1. Kaulahuivi.
Pelkkiä ketjusilmukoita ja pylväitä, samaa yksinkertaista kuviota vaan, superhelppo! Tämän ohje löytyi Joka tyypin virkkauskirjasta. Samassa kirjassa oli paljon muitakin helppoja ohjeita, joilla oli mukava aloittaa.




2. Pipot.
Nämäkin ovat mallia aivan superhelpot. Pelkkää suoraa virkkaamista, ei kavennuksia, levennyksiä tai muita päätä huimaavia kikkailuja. Eli nämä kaikki ovat lituskaisena sellaisia suorakaiteen muotoisia.

Keltainen on Taidelukio -pipo, vihreä Neiti metsästäjä -pipo, ja ruskea on Neiti etsivä -pipo. Nimet ovat ihan spontaaneja, eli vedetty piposta. Taidelukio -pipon nimi muistuttaa minua lukioajoistani, jolloin olisin halunnut juuri tullaisen kukkapipon, mutta silloin ei tullut mieleenikään että olisin tarttunut virkkuukoukkuun ja tehnyt moisen itse.


 



Nykyään käytän bussimatkatkin hyödyksi, ja virkaaan aina matkallani töihin. Nyt aamuruuhkatkaan ei harmita yhtään, matkat jopa sujuvat liian sukkelaan! Kun tekis niin mieli aina tehdä se kuuluisa "yks kierros vielä..."


maanantai 14. joulukuuta 2009

Joulukortit mainoksista ja vanhoista lehdistä



Yhtäkkiä se iski, aivan käsittämätön vimma tehdä sittenkin ne joulukortit! Ryhdyin suikaloimaan vaatekatalogeja, mainoksia ja vanhoja aikakauslehtiä. Leikkaamaan muotoleikkurilla pitsireunoja, ympyröitä, ja kaikenmaailman kuvioita.  Ja tadaa, tässä ne nyt ovat, rakkaudella ja hillittömällä askarteluvimmalla väkerretyt joulukortit vuosimallia 2009!









Näiden tekemiseen ei tarvittu kuin korttipohjat, kasa vanhoja kauniita mainoksia tai aikakauslehtien sivuja,  liimaa tai kaksipuolista teippiä sekä erilaisia leikkureita pitsireunojen ja pallojen leikkaamiseen. Eivät nämä ihan perinteisen jouluisia ole, mutta eipä kai niiden tarvitsekaan olla? Joulun ja talven elementtejä niistä kuitenkin löytyy, vaikka värimaailma onkin lähempänä samba-karnevaalia kuin tavaratalon jouluikkunaa.

Nyt alkaakin yksi hauskimmista osuuksista joulukorttipuuhissa:  Mikä kortti sopis kenelle -pohdinta. Ja voi kiesus kun olisi niin monta kenelle sopisi vaikkapa tämä kortti, jossa on vanhasta lehdestä leikattu "Kahdella värillä neulottua" -ohje.


lauantai 21. marraskuuta 2009

Koukussa käsittämättömään käsityöhön



Olen kaikki nämä vuodet uskotellut itselleni, että virkkaaminen on jotakin aivan käsittämättömän vaikeaa, eikä tällaisen paantuneen paperigraafikon ole mahdollista saada virkkaamalla aikaiseksi mitään järkevää, joten en ole koskaan edes yrittänyt. (lisäksi valitsin aikoinaan koulussa teknisen työn tunnit, joten edes silloin ei tullut juurikaan virkattua -  no joo, sitä yhtä ikimuistoista pipo-pannulappua lukuunottamatta)

Muutama viikko sitten päätin tehdä bussimatkoilla jotakin järkevää ja opetella siinä istuessani virkkaamaan. Lainasin ystävältäni koukun ja lankakerän ja tartuin hiukan epäilevästä, mutta tomerasti toimeen.

Opettelin askel kerrallaan (löysin onneksi netistä mainiot virkkausohjeet): ensin tavallisia ketjusilmukoita, sitten kiinteitä silmukoita. Pikkuhiljaa siirryin pelottaviin pyöreisiin muotoihin, joista tosin tuli ensin osastoa Barbie-hatut. Pian uskalsin hypätä pylväiden ja piilosilmukoiden kyytiin, kokeilin jopa muutamaa kukkamallia. Ja nyt näitä pieni pyöreitä lärpäkkeitä on koti pullollaan, mitähän näistä tekisi?






Nyt minulla on työn alla maailman helpoin kaulahuiviohje: 4x ketjusilmukka + 1 x kiinteäsilmukka, jolla saa nopeasti tehtyä verkkomaista huivia. Tämä on niin ihanaa! Kädet vaan syyhyää virkkaamaan, ja silmukat hiipivät jo uniinikin  - sillä tavalla kuin tetris-pelikin joskus tuli, tiedättehän?

Ja kiitos, kaikki linkkivinkit ihaniin virkkausohjeisiin ovat tarpeen, tiedätkö mistä löytysi mahtavimmat ohjeet ja mallit?