Visusti visuaalista

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Lahjapakettien paljastus

Minun piti laittaa jo ennen joulua tänne kuvia paketoimistani lahjapaketeista ja lahjakorteista, mutta en tohtinutkaan niitä paljastaa siinä pelossa että saajat olisivat käyneet niitä täällä jo uteliaina urkkimassa...

Mutta tässä ne ovat, joulupaketit vuosimallia 2008: voimapaperia, vanhoista sanomalehdistä niin tekstipalstoja kuin kauniita kuviakin, paperinarua ja huovutettuja koristeita.


Minusta näistä tuli varsin somat, ja päihittää mennen tullen monet valmispaperit - ja kääreet voi hyvin sujauttaa paperiroskikseen sillä paksua panoväripakkelia niissä ei ole. Sain paketoinnissa myös hyödynnettyä ne kaapissa vuosia lojuneet huovuttamani palaset, joista olin leikellyt pieniä sydämiä.

Kiitos myös lahjoista jotka olivat ilmestyneet meidän olkkariin! Ehdoton suosikki on valokuvausta käsittelevä kirja, jonka parissa meni joulupäivä ja taidanpa lueskella sitä huomennakin!

Uusi vuosi alkaakin varsin visuaalisissa merkeissä - pienestä pintaremontista yllättäen kehkeytynyt varsin mittava kylppäriremontti pistää vannoutuneimmankin visualistin pään pyörälle, kun pääsemme valitsemaan kalusteiden, laatoitusten ja maalien malleja ja värejä. Vaihtoehtoja on niin paljon! Mutta tästä lisää ensi vuonna - leppoisaa vuoden vaihdetta kaikille!

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Terveisiä vuodelta 1949!


Rikoin kalliista aartestani, ukiltani peräisin olevasta tarjottimesta sen lasin. Tämä johti tapahtumaketjuun, jonka tuloksena pääsin tutkailemaan lähes 60 vuoden takaisia tapahtumia omassa olohuoneessani! Kun otin tarjottimesta irti rikkoutuneen lasin sekä tupakka-askien kannet, jotka olivat lasin alla tarjotinta koristamassa, paljastuikin niiden alta monta sivua tiistain, elokuun 23. päivän vuoden 1949 Ilta-sanomien numerosta!

Tuossa numerossa (oletin että kaikki sivut ovat samasta lehdestä mutta toki voi olla toisinkin) päiviteltiin mm. huonoa kesää:
"Kuluneesta kesästä puhuvat monet pettyneet ihmiset kesänä, jota ei koskaan tullut. Tällä tarkoitetaan sitä, että tuuli on pysytellyt kylmällä puolella, sateita on ollut liiaksikin ja veden lämpö on ollut niin alhaalla, että varsinaisesta rantaelämästä merten ja tuhansien järvien hietikoilla ja kallioilla ei ole tullut mitään."
Ei ne kesät siis tuolloinkaan ollet aina lämpöisiä...

Tilasin tarjottimeen uuden lasin, ja kun pistin sitä paikalleen, oli aivan pakko sujauttaa vanhojen lehtien lomaan myös pari sivua tämän päivän Hesaria. Onpa sitten jälkipolvilla jotakin luettavaa meidän ajastamme - ja ihmeteltävää miten tuo tuoreempi lehden sivu tuonne väliin onkaan sujahtanut...!


Kiitos ukki, tämä oli hauska ylläri! Nyt tarjottimessasi on kaunis uusi lasi - ja täytyy sanoa että lasin vaihto teki terää - tarjotin on hiukan siistimmän näköinen kun samalla siivosin siitä myös väleihin pujahtaneet muruset ja roskat pois. Nyt se pääsee taas paraatipaikalleen olkkarin pöydälle!

lauantai 20. joulukuuta 2008

tiistai 16. joulukuuta 2008

Ovikoriste piparimuoteista

Minulla ei ole koskaan ollut joulukoristetta ulko-ovessa. Mutta nyt sain kumman kimmokkeen vuosia käyttämättä olleista piparimuoteistamme ja jo pitkään pinnalla olleista napeista, ja intouduin väsäämään elämäni ensimmäisen jouluisen koristeen ovea piristämään.


Tosin tämä näyttää ovessa aika pieneltä, ja siksi koriste saattaisikin sopia paremmin kuuseen, mutta koska joulukuusta meille ei tule niin annetaan olla ovessa.

Työpaikalla kummasteltiin, kun kerroin ettei meillä ole yhtä tähteä ja paria tonttua lukuunottamatta mitään muita joulukoristeita kotona. Otaksuivat varmaankin, että innokkaana näpertelijänä tuottaisin vuosittain uudet vuosikertatontturivistöt lipastoa koristamaan. En olekaan aikaisemmin tuntenut vetoa koristeiden väkertämiseen tai ylipäätään kodin juhlateemasisustukseen, mutta ehkäpä mopo lähtee pikkuhiljaa kädestä kun olen vihdoin löytänyt tämän kierrätysmateriaalien viehätyksen...!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Valokuvatorstai - haaste 112.

Tässä valokuvatorstain kuvani, joita inspiroi tämä tekstikatkelma:
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida
(Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
"Toisinaan minä inhoan sanoja."

Tätä ei varmasti tarvitse selittää. Tällä kertaa oli ihan pakko laittaa pari bonuskuvaa mukaan. Kesän reissulla oli paljon "sanoja joita toisinaan inhoan". Tässä vielä pari:

tiistai 9. joulukuuta 2008

Graafikon unelma - fonttipeli!

Hei Joulupukki,
viimeksi kun turistiin taisin sanoa, etten toivo joululahjaksi mitään. Kerroin, että haluan vain olla rauhassa kotona, viettää ihania vapaapäiviä ja nautiskella rauhallisesta elämästä.

Mutta silloin en vielä tiennyt, että on olemassa tällaiset pelikortit!!

kuva: magmabooks.com

Eli Type Trumps -korttipeli, jossa pelataan fonttien eri ominaisuuksilla. Tajutonta! Korttipakasta löytyy Avantgarden ja Timesin lisäksi toki myös suokkarini Helvetica. Jos siis käsitin oikein, nämä Top Trumps -korttipelin kaltaisilla korteilla voisi pelata "kumman korteilla on paremmat ominaisuudet" -peliä. Tai sitten minulla nämä päätyisivät kehyksiin ja seinälle...

Nämä ihanuudet löytyivät Magma books -kaupan sivuilta, joka on muuten aikamoinen graafikoiden apaja mahtavine kirjavalikoimineen. Joulupukki, voit mennä sivun typografia-osastolle ja valikoida sieltä ihan mitä tahansa.

Niin, ja jos tarttisin nyt muistitikun, saattaisin tilata sieltä tämän:

Kuva magmabooks.com. Muistitikusta tietoa kaupan sivuilla.

Äh, ehkä mä luen nyt ensin noi lukemattomat kirjat hyllystämme ja palaan kuolaamaan Magma Booksin sivuille hiukan myöhemmin...

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Valokuvatorstai - haaste 111. "6.12. klo 18"

Valokuvatorstain haasteessa oli tarkoituksena ottaa valokuva itsenäisyyspäivänä klo 18. Näin teinkin, täysi salaattikulho sylissä, toinen vierelläni penkillä, ja kännykkä kädessä tärisevässä autossa matkalla illan juhliin kaverin luo.

Siniristikylttimme.

Ennakkosuunnitelmista poiketen en sittenkään kuvannut tuota kello 18 hetkeä kamerallani, vaan tämä maisema tallentui automatkalla kännykän näytölleni. Herkullisen, lähestulkoon säntillisen siniristin muotoisen tiekyltin muodostuttua horisonttiin, en malttanut olla hitusen käsittelemättä kuvaa, jotta ristin muoto piirtyisi tähän otokseen vieläkin selvemmin. Joten tätä on ihan himpun verran käsitelty, oli aivan pakko kun oli niin herkullinen tilaisuus ja lähes täydellinen suomenlipun risti jo valmiina!

Ja varmasti noista maassa olevista kääntyvistä nuolistakin saisi joku nokkela syväanalysoija poliittisia vertauskuvia kehiteltyä...!

lauantai 6. joulukuuta 2008

Katua joulua, joulukatua

Luulin että olisin jo päässyt näppäilemään valokuvatorstain haastetta, mutta tämän torstain haaste onkin poikkeuksellisesti sellainen, joka kuvataan tänään itsenäisyyspäivänä klo 18. Siis sumeat ja rakeiset kännykkänäppäilyt jatkuvat vielä, kävin eilen hummailemassa keskustassa ja näpsäsin pari kuvaa joulukadulta.

Kaupungin lumeton joulukatu tuntuukin olevan elämässäni nyt ainut näkyvä merkki tulevasta joulusta. Mun jouluhössötykset kun painottuivat niihin muutamaan joulukalenteriin, jotka tein jo siis marraskuussa. Ainiin, ostinhan mä kyllä juuri lehden, jossa oli rutkasti jouluruokareseptejä - ehkä siitä intoutuneena villiinnyn vielä jouluaskareisiin! (en ole koskaan tehnyt joululaatikoita, ja nyt jopa jo harkitsin, pitäisikö testata...)

Mutta tänä iltana kaivan rakkaan kamerani esiin, kiskon juhlavermeet päälle ja säntään itsenäisyyttä viettämään!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Joulukalenteri jämämateriaaleista

Ekat jouluaskartelut on nyt tehty, ja kuvassa komeilee kaikista mahdollisista askartelujämäasioistani koottu joulukalenteri. Eli projekti "Hillitse askarteluvaraston edelleen laajenemista" etenee mallikkaasti.


Nuo puiset numerot olin aikanaan ostanut jotakin toistaiseksi unholaan jäänyttä tekelettä varten, ruskea paperi on joulupaperin jämät viime vuodelta, kuten osa paperinauhoistakin, väripahvit satunnaisia jämäpaloja joistakin edellisistä askarteluista, kuvat on leikattu vanhoista lehdistä ja silkkinauhat ovat omista häistäni, joissa niiden edellinen elämä oli muistaakseni ruokapöydillä jonkinmoisina koristeina.

Kiitettävää hyötykäyttöä, mutta riittääköhän mulle noista jämien jämistä enää materiaalia joulupaketteihini?

(Kalenterin sisältöähän mä en tässä voi paljastaa, sillä muuten joltakin saattaa mennä yllärit pilalle. Mutta sen voin kertoa, että sisältö ei ole kovinkaan kierrätettyä mutta sitäkin ihanampaa...!)

Nappipainajainen

Työkaverini vinkkasi minulle jenkeissä helmikuussa ensi-iltaan tulevasta animaatiosta ja nappiaddiktoituneiden painajaisesta (?) Coralinesta. Ja koska olen sekä edellä mainittu addikti että myös animaatioiden suuri ystävä, täytyy tämä leffa ehdottomasti nähdä!

Lisää tietoa elokuvasta löytyy mm. täältä, sivuilla on myös nähtävillä elokuvan traileri - nappifriikit, kiinnittäkää huomiota etenkin äidin silmiin...!

Elokuva perustuu Neil Gaimanin kirjaan - onko joku sattumoisin lukenut? Minulle tämä on aivan uusi tuttavuus, mutta jo leffan trailerin näkeminen sai innostumaan kirjastakin. (Coraline kirjavinkeissä) Tosin tässä trailerissa viehätti etenkin leffan rehevä, laadukas ja valloittava visuaalisuus, enkä tiedä yhtään, minkälainen tarina on. Jos joku osaa kertoa tarinasta, niin laittakaa ihmeessä kommenttia.

Uuh, uskaltaako tässä enää jatkaa nappiaskarteluja laisinkaan - jospa alan näkemään painajaisia, joissa seikkailee nappisilmäinen aviomies/äiti/anoppi...

lauantai 29. marraskuuta 2008

Valokuvatorstain - haaste 110. "Lasi"

Osallistun nyt valokuvatorstaihin näillä kännykkä-näppäilyilläni, vaikka tiedän että tekninen laatu kuvissa ei olekaan häävi. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, näissä onkin tärkeämpää sattuman tuoma ilo ja yllätyksellisyys!

Tämä kuva on siis otettu auton etupenkiltä, kun ajaja vielä viuhtoo harjalla lumia pois auton päältä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Mahdollisimman huonoja kuvia

Olen viime aikoina yrittänyt valokuvata myös aivan arkisissa tilanteissa, niin työmatkalla kuin roskistenvientikäppäilyillä, mutta tarkoituksenani ei ole ollut saada tarkkoja, kauniita ja virheettömiä otoksia, vaan enempikin abstrakteja, outoja ja rumiakin välähdyksiä.

Tähän sopiva kuvausväline on aina mukanani kulkeva kännykän kamera.

En edes aina näe, mitä kuvaruudulle on tallentumassa, etenkään jos on hitusenkaan pimeää, mutta se ei olekaan nyt ollut tärkeintä. Jostakin kummasta syystä kaipaan särmän ja harmonisten kuvien kuvaamisen rinnalle myös tällaista sattuman tuomaa iloa ja huolettomuutta. Tässä kun ei todellakaan ole tarkoitus ns. onnistua!

Nämä lumen peittämät maisemat tallentuivat maanantaina tullessani askartelukertsistä kotiin.

LinkkiEtsi kuvasta polkupyörä...

Aloitin tämän arkisen näppäilyn, kun törmäsin lomografia-termiin eräällä Plazan kulttuurisivulla. Sielä kerrotaan tästä kuvaustavasta, jossa kuvaajat kuvaavat vanhalla venäläisellä filmikameralla ja ottavat "mahdollisimman monta valokuvaa mahdollisimman mahdottomissa tilanteissa eriskummallisista kuvakulmista" ja siinä on tuon Plazan jutun mukaan "perusideana heittää ajatteleminen roskiin, toimia nopeasti, leikkiä ympäristön kanssa ja nauttia kommunikoinnista."

En lähde tutkailemaan tässä tämän tarkemmin tuota itse lomografiaa, siitä löytyy lisää tietoa esimerkiksi tuolta Plazan sivuilta, mutta herkullisen kuuloista siinä on juuri tämä ideologia, heittää ajatteleminen roskiin, leikkiä ympäristön kanssa! Tätä samaa virtaa toivon saavani omaankin kuvaamiseen.

Sivuilla oli myös lomografian 10 käskyä, joista poimin parhaat palat, joita voisin ottaa omassakin kuvaamisessa huomioon:

- Ole aina valmis, pidä kameraa käden etäisyydellä valmiina toimintaan kaikkialla ja koska tahansa. Tässä toimii ihan hyvin myös kännykkäkamera, vaikkei niistä kuvista isoja otoksia paperille saakaan, muttei varmaan ole tarviskaan. Näistä huolettomista näppäilyistähän voi hyvässä lykyssä saada vaikkapa ideoita "oikein kuviin" joita voi sitten kunnolla hioa ja kuvata tarkemmin tuolla järkkärillä. Niin, se järkkäri - pitäisi herkemmin ottaa se mukaan, eikä kaivaa sitä esiin vain juhlapäivinä tai matkoilla.

- Jokainen sekunti on uniikki. Elämäsi ei yksinkertaisesti odota kameraasi. Klikkaa - joko ikuistit hetken juuri sellaisena kuin se oli tai siitä ei jäänyt mitään käteen. No niin juuri! Ei aina ole aikaa hioa asetelmia ja syväterävyyksiä, tilanteet kun menevät vauhdilla ohi! Parhaat ja aidot ilmeetkin saa tallennettua kun kuvassa olevat eivät edes ehdi huomata kuvaamista!

- Anna sattumalle mahdollisuus. No se onnistuu ainakin tuolla kännykän kameralla, kun siitä ei todellakaan hirmu tarkkaan näe, mitä ruudulla on.

Ei tämä nyt kuitenkaan täysin muuta kuvaustottumuksiani. Tuo oma järkkärikamerani on kyllä niin ihana, että on mahtavaa käyttää sen monipuolisia ominaisuuksia, joita kaikkia tosin en edes vielä osaa hyödyntää...! Mutta hyödynnän huolettoman näppäilyn tuomaa iloa ja vapautta - kotimatkakin töistä kotio tuntuu ihan erilaiselta, kun pysähtyy silloin tällöin kuvaamaan, vaikkapa bussipysäkille pudonnutta karkkipaperia.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Moni pakkaus päältä kaunis

Mä ostaisin varmaan vaikka sontaa, jos se vain on pakattu houkuttelevaan kääreeseen.

Löysin viikonloppuna tämän palmusokerin kaupasta, enkä vain voinut sitä sinne jättää, sillä sokeri oli saanut ympärilleen niin kauniin ja syvälle minun visuaalisiin mielihaluihin vetoavan pakkauksen. Samaa sarjaa löytyi muitakin mausteita, mm. suolaa ja pippureita, mutta ne jätin ainakin vielä hyllylle.

En tiennyt tuotteesta mitään, enkä edes vaivautunut selvittämään siitä mitään ja ostin sen silti (epätyypillistä minulle). Olin ihan varma, että minua on höynäytetty ja sokeri on ainoastaan pakattu ekologisen näköiseen pakkaukseen, joka saa kaltaiseni ituhipit vallan sekaisin ja ostamaan sen vain ja ainoastaan ekologisen ja siksi "hyvän" mielikuvan takia.

Tänään kuitenkin törmäsin tähän tuotteeseen myös Helsingin Ruohonjuuressa, jossa oli jaossa infolappusia tästä tuotteesta. Pakkaus siis todellakin sisältää luonnonmukaista ja lisäaineetonta palmusokeria, joka tuntuu lappusen mukaan olevan myös ravintosisällöltään aika lailla hyvä valinta: palmusokerin ravintosisältö on monin verroin muita makeutusaineita rikkaampi ja sokerilla on myös matala glykeeminen indeksi (paperin mukaan suuri glykeeminen indeksi tarkoittaa että verensokeri nousee nopeasti ja siten vereen vapautuu paljon insuliinia, pieni arvo taasen kertoo tasaisemmasta ja vähäisemmästä vaikutuksesta verensokeriin).

Tämän lisäksi paperissa kerrotaan palmun tehokkaasta sokerin tuotannosta, eli ne tuottavat enemmän sokeria viljelypinta-alaa kohti kuin sokeriruoko. No, eihän nämä tuotteesta vielä kovin ekologista tee, etenkään kun se lennätetään Balilta tänne asti.

En löytänyt hyvin pikaisella haulla netistä paljoakaan tietoa palmusokerista (reseptejä lukuun ottamatta ), toisin kuin paljon parjatusta palmuöljystä... Joten jos sinulla on enempi tietoa palmusokerista, sen käytöstä, ekologisuudesta tai eettisyydestä, tästä kyseisestä merkistä tai jopa huikeita palmusokeri-reseptejä, niin pistä ihmeessä kommenttia, mä olen aivan noviisi tässä asiassa! Haluaisin tietää, kuinka vihreä valinta tämän sokerin ostaminen on, vai onko laisinkaan, edes pikkiriikkisen? Huijaako pakkaus minua vai antaako se todella tuotteesta oikean kuvan?

Viikonlopun muut ostokseni ovat varsin vihreitä ja kestäviä, ne kun keskittyivät taas kirpparirintamalle: tunnin kirppiksellä kiertelyn jälkeen saaliinani oli taas mahtava Täti Monika -laukku, (1 e) sekä iso lasipurkillinen nappeja. Haalin nappeja ensin pienissä erissä monelta myyntipisteeltä, kunnes löysin hyvän apajan ja lähes täyden ison purkillisen aarteita... Ja heti tänään ne pääsivät jälkikäsittelyyn askartelukertsiimme, jossa puhuttiin jo sujuvasti mm. "rypäletekniikasta" nappikoruja tehdessä...!

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Mikä ihana sää - nappiaskartelulle

Löysin lauantaina kirppikseltä niin paljon nappeja, että oli pakko lähteä hyvissä ajoin sieltä pois jotten vaan olisi haalinut niitä enää enempää mukaani... Kannoin sieltä mukanani suuren lasipurkillisen sekalaisia nappeja, joten niiden parissa onkin viikonloppuni vierinyt varsin intensiivisesti.

Tämä valkoinen koru on jo koossa mutta viimeistely on vielä kesken, ja aionkin illalla Idolsin aikaan ottaa tämän vielä jälkikäsittelyyn.


Innostuin koruaskareiden välissä myös valokuvaamaan ulkona myllännyttä aavemaista talvimyräkkää, tosin turvallisesti sisältä käsin. Ihana tekosyy vain lonnia sisällä kotona - vaikka kyllä me käytiin aikaisemmin päivällä visusti goreihin verhoutuneena hyvin pikaisella kävelylläkin.


Ja jee, huomenna on taas meidän askarteluilta, ja nyt mulla onkin sinne rutkasti tuliaisia! Edellisestä nappisaaliista kun ei valtavan innostumiseni johdosta enää riittänyt kertsiin vietävää, mutta nyt on kertsiporukalle paljon korumateriaalia tiedossa!

lauantai 22. marraskuuta 2008

Valokuvatorstai - 109. haaste

Valokuvatorstain inspiksenä on tällä kertaa tekstin pätkä:

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Douglas Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

"Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

Valokuvatorstain inspisteksti oli varsin ajatuksia herättävä. Vaikka ihan ensimmäinen ajatukseni tekstistä oli lapsuuden kesälomat, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden, päädyinkin lopulta pohtimaan syvällisesti, kuinka meistä itse kunkin pitäisi muistaa myös pysähtyä nauttimaan hetkistä, mutta kuitenkin olla jumiutumatta paikalleen - kuten tämä kärpänen. Yrittää olla läsnä juuri meneillään olevassa tuokiossa ja keskittyä hetkeen tässä ja nyt, oli se sitten aamupala perheen kanssa tai haaveilua sohvalla kynttilän valossa. Hetkessä, jolloin kaikki tapahtuu juuri nyt, ei tulevaisuudessa eikä menneessä. Ja kuitenkin suunnata ajatukset tulevaan, mennä kohti unelmia eikä jumiutua paikalleen.

Huh, ja näiden syvällisten lauantai-illan aatosten jälkeen mä menen NYT sohvalle, unohdan hetkeksi blogimaailman, nautin olostani rentoutuen - niin tai ehkä noita nappikoruja väsäillen...!